Kommunikointikatkoksia 2000-luvulla?

Tuotetiedot ovat nousseet julkisen keskustelun keskiöön aiheella nauta = hevonen. Elintarvikeala tuo hienosti esiin mahdolliset riskiskenaariot tuotetietoprosessin puutteellisesta hoitamisesta. Lidlin hevosraviolien jälkeen yhä useamman valmistajan tuotteista on löydetty hevosenlihaa. Ongelma ei niinkään ole itse lihassa vaan siinä, ettei siitä ole tuoteselosteessa mainittu mitään. Ymmärrettävästi moni kokee itseään johdetun harhaan ja herne on vedetty nenään niin syvälle, ettei sitä sieltä ota pois edes Kiminkisen Tapanikaan.

Syy hevosteluun oli ”inhimillinen virhe”. Sillä tuskin on mitään tekemistä asian kanssa, että hevosen lihan tuottajahinta on poskettoman halpaa nautaan verrattuna. Paitsi että hevosenlihaa on myyty nautana, niin sitä on valmistusverkon sisällä myyty myös kotimaisella leimalla, vaikkakin se olisi tullut rapakon takaa. Valmistajille näistä ”inhimillisistä” virheistä on väistämättä aiheutunut merkittäviä  suoria kuluja, sillä hevosenlihaa sisältäviä tuotteita on jouduttu vetämään pois myynnistä. Lisäksi tällaisella virheestä johtuvalla valheella on vaikeammin mitattavissa oleva vaikutus yrityksen uskottavuuteen nyt ja tulevaisuudessa. Todellisia tappioita on siis vielä liian aikaista arvioida.

Ei koske meitä?

Tapaus pisti itseni ajattelemaan, että tällaisia inhimillisiä virheitä sattuu aivan taatusti paljon, eikä pelkästään elintarviketeollisuudessa. Onko laitevalmistuksessa alumiini = tina tai kulta = kupari? Jos puhutaan bisneksestä, jossa toimitetaan miljoonaluokan ratkaisuja suhteellisen pienillä volyymeilla, niin virheellisen reseptin aiheuttamat ongelmat iskisivät äärimmäisen lujaa. Onneksi tämänkaltaisessa liiketoiminnassa koko tuotetiedonhallintaprosessi on hoidettu useimmiten sen verran hyvin, että mahdollisuus virheisiin on minimaalinen.

Ei kommunikaatiokatkos saisi mikään tekosyy olla massavalmistuksessakaan. Se on ihan sama kuka sen virheen loppupeleissä tekee tai missä katkos tapahtuu asiakkaan kannalta. Virhe on jo tapahtunut ja syyllinen on se, jonka logon asiakas näkee. Alihankkijoiden nivominen osaksi oman yrityksen tuotetiedonhallintaprosessia voi olla haastavaa, mutta se on pakko runnoa läpi, jotta virheet saataisiin minimoitua.

Miten sitten asiassa pääsisi eteenpäin: Urakan voi aloittaa luomalla organisaatiosanaston, eli yhteisesti sovitun termistön koko valmistusverkoston sisällä. Näin kieli olisi yhtenäistä, eikä hevonen (Horse/ Pferd/ Caballo/ Cheval/) olisi enää nauta (Bovine/ Rind/ Bovino/ Bovin). Sitten poistetaan se ”korvaava komponentti”-relaatio sieltä järjestelmistäA Cowse ja luodaan uusi, kurinalaisempi hyväksymisprosessi tuotantoon siirtyville resepteille.

Virheistä opiksi

Hieman surkuhupaisaksikin nousseesta kohusta on toivottavasti sen verran hyötyä, että virheistä opitaan ja moni muukin yritys on herännyt tarkastelemaan omien prosessien toimivuutta uudella tavalla. Mikään ei tule koskaan täydelliseksi, mutta virheiden määrää voidaan vähentää. Suomalainen elintarviketeollisuus on kokenut kovan kolauksen uskottavuuteensa. Ei anneta samaa tapahtua esim. elektroniikka- ja sähköteollisuudelle.

Loppuun vielä muistutuksena Antti Sääksvuoren ja Anselmi Immosen kirjasta ”Tuotetiedonhallinta – PDM” lainattu yhteenveto tuotetiedonhallinnasta:

”Tuotetiedonhallinta tarkoittaa yrityksissä yhteisesti sovittuja menetelmiä ja niitä tukevia työvälineitä, joiden avulla  järjestelmällisesti hallitaan ja välitetään tuotteisiin liittyvää tietoa tuotteen eri elinkaarivaiheissa.”

– Kalle –

Aina kiire kiire jonnekin on on on …

Olen pistänyt merkille, että kohtuu moni ratkaisu lupaa tehostaa nykyistä toimintatapaa ja säästää aikaa. Hyvin tuttua myös tuotetiedonhallinan osalta. Siinähän tähdätään virheettömään ja entistä nopeampaan prosessiin, joka – yllätys yllätys- säästää aikaa.

Voiko aikaa oikeasti säästää? Ei. Päivään ei tule lisää tunteja, eikä ”säästettyjä” tunteja saa pankkiin. Itsekin aikasäästöjä monesti myyneenä olen havahtunut tuon lupauksen mahdottomuuteen. Aika itsessään ei säily, mutta kehittämällä uusia toimintatapoja sen voi ehkä käyttää tehokkaammin. Pitäisikin puhua ajankäytön järkevöittämisestä.The Running Man

Ironisinta on se, että aikasäästöjä myydessä tyypillisin kompastuskivi on vastapuolen ainainen kiire.

”Kyllä kiinnostaa, mutta tällä hetkellä on niin kova kiire, ettei ehdi”.

Ei ehdi ostamaan aikasäästöä, kun on niin kiire?

Ei se määrä vaan se laatu

Jos ajatellaan asiaa perinteisen TCO (omistamisen kokonaiskustannukset) kaavion kautta, joka ainakin IT-maailmassa menee suunnilleen suhteella 20 – 80, eli 20 % kuluista on hankintakustannuksia ja loput 80 % elinkaaren aikaisia ylläpitokuluja, niin ajankäyttö voitaisiin periaatteessa jakaa myös kahteen segmenttiin: pakolliset rutiinit ja toiminnan kehittäminen. Se, mikä näiden välinen suhdeluku on, vaihtelee yrityksen mukaan. Tarkoitushan olisi minimoida pakolliset rutiinit ja siirtää panosta enemmän ja enemmän toiminnan kehittämiseen. Pakolliset rutiinit eivät välttämättä muutu, mutta niihin käytetty aika pyritään optimoimaan.

Se on varmaa, että ilman toiminnan jatkuvaa kehittämistä, se jatkuva kiire tuskin hellittää. Ei se silti hellitä aina toimintaa kehittämälläkään, jos yhdeltä henkilöltä säästyvä aika täytetään uusilla pakollisilla rutiineilla (mallia ”vähennetään väkeä, muttei tehtäviä”). Organisaation kannalta hienoa, mutta yksilötasolla kovin uuvuttavaa.

Voisiko se tuottaa tulosta, jos tämän pakollisilta rutiineilta säästyvän ajan voisi käyttää vapaaseen toiminnan kehittämiseen? Jokainen saisi ideoida ja tehdä yksin tai ryhmässä parhaakseen katsomiaan kehitystehtäviä organisaation toimintaan liittyen? Työn hedelmät käytäisiin sitten kootusti, yhdessä läpi ja jalostettaisiin ideoista käytäntökelpoisia. Tällaisen vapaan kaaoksen hallintaan voi luonnollisesti hyödyntää esim. PDM-järjestelmää. Tapa voisi synnyttää kokonaan uusia ideoita ja ainakin kannustaisi kehittämään niitä prosesseja saadakseen pakolliset rutiinit hoidettua paremmin. Ja onhan tällaisia malleja käytössäkin joillain yrityksillä, mm. Googlella on/ oli säännöllisesti toistuva yksi päivä, jolloin työntekijät saavat kehittää mitä haluavat, kuitenkin liittyen Googlen toimintaan.

Tuotetiedonhallinta on myös yksi merkittävä toiminnankehityshanke. Se on alkujaan iso ja vaikeasti hahmotettava asia, mutta todellisuudessa eräs kriittisimpiä tekijöitä hallitun kasvun tukemisessa. Järjestämme aiheesta seminaarin Tampereella 28.9., jossa kaksi yritystä kertoo omia kokemuksiaan ajankäytön järkevöittämisestä. Jännä kuulla onko kiire samalla helpottunut. Olet tervetullut mukaan!

– Kalle –

Nopeampia hevosia?

Kaikki ovat varmaan kuulleet tarinan Henry Fordista liittyen tuotekehitysfilosofiaan. Ford aikoinaan totesi, että jos hän olisi lähtenyt kyselemään asiakkailtaan mitä he tuotteiltaan toivoisivat, niin vastaus olisi ollut: ”nopeampia hevosia”.

Tämä nousi taas mieleen, kun lueskelin suomalaisten metalliteollisuusyritysten vuosikertomuksia. Niissä järjestään – oli sitten kyse pörssiyhtiöstä tai yksityisestä yrityksestä – toimitusjohtajat julistavat, että ”tuotekehityksemme toimii täysin asiakastarpeiden pohjalta”. En ajatellut ottaa tähän vertailevaksi esimerkiksi jo kliseistä Applea iPadeineen, iPhoneineen tai iPodeineen vaan ryhdyin tuumimaan asiaa toiselta puolelta.

Tuotteita vai tuotoksia

Olen aikaisemminkin kirjoittanut asiasta ja todennut, että suomalaiset yritykset ovat kasvaneet maailmalla ja erottautuneet kansainvälisistä mega-brändeistä nimenomaan siinä, että ne ovat tehneet joustavasti asiakaskohtaisia tuotteita. Nyt voidaan alkaa filosofoimaan sillä, ovatko toimitukset asiakkaille oikeasti tuotteita vai asiakasprojektien tuotoksia.

Yli 25 vuotta suomalaista engineering-toimintaa läheltä seuranneena uskallan väittää, että Suomessa on kohtalaisen vähän puhtaita tuotekehitysorganisaatioita tai yleensä tuotepohjaista teollisuutta. Jos otetaan viitekehykseksi Porterin arvonluontistrategian kolme vaihtoehtoa, joista voi valita vain yhden: Tuote- ja teknologiajohtajuus, Operatiivinen etevyys, Asiakkuuden hallinta, niin aika harva yritys voi vakaalla rintaäänellä sanoa olevansa tuotejohtaja – meillä on kyllä jonkin verran teknologiajohtajuusyrityksiä esim. paperi- ja kaivosteollisuuden alueella, mutta niissä liiketoiminnoissa ollaan vielä entistä kauempana tuotteista. Porterin valinnoista ylivoimaisesti suurimmalle osalle menestyviä suomalaisia yrityksiä istuu Asiakkuuden hallinta strategisena fokuksena.

Asiakkuuden hallinnassa ei ole mitään väärää – päinvastoin, se on globaalisti pienelle toimijalle ainoa järkevä malli. IT-miehet alkavat nyt heti pohtia, että pitäisikö sitten CRM-järjestelmän olla arkkitehtuurin keskiössä – no periaatteessa kyllä.

Siirretäänpä katse markkinoilla oleviin CRM-järjestelmiin. En aio tehdä mitään nelikenttää järjestelmistä (sorry), mutta kyllähän valmiit järjestelmät on tehty puhelinmyyntiyrityksille, joilla potentiaalisia asiakkaita on kymmeniä tuhansia ja myyjiä melkein saman verran. Funnel management hoituu ja raportteja saadaan prospektiseurantaa varten ja jos joulukortteja sattuu menemään samalle asiakkaalle useimpiakin, niin sehän ei ole niin suuri ongelma.

Mistä asiakasratkaisunhallinnan järjestelmä

Mutta onko tämä nyt se ympäristö, mikä tukee suomalaisen, asiakaslähtöisiä vaativia ratkaisuja toimittavan yrityksen toimintaa  globaaleilla markkinoilla? Tuskinpa on.  Jos taas toisaalla PLM-järjestelmät on kehitetty standardituotteita toimittavan yrityksen tuotekehitystarpeisiin, niin suomalaisella teollisuudella on ongelma – sopivia IT-järjestelmiä ei löydy.

Asiakkuuden hallintastrategiassa kilpailutekijänä on ”parhaat ratkaisut”. Asiakasratkaisuun sisältyy paitsi tuotekonfiguraatio, myös palvelut ennen ja jälkeen toimituksen sekä tietysti yhteys itse asiakkaaseen. Tämän päivän IT-järjestelmien ratkaisupankista (PLM, CRM, ERP) löytyy huonosti asiakasratkaisubusinesta tukevia ratkaisuja ja kokonaisuus joudutaan yhä edelleen rakentamaan useasta erillisestä sovelluksesta. (No onneksi löytyy myös asiakastarpeita kuuntelevia IT-palveluyrityksiä.)

PLM, CRM, ERP ?

Pieni on kaunista

Jos ja kun kuitenkin halutaan kehittää nopeampia hevosia, kannattaa oikeasti miettiä myös kokonaisarkkitehtuuria näistä tarpeista. Yksi järjestämä ei ratkaise ongelmia, mutta toisaalta mitä useampia järjestelmiä, sitä monimutkaisempi ja kalliimmin ylläpidettävä kokonaisuus. Mutta kun hoidetaan tärkeimmät asiat eli tarjooma ja asiakkaat fiksusti ja muistetaan, että talousraportointi pitää saada nopeasti aikaan, niin kyllä siitä hyvä tulee, eikä välttämättä maksa paljon.

Millainen on Suomen PLM-kenttä vuonna 2012

Mitä voidaan odottaa vuodelta 2012 PLM-rintamalla? Ajattelin hahmotella jonkinlaista ennustetta alkumetrejään vielä hiihtävälle vuodelle, mutta lopputuloksena saatu lista näyttää hämmentävästi pitävän sisällään niitä samoja asioita, joista on nyt toitotettu viimeiset kaksi vuotta. Tai voisin lukaista Antti Sääksvuoren PLM Vision 2016 -brosyyrin, jossa ennustuksia on viety muutama vuosi pidemmälle ja kopioida sieltä muutaman ennustuksen. Noh, ollaan kuitenkin osittain originaaleja ja heitetäänpä ilmaan 3 ennustusta argumentoinnilla maustettuna, jotka koskevat siis Suomen PDM-kenttää:

1.    Mobiilikäyttö kasvaa
Tämä on helppo ennustaa, kun katsoo yleisen mobiilikäytön kasvukäyriä parin viime vuoden ajalta.  Ennusteiden mukaan mobiili-internet käyttö ohittaa perinteisen tietokonesurffailun vuoden 2013. Uskon, että PDM-puolellakin tullaan näkemään tämän vuoden aikana enemmän mobiilisovelluksia, joiden avulla PDM:ssä sijaitsevaa tietoa voidaan hyödyntää (raportit, dokumentit). Itse tunnustaudun aktiiviseksi mobiilisurffaajaksi, sillä en kotioloissa käynnistä tietokonetta enää juuri lainkaan. Paitsi jos joudun tuottamaan informaatiota, silloin läppäri vie voiton pienestä kosketusnäytöstä.

Mobiili PDM

2.    Pilvipalveluiden hyödyntäminen yleistyy
Tämä ei välttämättä johdu edes yleisestä tahtotilasta siirtyä perinteisistä lisensseistä pilvipalveluiden kuluttajaksi, vaan siitä, että monet perinteisetkin lisenssit sisältävät jo pilvipalveluita tiettyjen toimintojen tuottamiseen (tiedon julkaisu, jakelu verkostossa yms.). Toisaalta monia ratkaisuja ei enää edes saa perinteisenä lisenssinä vaan pelkästään pilvipalveluna. Esimerkiksi perinteisen tuotetiedonhallinnan kulmakivi, eli Excel, tarjoillaan nyt yhä useammin pilvestä Office360:n ja Google Docs:n muodossa.

Perinteinen lisenssimalli pitää kuitenkin PDM:n osalta vielä pintansa, sillä pilvipalveluita vaivaa vielä muutama korjattavissa oleva ongelma: Ratkaisujen geneerisyys ja tietoturvakysymykset. Tietoturvakysymykset ovat mielestäni usein yliliioiteltuja, mutta geneerisyys pakottaa organisaation sopeuttamaan omat toimintamallinsa ratkaisuun sopiviksi. En usko näiden ongelmien poistuvan vielä kokonaan tämän vuoden aikana, joskin HTML5 tuo varmasti lisämahdollisuuksia pilvipalveluiden kehittämiseen.

3.    PDM/PLM-järjestelmän roolin kasvaminen
Valmistuksen siirtyessä yhä enenevissä määrin ”halvan” kustannuksen maihin ja tuotekehityksen ja –johdon jäädessä Suomeen tuotetiedonhallinnan rooli korostuu. Tuotetieto on erottautumistekijä, kilpailuvaltti. Tästä syystä PLM-järjestelmien tietoa tulevat jatkossa hyödyntämään yhä useammat henkilöt organisaatiossa, siis muutkin kuin tuotekehitystiimin jäsenet. Ei siitä nyt vielä sentään ERPin kaltaista, kaikkien ymmärtämää kolmikirjaimista lyhennettä tule.

Nämä olivat siis minun ennustuksiani tälle vuodelle. Riittävän ympäripyöreitä, jotta voin todeta olleeni ainakin osittain oikeassa joka asiassa. Lähemmäs nämä osuvat kuin Seiskan astrologin arvonnat. Heittäkäähän kommenttina omat ennustuksenne täydentämään tätä listausta.

– Kalle –

Uutisia viikkojen varrelta

Syyskiireet painavat sen verran päälle, että blogimme päivitystahti on tilapäisesti hidastunut. En nytkään ajatellut kirjoittaa mitään syvällistä saati kevyttäkään blogiartikkelia, vaan tein kollaasin eripuolilta keräämistäni kiinnostavista uutisista ja artikkeleista. Behold!

KäytettävyysKäytettävyysarvio

Käytettävyys on herättänyt jonkin verran keskustelua Tuotetiedon ytimessä -LinkedIn ryhmässä ja ihan kasvotusten käymissäni keskusteluissa asiakkaidemme kanssa. Tuotetiedon hallintajärjestelmät mielletään usein hankaliksi ja monimutkaisiksi käyttää.

Hyvän käytettävyyden takana on usein aidoilla käyttäjillä tehtyä käytettävyystutkimusta sekä ammattilaisen tekemää käytettävyysarviointia. Liian usein nämä jäävät kuitenkin tekemättä. UserPoint julkaisi taannoin VR:n verkkopalveluita koskevan käytettävyysarvion, josta käy hyvin ilmi, ettei isoissakaan projekteissa aina muisteta sitä tärkeintä, eli käyttäjää. Lue VR verkkopalveluiden käytettävyysarvio.

Sosiaalinen media & tuotetieto

Sosiaalisten elementtien tuominen mukaan yritysjärjestelmiin on nykyään trendikästä ja myös PDM/PLM -järjestelmät ovat saaneet osansa sosiaalisuuden ilosanomasta. Kuinka paljon yrityksissä sitten käytetään tällä hetkellä sosiaalisen median työkaluja? Hieman osviittaa antaa Intosomen tekemä tutkimus: Sosiaalinen media teollisuudessa.pdf (isohko tiedosto, joten lataaminen saattaa hetken kestää)

Pilvipalvelut

Tietokantaa pilvestä, softaa pilvestä, infrastruktuuri pilvestä, kehitysalusta pilvestä, kaikkia näitä yhdessä pilvestä. Pilvestä on moneksi ja sen ovat haistaneet nyt myös monet isot pelurit, kuten esim. Oracle.

Pilvipalveluissa kannattaa olla tarkkanaJos pyytäisin nyt sattumanvaraista yritystä määrittelemään pilvipalvelun ja SaaSin erot, niin kuinkahan moni osaisi vastata.Tai pilvipalvelun ja palvelinvirtualisoinnin? Aika paljon sitä näkee pilvi-termiä viljeltävän sellaisissa asiayhteyksissä, joihin se ei oikeasti kuulu. Pilvi assosioidaan kustannustehokkaaksi ja joustavaksi vaihtoehdoksi on-premise ratkaisuille, mutta onko aina näin? Pilvihän voi olla myös on-premise. Olegin blogissa pilvipalveluista annettiin mielestäni hyvä, tekninen määritelmä:

Clouds, including private clouds, don’t require virtualization, but they do need self-provisioning, use-based accounting, multitenancy, and APIs, among other cloud attributes.

Pilvipalvelut ovat tervetulleita ja niissä on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana tuon termin kanssa.

Toiminnan tehostaminen

Jukka Salovaara kirjoitti taannoin tässä blogissa LEAN-ajattelun implementoimisesta tuotetiedonhallintaanMikko Jokela kirjoittaa omassa blogissaan kuinka saman LEAN-filosofian avulla jokaisen voisi tehostaa myös omaa toimintaansa ja sitä kautta tehostaa isompia kokonaisuuksia.

*****

Puuttuuko mielestäsi joku oleellinen asia tai tärkeä uutinen oheisesta kollaasista? Linkitä se kommenttikenttään!

Totuus Lean PDM:stä

Tapasin erään asiakasyrityksemme toimitusjohtajan taannoin ja hän kertoi ylpeään sävyyn uudesta amerikkalaisesta omistajastaan. Yleensä virallisen totuuden alla kytee normaali epäilys ja epävarmuus Suomen yksiköiden jatkuvuudesta ja autonomiasta, mutta nyt ihailu tuntui aidolta. Omistaja on amerikkalainen listattu monialakonserni, jonka pörssikurssin nousu on ollut toistakymmentä vuotta putkeen reilusti yli verrokkiyritysten keskiarvon. Mikä on siis tämän ihmeyrityksen filosofia?

No siinä tuli jo yksi argumentti – yrityksellä on nimenomaan filosofia – ei esimerkiksi yhteistä IT-strategiaa tai globaalisti implementoitua toiminnanohjausjärjestelmää. Konserni ei myöskään hae synergiaa yhteiseltä toimialalta niputtamalla eri maissa toimivia yrityksiä tuotannollisesti tehokkaammaksi kokonaisuudeksi. Ei, vaan konsernin yhteinen nimittäjä on Lean – tuotantotapa. Yritys osaa laittaa tuotannon toimimaan Lean-filosofian mukaisesti ja sillä se saavuttaa ylivoimaista kilpailuetua.

Lean PDM järjestelmä??

LeanPDMMinuun teki moinen julistus todella suuren vaikutuksen ja aloin miettiä miten vastaavan tyyppinen ideologia saataisiin syntymään tuotetiedonhallinnan alueelle, koska Lean on kuitenkin pääasiassa tuotannonohjausmalli. Konsultit ja alan toimijat ovat maailmalla jo jonkin aikaa retostelleet termillä Lean PDM tai hienommin Lean PLM. Keskustelu on helposti ajautunut raiteille, jossa Lean sanana, joka tarkoitta kevyttä, ei-byrokraattista, joustavaa ym. positiivista, alkaa ohjata ajatuksia nopeasti implementoitavaan, halpaan ja vähän toiminnallisuutta sisältävään PDM-järjestelmään. Minusta tästä ei ole kyse. Lean tuotannonohjaus on helppoa ja suoraviivaista kyllä, mutta kyseisen toimintatavan aikaansaaminen perinteisen työntötyyppisen tuotannonohjausfilosofian tilalle ei yleensä ole mikään helppo nakki ja vaatii helposti vuosien väännön.

Nykypäivänä on paljon yrityksiä, jotka ovat jo strategiassaan ulkoistaneet valmistuksen – miten he siis pääsisivät hyötymään Lean-filosofiasta? Mielestäni juuri tähän tarpeeseen voidaan tuoda Lean PDM.

Seitsemän kuolemansyntiä

Seitsemän turhuutta, joihin LeanPDM pureutuu, voisivat olla esimerkiksi:

  1. pyörän keksiminen uudelleen
  2. samojen dokumenttien tallennus eri kansioihin
  3. lähes samanlaisten tuoterakenteiden tuottaminen hallitsemattomasti
  4. tuotetiedon kuvaaminen eri käyttötarkoituksiin eri järjestelmissä (myynti, suunnittelu, valmistus)
  5. tarjoussuunnitteluprojektit
  6. tiedon hakemiseen käytetty aika
  7. tuotemuutoksista aiheutuva kaaos verkostossa

Oma määrittelyni Lean PDM:stä onkin aitoon modulointiin perustuva nimikepohjainen toimintatapa sekä yksiselitteiset, oikeat ja keskitetysti hallitut tuoterakenteet. Tämä on mahdollista silloin, kun tuotetarjooma tuotetaan hallitusti tuotealustoista myyntiin ja valmistukseen sekä myynnistä tuotekonfigurointi-hubin kautta toimitukseen.

Vastaavasti kyseisen toimintatavan aikaansaaminen yrityksiin, jossa tuotetieto hallitaan dokumentteina, ei ole helppoa, mutta kun siihen päästään, sen ohjaus on lasten leikkiä ja PDM-järjestelmien hyödyntäminen on tehokasta.

Lean PDM sopii kaikille

Lean PDM  tukee täysin Lean tuotannonohjausta, jota ei pystytä toteuttamaan tehokkaasti, mikäli tuoteportfolio ei perustu myöhäistä variointia tukevaan modulointiin. Lean PDM soveltuu siis kaikille yrityksille, joilla on omia tuotteita riippumatta siitä onko sillä omaa tuotantoa vai ei.

Koska kaikilla on viha-rakkaus-suhde kolmikirjaimisiin lyhenteisiin, niin tässä voisi vaikka ( jo raiskatun) kirjainyhdistelmän PLM laittaa muotoon LPM – Lean Product Management ja käyttää termiä PLM nykymuodossaan, jota alan kansainväliset 3D-suunnittelujärjestelmien markkinajohtajat tukevat eli Product Labor Management.

Pieni, keskisuuri, suuri, PeeDeeÄmmä

CAD/CAM -yhdistys julkaisi  taannoin vuosittaisen käyttäjäkyselynsä tulokset, joista selviää PDM-järjestelmien nykytila Suomessa. Kyselyyn vastasi 1111 tuotetiedon parissa työskentelevää ammattilaista, joten Suomen mittapuulla on kyse suhteellisen kattavasta kyselystä. Sen verran on heti alkuun liputettava, että Aton PDM on edelleen käytetyin PDM-järjestelmä Suomessa.

Vuonna 2009 Suomen yrityksistä 99,8 % oli pieniä tai keskisuuria

PDM:n tilanne pienissä yrityksissä pisti erityisesti silmään.  1 -20 henkeä työllistävistä yrityksistä noin 70 % vastasi PDM-järjestelmien nykytilannetta kartoittavaan kysymykseen ”Ei ole tarvetta PDM:lle”… Ei ole tarvetta? Jotenkin tuo vastausvaihtoehdon sanavalinta oli tyly, sillä en suostu uskomaan, ettei pienilläkin yrityksillä olisi tarvetta hallinnoida tuotetietoa, oli se sitten dokumentteja, piirustuksia, nimikerakenteita tai jotain muuta.

Samaan aikaan LinkedInin PLM PDM Professionals -ryhmässä on käyty keskustelua PK-yritysten PDM:stä ja siitä, onko sellaista olemassakaan. Kovin yleispätevää vastausta ei kyseisessä keskustelussa ole löydetty, mutta rivien välistä voi tulkita, ettei PK-yrityksille soveltuvaa”PeeDeeÄmmää” ainakaan kovin helpolla löydy.

Luulen, että kyse on enemmänkin siitä, että vallitsevan käsityksen mukaan nykyiset PDM-järjestelmät ovat hinta-hyöty-suhteeltaan liian järeitä pienille yrityksille. Kyse ei niinkään ole tarpeen puutteesta. PDM-toimittajan ominaisuudessa olemme nimittäin havainneet, että pienillä yrityksillä on pitkälti samat tarpeet kuin isoillakin, mutta kynnyskysymys muodostuu hinnasta ja käyttöönottoprojektin suuruudesta. Toisaalta voisin kysyä, onko PK-yrityksissä sisäistetty PDM-käsite ja sen tuomat hyödyt riittävän hyvin? Risuja markkinoinnille (eli minulle), jos ei.

Jättiläismäinen PDM

Vaihtoehtoja

Vaihtoehtojakin on nykyään enemmän kuin koskaan: Pilvipalvelut, perinteiset PDM-järjestelmät ja avoimen lähdekoodin järjestelmät. Myös pienistä, erillisistä järjestelmistä rakennettua kokonaisuutta voidaan pitää PDM:nä. Ratkaisumallia tärkeämpää on kuitenkin järjestelmän taipuminen asiakkaan prosesseihin.

Viimeisimpien asiakkuuksiemme joukossa on yksi Start-up sekä useampia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Suurin osa PDM-tiedusteluista tulee tällä hetkellä PK-yrityksiltä. Luomalla uudenlaisia joustavia lisensointimalleja perinteiset toimijatkin pystyvät vastaamaan PK-yritysten tarpeeseen.

PDM-järjestelmä tulee nähdä investointina, jolla on oltava hyväksyttävän mittainen takaisinmaksuaika, jonka jälkeen se synnyttää säästöä ja lisää tuottoa. Tämän vuoksi en näe miten yrityksellä, oli se sitten pieni tai suuri, ei muka olisi tarvetta PDM-järjestelmälle.

Kommentoikaa, nämä ovat vain yhden miehen pohdintoja aiheesta.

– Kalle –