QR-koodeilla palvelua tuotteeseen

Jotakin tämän suuntaista viestiä on ilmeisesti ollut esillä kevään ICT-Expo -tapahtumassa, mikäli tulkitsin Twitter-feedini viestejä oikein. Kirjoitin QR-koodeista ensimmäisen kerran viime syksynä ja ajattelin ottaa aihetta uudestaan käsittelyyn, sillä nyt noista ”musteläiskätesteistä” on tullut ns. main stream kamaa.

Alunperin autoteollisuuden tarpeisiin kehitettyä, viivakoodin tuunattua muotoa, QR-koodia näkee nykyään kaikkialla ja tämä yleistyminen on tapahtunut melko nopealla aikataululla. Koodi on siirtynyt tuotannosta markkinoinnin työkaluksi.

K-Rauta käyttää QR-koodeja

K-Raudan esimerkki

Yksi syy koodien määrän kasvuun on älypuhelinten yleistyminen. Harvassa ovat ne puhelimet, joilla ei kykenisi viivakoodeja ja QR-koodeja lukemaan (vaatii toki erillisen sovelluksen koodien lukemista varten). QR-koodien avulla esimerkiksi perinteiseen tuote-esitteeseen voidaan tuoda lisäsisältöä upottamalla tuohon QR-koodiin vaikka videolinkki tai linkki tuotteen esittelysivuille verkossa. Moni houkuttelee skannaamaan QR-koodeja erikoistarjouksilla, jotka ovat saatavilla vain koodin skannaamalla. Harva vaivautuu edes enää selittämään, mitä koodille pitää tehdä (”skannaa koodi saadaksesi lisätietoa”), vaan olettamuksena näyttäisi olevan, että kyllähän jokainen kuluttaja nyt QR-koodin jo tietää.

Nopeat empiiriset tutkimukseni ei-niin-insinööri-orientoituneissa-piireissä tosin osoittivat, että ei noita koodeja nyt kamalan moni ymmärrä skannata ja vielä harvempi ymmärtää asentaa erillisen koodinlukijan puhelimeensa.

QR vs. AR

QR-koodit ovat kieltämättä näppärä tapa upottaa lisäinformaatiota fyysiseen tuotteeseen. Nehän ovat eräänlaisia fyysisiä hyperlinkkejä. Suoraan QR-koodeihin ei kuitenkaan voi nykyisellään upottaa kuin tekstimuotoista informaatiota (tekstiä, linkin, yhteystiedot yms..) ja useimmiten varsinainen informaatio on verkkosivuilla, minne QR-koodi ohjaa. Vertaa esimerkiksi AR-teknologiaan (augmented reality, lisätty todellisuus), jossa tägiin tai koodiin upotettu informaatio esitetään suoraan näytöllä, ikäänkuin osana todellista näkymää. Informaatio tuodaan suoraan hyödyntäjälle, eikä hyödyntäjää viedä informaation luo. Mitä saataisiin, jos QR-koodien nopeus ja halpa tuottaminen yhdistettäisiin AR-teknologiaan? Lisätyn todellisuuden hyödyntäminen mahdollistaisi esimerkiksi teollisuudessa aivan uudenlaisia työohjeita esimerkiksi tuotantoon, kun mallin kokoonpano-ohjeistuksen voisi havainnollistaa puhtaasti 3d-animaationa. VTT on aihetta tutkinutkin ja noin vuosi sitten esiteltyjä tuloksia voi tarkastella täältä.

Quick Augmented Reality

GravityJackin QAR-tag, eli Quick Augmented Reality puhelimen läpi tiirailtuna (vaatii erillisen sovelluksen).

AR-teknologian odotetaan tappavan QR-koodit aikanaan, tai ainakin näiden kahden teknologian fuusio on todennäköistä, mutta mikä siis vielä mättää? Ainakin kaksi asiaa: AR-kehityksen hinta ja se, että mitään yleistä standardia, jonka kaikki koodilukija hallitsisivat ei ole vielä olemassa. Selvää on kuitenkin se, että mobiililaitteiden merkitys informaation vastaanottajina ja hyödyntäjinä on kasvussa ja fyysiseen maailmaan upotetuilla koodeilla tai tageilla (oli ne sitten viiva-, QR- tai QAR-koodeja) on siinä oma roolinsa. Aika näyttää mikä formaatti tästäkin kompuroinnista loppujen lopuksi jää jäljelle ja saavuttaa ultimaattisen standardin aseman.

Mainokset

Kuolema koodiavaimille!

Peter Benson, ECCMA:n puheenjohtaja, kirjoittaa juuri ilmestyneen uutiskirjeen pääkirjoituksessa jotain tähän suuntaan:

”Katalogien manuaalinen tuottaminen on tulossa nopeasti tiensä päähän. Katalogit korvautuvat ymmärryksellä, että tuotteiden toimittajat ovat vastuussa oikean ja riittävän informaation toimittamisesta asiakkailleen. Katalogisteista (en lähtenyt kääntämään) on tulossa data quality managereita, jotka auttavat käyttäjiä määrittelemään tarpeensa ja hoitavat prosessia, jolla tietoa pyydetään toimittajilta ja valmistajilta.”


Mystinen koodiavainOlen asiasta aivan samaa mieltä. Tyyppikoodiavaimet, joiden tulkinta on ollut tuotepäälliköiden, tarjousinsinöörien, komponentti-insinöörien ym. teknisten asiantuntijoiden vastuulla, ja joiden avulla on pystytty visualisoimaan erittäinkin laaja tuotetarjooma yhdellä A4-sivulla, on toimitusketjun automaation kannalta mahdoton malli. On ihan mielenkiintoista, että lähes kaikissa ERP-järjestelmissä on nykyään MYYNTI-konfiguraattori mutta prosessin vastinparia ei ole – eli siis mikään järjestelmä ei osaa OSTAA konfiguroitavia tuotteita. Ennen kuin tämä toiminnallisuus kehittyy ja standardoituu (mikä voi olla toimivaa 2020-luvulla) on pakko palata takaisin yksiselitteisiin nimikkeisiin.

Kuva on napattu Agilentin komponenttikatalogista

ATK:ta

Hankintatoimelle alkaa olla paljonkin tarjontaa ostoprosessin automatisointiin katalogien pohjalta, mutta se edellyttää, että yksi kataloginimike on yksiselitteinen ja sillä on hinta. Tämä palauttaa ongelman taas ytimeen – miten ostaja tai pidemmälle vietynä järjestelmä osaa tunnistaa oikean nimikkeen. IT-järjestelmät osaavat hoitaa jo sen, että kun toimittaja lähettää laskun, voidaan todentaa automaattisesti onko hinta sitä mitä on sovittu. Kun toimittaja lähettää tuotteen, vastaanottavassa päässä osataan tunnistaa erilaisilla tekniikoilla, että kyseessä on juuri tilattu tuote. Mutta onko tuote OIKEA? Se voidaan päätellä vain, mikäli siitä on osattu kysyä oikeat ja riittävät tiedot ja toimittaja on ne toimittanut.

Jotta nimikkeet perustettaisiin järjestelmiin oikein, on aika monessa yrityksissä siirrytty keskittämään nimikkeiden perustaminen erityiselle asiantuntijatiimille. Loppukäyttäjille annetaan lomake, jossa he kertovat mitä nimikettä tarvitaan ja workflow ohjaa pyynnön asiantuntijoille, jotka lähtevät selvittämään lisätietoa nimikkeestä. Koska toiminta globaaleissa yrityksissä on hektistä ja kaikki toimii IT-järjestelmien varassa, ovat nimiketiimit yleensä jatkuvassa back logien puristuksissa, nimikkeitä ei saada perustettua niin nopeasti kuin liiketoiminta odottaa.

Nimikehallintatiimi eturiviin

Minun mielestäni nämä kaikki esitetyt ongelmat voidaan poistaa kun katsotaan koko kokonaisuutta hieman eri lailla. Nimikehallintatiimi voisi pro-aktiivisesti luoda tarjoomaa niin ostoon (mikäli tavarantoimittajat eivät sitä tee jo valmiiksi) kuin myyntiinkin esivalmistelemalla nimikeinformaatiota ja tallentamalla niitä virtuaalisiin nimikevarastoihin. Toisin sanoen puretaan niitä toimittajien koodiavaimeen pohjautuvia katalogeja portfolioiksi ja kehitetään tiedonkeruulogiikkaa. Osto / ja myynti voisivat käydä nimikevarastosta tutkimassa mitä nimikkeitä olisi tarjolla helposti ja pyytää niitä operatiivisiin järjestelmiin tarvittaessa. Nimikehallintatiimin rooli nousisi huimasti pelkästä reaktiivisesta käsikassarasta tarjooman kehittäjäksi ja konsultiksi, ostotoiminta voidaan automatisoida, tarjoussuunnittelu nopeutuu, tehokkuus nousee ja kaikki voittavat.

Tässä taas kuukauden saarna.

Jukka

PS. insinöörit jäivät varmaan miettimään mikä tuo koodisarja oli – no se on ihan oikea pneumatiikkaventtiili (ASCO).