Data kunnossa?

Tuotetiedon laatu on ollut erillisenä aiheena Modultekin agendalla jo jonkin aikaa. Myös yrityksissä on havahduttu siihen tosiasiaan, että tietojärjestelmät eivät toimi ja ”tuota” odotusten mukaisesti, jos data on huonoa. Monessa yrityksessä on investoitu suuriakin summia hienoihin tietojärjestelmiin, mutta projektiaikataulujen ja kustannusten paineessa datan haltuunotto ja parannus usein vaihtuvat tilanteeseen, jossa data vain survotaan vanhasta järjestelmästä uuteen mahdollisimman nopeasti.

Datan parannus – tuottava investointi

Täydellistä dataa ei ehkä ole olemassa, eikä siihen edes kannata pyrkiä. Yritykset ja maailma ympärillä muuttuu, samalla muuttuvat myös vaatimukset. Datan hallinta (governance) pitää asettaa järkevälle tasolle. Monella yrityksellä se tarkoittaa ensivaiheessa sitä, että prosessi aloitetaan… Datan parannus voidaan ajatella investointina, joka pitää pystyä perustelemaan ja jonka pitää tuottaa. Toisin sanoen toimet pitää osata mitoittaa oikein.

Modultekissa on pohdittu jo pitkään, millaista hyvä nimike- ja tuotedata on. Aluksi teimme sisäisiä dokumentteja ja ohjeistuksia. Nyt olemme jo useamman vuoden ajan ihan julkisesti puhuneet ”Hyvä Nimike” konseptistamme. Yhtenä osana sitä olemme kehittäneet nimike- ja tuotedatan analysointipalvelun Datalyysin™. Sinällään varsin arkipäiväinen toimenpide, jossa yrityksen datan laatua tarkastellaan vakioiduilla menetelmillä ja jonka pohjalta asiakkaalle annetaan suosituksia parannuskohteista ja -keinoista.

Hyvät käytännöt ja tietojärjestelmän tuki

Missä kunnossa yritysten data sitten oikeasti on? Nyt kun Datalyysejä on tehty n. 40 yrityksen ja n. 3,8 miljoonan läpikäydyn nimikkeen osalta, voin ehkä antaa jonkinmoisen välitilinpäätöksen. Lyhyesti voisi sanoa, että yritysten tuotedata ei kovin kummoisessa kunnossa ole. Jos kaikkien yritysten keskiarvoa kuvaisi perinteisellä kouluarvosanalla, tulisi arvosanaksi 6,5. Mukaan mahtuu kuitenkin muutamia varsin hyviä tuloksia.

Parhaiden tulosten takana on yhdistelmä hyviä käytäntöjä, tietojärjestelmän antamaa tukea ja automaatiota.

Varsin hyviin tuloksiin on päästy myös tiukalla ja systemaattisella toimintatavalla, vaikka tietojärjestelmän antama tuki olisikin ollut puutteellista. Toisaalta paraskaan tietojärjestelmä ei pelasta tilannetta, jos vastuutusta ja käytäntöjä ei ole hoidettu kuntoon.

Yksi huomion arvoinen seikka on se, että suomalaisissa yrityksissä data näyttäisi olevan keskimäärin heikommassa kunnossa kuin muissa eurooppalaisissa yrityksissä. Otanta ei ole kovin suuri, mutta kuitenkin. Liekö tähän syynä suomalasten yritysten vähemmän muodollinen ja hierarkkinen toimintatapa? Entä mikä vaikutus heikommalla datan laadulla on Suomen muuta Eurooppaa kehnompaan taloudelliseen tilanteeseen?

Dataukko – Janne J

Rikkaat tuotetiedot – kuka maksaa?

Kollegani oli ostamassa mökilleen kaivon imuputken pohjaventtiiliä ja selaili tietysti netistä (joka on nykyisin kesämökin välttämättömin perusvaruste) eri toimittajien ja valmistajien tarjoomaa. Hommahan menee kuluttajamaailmassa pääosin näin: surffataan hyväksi todetulle kauppapaikalle, jossa on laaja määrä tuoteinformaatiota eri tuotteiden vertailupohjaksi. Kun oikea tuote löytyy, mennään siihen nettikauppaan, jonka tiedetään olevan halvin ja tilataan tuote sieltä. Tässä vaiheessa ei enää ole väliä sillä, onko tuotteesta saatavilla kaikki mahdolliset sertifikaatit, tekniset ominaisuudet, eri värivaihtoehdoilla näytettävät valokuvat tai virtuaalinen 3D-malli tuotteesta. Riittää, että pystyy identifioimaan oikean tuotteen ja tilaamaan sen mahdollisimman edullisesti.

Mitä tästä pitäisi oppia?

Toivottavasti ei mitään, ainakaan sitä ilmeisintä viisautta, että tyhmä työtä tekee…

Halpa vs. fanituote

Käytiin keskustelua erään yrityksen tuotepäälliköiden kanssa, että pitäisikö niitä tuotetietoja rikastaa, koska rikastaminen tietysti maksaa ja ne kulut näkyvät sitten viimekädessä kuluttajalle korkeampina hintoina. Toisaalta business-guru Porterin mukaan yrityksellä on kolme vaihtoehtoista strategiaa: olla teknologiajohtaja, asiakkuusjohtaja tai kustannusjohtaja – siis markkinoiden halvin. Jos yritys on päättänyt profiloitua alansa kustannusjohtajaksi, voidaan tämä keskustelu tuotetiedon laadusta lopettaa saman tien. Mutta jos strategiana on olla asiakkuusjohtaja, siis yritys jonka asiakkaat eivät ole oikeastaan asiakkaita vaan faneja, mielestäni keskustelua kannattaa jatkaa – ja pitkään.

Säästöpossu

Tuotteen erottautuminen tuoteinformaation avulla

Pelkästään tuotevastuulain perusteella tuotteen valmistajalla on velvollisuus toimittaa tuotteestaan KAIKKI tarvittava informaatio tuotteen turvalliseen ja asianmukaiseen käyttöön. Velvollisuus on tietysti tuotteen valmistajalla tai tarkemmin IPR-oikeudet omistavalla taholla, mutta vastuullinen ja asiakkaistaan välittävä toimittaja välittää tiedot valmistajalta loppukäyttäjälle ilman eri pyyntöä.

Kuka siis tuotetiedon rikastamisen maksaa? Edellisessä kappaleessa oikeastaan annettiin jo vastaus. Viimekädessä tämä on tuotteen valmistajan intressissä kahdestakin syystä. Ensinnäkin riskinhallinnan näkökulmasta; kukaan ei halua julkista oikeudenkäyntiä siitä syystä, että kissa on kuollut mikroaaltouuniin, koska valmistaja ei ollut kertonut, ettei mikroaaltouunissa voi kuivata eläimiä. Ja toiseksi siitä syystä, että varsinkin sähköisen kaupankäynnin aikana kuluttajat tekevät ostopäätöksen saatavissa olevan datan perusteella, koska tuotetta ei päästä hypistelemään tai kysymään myyjältä tarkempia tietoja. Tuotteen erottautuminen tehdään tuoteinformaation avulla.

Tuotedatan laatu toimitusehdoksi

Varsinainen pointti tässä on se, että ostajien pitää vaatia riittävän rikas informaatio tuotteen valmistajilta. Tukkukauppamaailmassa valmistaja tai toimitusketjussa edeltävä toimittaja pyrkii myymään suuria eriä kaupan hyllylle, ja heidän kannaltaan kiinnostus loppuu kun rahat toimituksesta on saatu ja riski tuotteiden myynnistä loppuasiakkaalle siirtyy kauppiaalle. Kauppiaan – tässä tapauksessa ostajan – mahdollisuus vähentää riskiä siitä, että tuotteet jäävät hyllyyn, kun kilpailija myy samat tuotteet halvemmalla, pienentää se, että tuoteinformaatio on riittävän rikasta ja kuluttajaa houkuttelevaa. Ostajan pitää siis osata vaatia kaikki haluamansa informaatio toimittajalta. Tuotedatan laadun pitää olla yksi toimitusehto, jonka perustella toimitukset hyväksytään. Käytännössä osto-organisaatioon ja tavaran vastaanottoon tarvitaan täysin uusi toiminto – tuotedatan laadun määrittely ja valvonta. Ostavalla yrityksellä pitää olla tietysti kyky ottaa data haltuun ja välittää se edelleen omissa prosesseissa mahdollisimman automaattisesti.

Jos palataan tarinan alkuun, niin kollegani haki pohjaventtiilin loppujen lopuksi läheisestä rautakaupasta, joka kaiken lisäksi sattui olemaan se halvin….

Näillä saarnoilla kohti kesää.

PDM Preacher