Etuja vai hyötyjä IT-järjestelmillä?

Tapasin tuossa juuri erään suurehkon suomalaisen, globaaleilla markkinoilla toimivan yrityksen CIO:n ja hän heitti mielenkiintoisen julistuksen: ”Meidän yrityksessä IT:n tehtävänä on kehittää järjestelmiä, joilla saadaan kilpailuetua markkinoilla – siis best practises tai toimintamallin kopiointi kilpailijalta ei riitä mihinkään .”

Aika virkistävä ja poikkeava kommentti aikana, jolloin päällimmäinen viesti on että hankitaan globaalisti markkinoitu vakio-ohjelmisto ja varmuuden vuoksi samanlainen kuin kilpailijoillakin jo on, jotta voidaan ulkoistaa ylläpito halvan kustannusten maihin samoille yrityksille, jotka ylläpitävät kilpailijoidemmekin ratkaisuja…

Syysalessa nyt parhaat tuotannosta poistetut koodirönsyt!

Jo kohtuullisen pitkän aikaa IT-maailmaa seuranneena olen havainnut, että trendit kulkevat siniaaltona äärimmäisyydestä toiseen. Välillä keskitetään, sitten hajautetaan, välillä asiakaskohtaisia täsmäratkaisuja ja taas yleisiä vakio-ohjelmistoja. Infrapuolella vaelletaan keskitetyistä tietokonekeskuksista työasemakohtaiseen prosessointiin. Tämän hetken trendi on siirtää kaikki numeronmurskaus työasemilta pilveen.

Olisiko aika taas kypsä asiakaslähtöisille ratkaisuille?

Maailma muuttaa koko ajan reunaehtoja, joten vanhat toimintamallit eivät sellaisenaan ole kopioitavissa. Pilvestä saatavaa laskentakapasiteettiakaan ei enää tuoteta entistä suuremmalla supertietokoneella vaan verkottamalla halpoja PC:itä  (esim. Google). Täysin asiakaskohtaisen IT-ratkaisun haaste nykypäivänä on se, että erittäin harvassa busineksessa löytyy itsenäistä yritystä, jonka käsissä olisi koko arvontuottoprosessi, vaan liiketoiminta syntyy verkostoissa ja tehokkuus syntyy siitä, miten tieto liikkuu toimijoiden välillä ja miten koko verkosto pystyy reagoimaan muutoksiin.

Asiakaskohtainen ratkaisu voisi siis olla nykypäivänä verkostokohtainen ratkaisu. Idea kuulostaa houkuttavalta, koska esimerkiksi järjestelmiä, jotka hoitaisivat sujuvasti tuotemuutosprosessin koko verkoston läpi, ei kentältä löydy.

Lähestymistavan hankaluus taas tulee siinä, että verkosto elää koko ajan ja toisaalta verkoston osapuolet toimivat samaan aikaan useissa verkostoissa.

Ja loppukädessä palataan peruskysymykseen: kuka maksaa?

Mutta sinänsä tuota CIO:n kommenttia kannattaa pohtia tarkkaan. Väitän, että suurimmissa osissa yrityksiä IT-investoinneilla tavoitellaan hyötyä omassa liiketoiminnassa, ei toimintaetua markkinoilla.

Juuri päättyneillä Alihankintamessuilla ajauduin Tekesin järjestämään seminaariin. Mielenkiintoinen esitys oli Asoman case-esimerkki  siitä, miten muovituotealihankkija voi IT-järjestelmällä luoda alalle täysin uuden liiketoimintamallin ja erottua kilpailijoista positiivisesti. Toivottavasti tulevaisuus osoittaa, että satsaus oli kannattava.

Oma yhteenveto

Tee niin tai näin mutta älä unohda, että kaikkien tietojärjestelmien hyvyys perustuu niissä käsiteltävän tiedon laatuun. Nimike on verkostojen ainoa yhteinen kieli, joten satsaa siihen. Tietojärjestelmiä voidaan aina kehittää trendien mukaisesti hyvän tiedon päälle.

– JukkaS

Mainokset

Nimike – tuotetiedon ydin

Olemme nimenneet tämän blogin ”Tuotetiedon ytimessä”. Nyt herää tietenkin kysymys: Mitä siellä tuotetiedon ytimessä on? No siellä on nimike – kaiken tietojärjestelmissä käsiteltävän tiedon peruskomponentti. Nimike, joka mitättömyydessään ei yleensä kiinnosta ketään – niitä nyt vaan on ja niitä tarvitaan. Yleensä niitä on järjestelmissä vielä niin paljon, että niissä mahdollisesti piilevät ongelmat on huomattavasti helpompi vaieta kuoliaaksi kun tarttua niihin. Kuitenkin nimikkeistä koostetaan moduuleita, moduuleista suurempia osakokonaisuuksia ja lopputuotteita sekä  lopulta  jopa prosessilaitoksia. Voi kuvitella mikä on kokonaisen laitoksen informaatiosisällön arvo, jos jo yksittäinen nimike on kuvattu väärin tai epäselvästi.

”eihän tuo voi toimia!”, miksei muka moduuli voi varioitua?”, ”miten se tieto nyt saadaan ERP:iin?”

Suomessa ollaan perinteisesti oltu hyviä toimittamaan loppuasiakkaille sellaisia yksittäisiä laitteita joita asiakkaat ovat halunneet. Globalisoitumisen myötä volyymit ovat kasvaneet ja kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ollaan hyödynnetty massaräätälöinti-filosofiaa. Kyseistä toimintatapaa kouluttaa ja edistää Suomessa ansiokkaasti Massaräätälit ry. Olin juuri Massaräätäleiden 10-vuotisjuhlaseminaarissa, jossa alan asiantuntijat eri yrityksistä esittelivät mielenkiintoisia toteutuksia massaräätälöintituotannosta. Kaikki esiintyjät totesivat esityksensä päätteeksi, että edellytys toimivalle massaräätälöinnille on tuotemodulointi ja nimikehallinta. Kun lopuksi Mikko Jokela ABB:lta piti valaisevan esityksen, miten nimikehallinta ja modulointi hoidetaan käytännössä geneeristen tuotemallien avulla, tuntui hyvältä – joku on ymmärtänyt asian ytimen. Mutta kun esityksen jälkeen alkoi yleisön kommenttien vyöry; ”eihän tuo voi toimia!”, miksei muka moduuli voi varioitua?”, ”miten se tieto nyt saadaan ERP:iin?”, niin meinasin pudota penkiltä. Onko nyt näin, että itse modulointia ja nimikkeen määrittelyfilosofiaa ei hallita lainkaan.

Yhden totuuden modulointi

Modulointi tuntuu varsinkin olevan asia, jonka jokainen insinööri tuntee osaavansa luonnostaan, mutta hyvin harva ymmärtää, että modulointi voidaan toteuttaa monista ei lähtökohdista. Massaräätälit ovat valmistustekniikan ammattilaisia – heidän modulointilähtökohtansa on valmistettavuus. Se kuitenkin harvoin tukee suunnittelutarpeita tai vielä vähemmän asiakastarpeita, eli myynnin näkökulmaa. Toinen alaa sivuava yhteisö – jo 30 vuotta toiminut – CAD/CAM-yhdistys taas lähestyy tuotehallintaa selkeästi suunnittelun kautta. CRM-konsulttien mantrana on: ”kuuntele asiakasta.” Heidän mielestään tuotteista ei saisi puhua lainkaan ja Master Data Management (MDM) -ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita datan oikeellisuudesta IT-järjestelmien kannalta. Tulinkin siihen tulokseen, että tuotetta sen sisältä eli nimikkeestä lähestyville ja sen informaatiosisällöstä huolta kantaville ei ole mitään yhteistä foorumia. Siksi perustimmekin tämän blogin sekä vastaavan LinkedIn-keskusteluryhmän, jotta Suomeen voisi syntyä nimike- ja modulointiammattilaisten yhteisö –  ja toisaalta jotta loistavaa PDM/PLM-elämänkatsomusta voitaisiin välittää kansantajuisesti suomen kielellä.

Maailmalla lähinnä asiaa ajava yhteisö on ECCMA – Electronic Commerce Code Management Association. Heidän missionsa on “Quality Data is Portable Data” – laadukas data on siirrettävää dataa eli tietoa voidaan siirtää eri organisaatioiden ja järjestelmien välillä niin, että informaatiosisältö on joka vaiheessa ymmärrettävää. ECCMA on aktiivisesti kehittämässä ISO8000-standardia,  jossa pyritään määrittelemään standardit laadukkaan nimikeinformaation kuvaamisesksi. Tästä jatkossa lisää.

Miten siis itse koet asian tärkeyden – ovatko nimikkeet informaatioaikakauden ongelmajätettä vai tietojärjestelmien polttoainetta?

Terveisin Jukka Salovaara