ERP – Toiminnan kehittämistä vai vallan väline?

Kumma juttu, mutta vieläkin jatkuvasti törmää yrityksissä globaaleihin ERP – hankkeisiin, jotka eivät ole menneet niin sanotusti putkeen. Yksi yhdistävä piirre on se, että niitä ajetaan pelkästään talousraportoinnin ohjaamana. Sanomattakin on selvää, että mitä suurempi yritys, sitä enemmän kassavirtaa liikkuu ja sitä suuremmat riskit, jos tähän ei ole läpinäkyvyyttä. Toimitusjohtaja sekä talousjohtaja, jotka istuvat yrityksen rahakasan päällä, nostavat luonnollisesti prioriteettilistalla ylimmiksi suoraan taloushallintoon liittyvät IT-investoinnit.

Sivuraide

Sivuraiteille ajellaan siinä vaiheessa, kun ajatellaan, että konsolidoituja talousraportteja tehokkaasti tuottavan järjestelmän pitäisi ohjata kaikkea toimintaa yrityksissä: tuotesuunnittelua, toimitusprojektien hallintaa, valmistuksenohjausta, resurssointia, kunnossapitoa tai logistiikka. Lopputulos on yleensä se, että talousraportointi ja pörssitiedotteet saadaan kyllä nopeasti ulos, mutta luvut niissä raporteissa eivät näytä hyviltä!

Operatiivisesta toiminnasta onkin yhtäkkiä tullut kankeaa ja tehotonta. Organisaatioon on syntynyt satoja uusia exceleitä, joilla toiminnan kyvykkyyttä yritetään ylläpitää. Tuotannon ja johdon väliin syntyy välikerros, joka purkaa exceleitä ERP-dataksi, jotta saadaan kulmahuone myhäilemään. Nämä excel–gurut työskentelevät kroonisessa ylikuormassa, koska virallisen organisaation ja toimintamallien mukaan heitä ei ole edes olemassa.

Herää kysymys, ovatko nämä kaiken kattavat ERP-järjestelmät enemmänkin vallan välineitä kuin oikeasti yrityksen toiminnan tehostamis-instrumentteja. Jos onnistuu rollaamaan ”oman” järjestelmän globaaliin käyttöön, niin silloin on yrityksessä korvaamaton ja palkkaneuvottelut ovat helppoja. Ja jos saadaan samalla tapettua muutama vanha järjestelmä ja niiden pääkäyttäjät ulkokehälle, niin kyllähän siitä tulee kingi olo.

Mistä suorituskyvyn parantaminen

Joskus pitäisi pysähtyä miettimään, kannattaisiko mieluiten satsata järjestelmiin, jotka optimoivat nimenomaan operatiivista toimintaa, josta ne luvut syntyvät. Raportoidaan vaikka kärjistetysti hieman huonommin, mutta parempia lukuja; luulisin, että loppupelissä omistajat kiittävät enemmän.

No globaalien standardoitujen järjestelmien etuna on tottakai se, että toimintatapojen kopiointi eri yksiköihin on ”helppoa” (koska vaihtoehtoja ei ole), ja onnistuessaan se johtaa selkeään ja läpinäkyvään johtamiseen. Resursseja on helppo siirrellä lokaatiosta toiseen tarpeen mukaan, koska toimintamallit ovat kaikkialla samat ja näin saadaan globaali synergia käyttöön. Mutta saavuttaako yritys suhteellista liiketoimintaetua kilpailijoihinsa onkin sitten eri kysymys.

Peruskysymys

Edelleen ollaan sen peruskysymyksen äärellä, voiko yksi järjestelmä hoitaa kaiken? Tai onko taloushallinto yrityksen strateginen funktio? Pankkimaailmassa varmaankin kyllä, mutta valmistavassa yrityksessä – tuskin. Lähes todistettua faktaa on myös se, että ERP sellaisena kun se tänä päivänä käsitetään on yrityksille MUST, mutta ei tuo niille kilpailuetua – varsinkin jos kaikilla on sama ERP. Kilpailuetu ja erinomainen tehokkuus luodaan ns. kakkostason järjestelmillä, joilla tehostetaan tuotesuunnittelua, tuote- ja tarjoomanhallintaa, tuotannonsuunnittelua ja –ohjausta, laadunvalvontaa sekä sisälogistiikan optimointia. Näiden lisäksi kun varmistetaan, että operatiivisissa järjestelmissä käytettävä data on hyvässä kunnossa, niin jo alkaa firmalla mennä lujaa; henkilöstö on tyytyväistä, asiakkaat antavat referenssitarinoita ja pörssikurssi nousee … ja mikään edellämainituista ei tyypillisesti kuulu ERP-implementointi scopeen. Siksi PLM, PIM, MES, MOM, WMS, MDM Rules!

PDM Preacher

Mistä tuote alkaa?

Törmäsin taannoin erääseen konsulttiin, joka oli tekemässä asiakkaalleen määritystä, miten tuotteen elinkaaren aikaiset kustannukset ja tuotot pitäisi laskea. Tämähän on asia, joka kaikkia tietysti kiinnostaisi – mikä on tuotteen kannattavuus koko sen elinkaaren aikana?

Yllättäen ja pyytämättä

Siinä sparratessa törmättiin aika nopeasti kysymykseen, tiedämmekö me milloin tuotteen elinkaari alkaa. Väittäisin, että erittäin harvoin tehdään yksiselitteistä päätöstä, että nyt aloitetaan uuden tuotteen suunnittelu ja tästä alkaa tuotekehityskustannukset juosta. Useimmiten tuote-/tuotteistuspäätös syntyy vähitellen ja asiakkaiden kanssa tehty protoilu tai todellinen toimitusprojekti ”liukuu” tuotteeksi yllättäen ja pyytämättä. Varsinkin nykyään vallalla oleva kokeilukulttuuri vie tällaista perinteistä tuotekannattavuuslaskentakulttuuria hieman eri polulle.

Nokian kulta-aikana siellä toimittiin näin: Perustettiin tuoteprojekti, joka hoiti uuden tuotteen suunnittelun, valmistuksen ramp-upin, markkinoinnin jne. alusta loppuun. Näin pystyttiin yksiselitteisesti raportoimaan tuotekohtainen kannattavuus. Se, että tuoteprojektit saivat itsenäisesti päättää tuotteesta,  käytettävästä teknologiasta ja komponenteista, palveli hyvin tuotteen elinkaarenhallintaan liittyvää raportointia. Mutta: syntyikö yritykselle hyvä tuoteportfolio, joka reagoi nopeasti ja joustavasti markkinoiden vaatimuksiin? Tähän kysymykseen on nyt vuosien jälkeen saatu vastaus.

Tuote vs. tuotealusta

Nykyään puhutaan paljon tuotealustoista, tuotearkkitehtuurista ja tuoteportfolioista. Tässä yhteydessä käytetään aina esimerkkinä VAG-konsernia (hyvä esimerkki edelleen, riippumatta luovasta päästömittausteknologiasta). Scoda Octavian tietyn mallin elinkaari pystytään todennäköisesti määrittämään tarkasti, mutta pitääkö kannattavuutta tarkasteltaessa ottaa huomioon itse tuotealustaan tehdyt investoinnit? Mikä on oikea taso kertoa Yhtiön omistajille, oliko ko. tuote meille kannattava vai ei? No, ehkä tämä on hieman epärelevantti asia meille Suomessa, koska tällä tasolla tuotteita tekeviä yrityksiä on meillä vain kourallinen.

Auto vai pyörillä kulkeva ajoneuvo

Ketterien menetelmien kautta tullut käsite MVP – Minimum Viable Product – tuo vielä uuden haasteen koko tuote-käsitteelle. Kuvan esimerkissä tehdään perinteisesti auto, joka on helposti ymmärrettävä tuote, jonka aikaansaamiseksi on projektisuunnitelma ja -budjetti. Elinkaari on helppo määrittää. Toisessa esimerkissä tehdään pyörillä kulkevaa kulkuneuvoa. Jos halutaan takaisinpäin selvittää tuotekustannukset, niin seurataanko skeitti-laudan vai auton kustannuksia, ja ketä se oikeastaan kiinnostaa, jos heti rullalaudasta saakka tekeminen on ollut kannattavaa.

mvp

PLM Rules

Meillä suurin osa tuotteista syntyy siis liukumalla yhden tai useamman asiakasprojektin tuotoksena. Koska kukaan ei välttämättä tiedä – lähtiessään tarjoamaan asiakkaan ongelmaan ratkaisua – tuleeko tästä tuote vai ei, kannattaa jo ensimmäisetkin projektit toteuttaa tuotemaisesti niin, että osat nimikkeellistetään, otetaan revisiohallinta käyttöön, jolloin huomoidaan mahdollinen uudelleenkäyttö… kerroinko jo, että toimitusprojektitkin kannattaa dokumentoida PLM-järjestelmään….

-PDM Preacher

 

Teollinen internet, Industry 4.0 – so?

Sain taas kunnian tavata useita asiakkaitamme vuotuisessa Asiakaspäivässämme. Päivän alusti värikkäästi Fimecc Oy:n toimitusjohtaja Harri Kulmala aiheella ”Digitalisoiti haastaa konepajat”. Esityksestä nousi monta pointtia, jotka herättivät vielä iltaohjelmassakin jatkunutta kiihkeää keskustelua. Päällimmäisenä ajatuksena oli kuitenkin tietty hämmennys siitä, että mitä uutta ja ihmeellistä tässä neljännessä teollisessa vallankumouksessa nyt on, ja onko se vallankumous, joka on alkanut yhtäkkiä?

Metso, Konecranes, Ponsse, Valtra, Rocla ym. suomalaiset konepajat ja monet heidän ulkomaiset kilpailijansa ovat toteuttaneet koneiden etävalvontaa jo parhaimmillaan 25 vuotta. Pilvipalvelut ovat tulleet luonnolliseksi osaksi elämäämme, maailma globalisoituu ja tuotteet muuttuvat älykkäämmiksi ihan ilman, että keksitään asialle seksikäs termi, jonka ympärillä konsultit voivat rahastaa. Tänä päivänä yritykset saavatkin päivittäin soittoja, joissa kysytään: ”Onko teillä jo teollinen internet strategia? Ai ei ole, no me teemme teille syystarjouksena 9.999€.”

Hypetyksen takana myös asiaa

Jälleen kerran itse asia hypetettävän käsitteen takana on hyvä ja tärkeä. Kukaan ei kyseenalaista saatavaa hyötyä, jos koneet ja laitteet alkavat kertoa itse hyvissä ajoin huonosta olostaan. Kuinka paljon maapallon olo paraneekaan, kun ei tarvitse lähettää huoltomiehiä toiselle puolelle maailmaa, vaan huoltotoimet voidaan tehdä etänä. Miten paljon säästetään proto- ja susiosissa, kun tuotteet voidaan valmistusprosesseja myöten simuloida digitaalisesti. Kuinka paljon kuljetus- ja varastointikustannuksissa säästetään, kun tuotteet voidaan tulostaa tarpeen mukaan lähellä käyttökohdetta. Mutta omasta mielestäni nuo kaikki ovat aivan luonnollista kehitystä IT-  ja tietoliikenneinfran kehitymisen seurauksena.

Erilaiset tulevaisuuden tutkijat yrittävät ennustaa, mikä on se iso juttu tulevaisuudessa, onko se tämä ”Internet of Things” vai jotain muuta. Oheisesta linkistä avautuvassa videossa futurologisti Ray Hammond yrittää avata tulevaisuuden verhoa saaden aikaan katsojissa yleisen hyminän, että ”ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden :)”

robots

PLM:n rooli teollisessa internetissä

Näin PDM-ihmisenä minulta kysytään usein, mikä on PDM/PLM-toimittajan strategia teollisessa internetissä. Nostaisin esiin ainakin sen fundamentin, josta myös Harri Kulmala oli huolissaan. Ero saksalaisen teollisuuden ja suomalaisen teollisuuden välillä on se, että Suomessa on paljon yrityksiä, joilla ei ole omaa tuotetta. Miten ihmeessä voidaan integroida teollisen internetin edellyttämää asiaa tai älykkyyttä jos ei ole OMAA TUOTETTA? Eli aivan yksinkertaisesti PDM – tuotetiedon ja sen elinkaaren hallinta – on koko teollisen internetin perusta. Ei siihen sen fiksumpaa strategiaa tarvita.

Toinen asia, joka nousi yhteisenä kaikkien Asiakaspäivään osallistuneiden ja esiintyjien tarinoissa, oli tuska hyödyntää olemassa olevaa ja vanhaa, eri tietojärjestelmissä makaavaa dataa, uusissa sovelluksissa. Datamigraatiot ja -rikastukset ovat edelleen pullonkaulana uusien, tehokkuutta lisäävien sovellusten hyödyntämisessä. Nimike- ja tuotetiedon laadun merkitys kasvaa entisestään, mitä sähköisemmäksi maailma muuttuu… no nyt alan jo toistamaan itseäni.
Tässä voisikin lopettaa saarnan toivotukseen:

PITÄKÄÄ DATASTANNE HUOLTA!

PDM Preacher

Puukenkiä ja peeällämmää

Oltiin kollegan kanssa tutustumassa Hollannin PDM-markkinoihin Eindhovenissa järjestetyssä ERP/PLM-seminaarissa. Ensimmäisenä mieltä ylensi ainakin se, että ihmisiä oli paljon liikenteessä – moninkertainen määrä verrattuna Suomessa järjestettyyn mihin tahansa niche-alan tapahtumaan. Toinen positiivinen värähdys syntyi siitä, että seurasimme sujuvasti hollannin kielellä pidettyjä esityksiä – sanaakaan emme ymmärtäneet, mutta asian kyllä täydellisesti!

Varsinaiset kicksit aiheutti kahden paikallisen konsultin keynote-esitys, jossa piirrettiin fläpille kuvaa, jota Suomessa alan miehet ja naiset ovat käyttäneet ainakin 15 vuotta ja joka nyt hollantilaisille esitettiin uutena juttuna.

toimintamallit

Eli puhtaan massatuotevalmistuksen ja projektitoiminnan välillä on useita toimintamalleja, joiden ohjaus ei ole ollenkaan samanlaista.

Tunnista toimintatapasi

Jutun juoni on tietysti tiedostaa ja ymmärtää oma toimintamalli ja ymmärryksen pohjalta lähteä kehittämään toiminnan ohjausjärjestelmiä. Se onko toiminta Assembly-to-Order- tyyppistä vai Built-to-Order tyyppistä, kuulostaa nyanssilta, mutta johtaa kuitenkin erilaisiin tuotearkkitehtuureihin ja sitä kautta erilaisiin tuotehallintaprosesseihin sekä järjestelmiin. Samoin koko kaupankäyntifilosofia ja siitä seuraava web-kauppastrategia on aivan erilainen eri päissä kuvaajaa.

Väitän, että tässä on merkittävin syy IT-hankkeiden venymiseen ja kustannusten ylittymiseen myös meillä Suomessa – on implementoitu väärää paradigmaa tukevaa järjestelmää. Puolustukseksi sanottakoon, että monikaan yritys ei toimi puhtaasti millään filosofialla vaan toiminta on usein yhdistelmä eri malleista. Osa toiminnasta perustuu vakiotuotteisiin, osa toteutetaan aina puhtaasti projekteina. Tästä seuraa kuitenkin se, että toiminnan pohjaksi valittu ERP, PDM tai myyntikonfiguraattori on suunniteltu jotain tiettyä toimintatapaa varten ja jotta se saadaan istumaan multi-filosofia (= reaalimaailma) toimintaympäristöön, sitä joudutaan tavalla tai toisella aina räätälöimään.

Kiinan sijasta Hollantiin?

No palataksemme puukenkämaan liiketoimintaympäristöön, minulle jäi sellainen kuva, että siellä eletään samantyyppistä transitiota kuin Suomessa. Perinteisesti maassa on ollut muutama suuri yritys kuten Philips (lue Nokia) ja lukuisa joukko sen alihankkijoita. Toiminta kuitenkin on globalisoitunut ja Philipsille on Hollantiin jäänyt pääkonttori – komponenttitoimittajat sekä valmistus sijaitsevat jossain aivan muualla.

Maahan on syntynyt suuri joukko pk-yrityksiä, joiden pitäisi löytää uusia markkinoita ja kehittää omia tuotteita. Pieni toimittaja pärjää tekemällä joustavasti sellaisia tuotteita joita asiakkaat haluavat (vrt. suomalaiset yritykset) Toiminta on jotain Assemby-to-order mallista Built-to-orderiin, jossa suomalaiset ovat hyviä… Tästä alkaa jokaisella jo varmasti raksuttaa…

Suomalaisella toiminnanohjausstrategialla ja -kokemuksella voisi olla kysyntää Hollannissa!

-PDM Preacher

PLM to Everyone (?)

PLM-markkinaa pitkään seurannut, alan auktoriteetin asemassa oleva CIMdata julkaisi vuosittaisen markkinakatsauksensa. Positiivista on tietenkin se, että markkina on kasvanut kaikilla osa-alueilla. Vaikka kokonaismarkkina 33,8 miljardia dollaria on kaukana ERP-markkinakoosta, on se kuitenkin jo sen verran merkittävä, että todistaa tuotehallinnan tärkeyden yrityksissä.

Itse olen muutamassa blogissani jo kritisoinut PLM-termin raiskausta. CIMdata reagoi aiheeseen joskus vuosituhannen vaihteessa määrittelemällä CAD-markkinavoimien varastaman PLM-termin rinnalle käsitteen cPDm – Collaborative Product Definition Management, joka siis kuvaa varsinaista tuotetiedonhallintaosuutta PLM-markkinassa. cPDm ei ole mitenkään yleisesti asettunut käyttöön, mutta määritelmä on ok. Eli jos minä väitän, että tuotetiedon ytimessä on nimike, CIMdata väittää, että PLM:n ytimessä on cPDm – aineettoman omaisuuden hallinta (Managing Intellectual Assets), joka koostuu seuraavista alueista:

  • Tuoteinformaation ja prosessien hallinta (Management of Product Information and Processes):   Workflow, Vaulting, Content, Document Management
  • Visualisointi ja yhteistyön tukeminen (Visualization and Collaboration)
  • Tuoterakenteet (Product Structure)
  • Konfiguraation ja muutosten hallinta (Configuration and Change Management)
  • Tuotestrategian suunnittelu (Strategic Product Planning)
  • Projektisalkun hallinta (Project and Program Management)
  • Vaatimustenmukaisuus ja ostotoiminnan tukeminen (Compliance and Sourcing)

cPDm:n osuus koko markkinasta on 21.6% ja suurimman osan markkinakakusta vievät edelleen erilaiset CAD-työkalulisenssit sekä systeemi-integrointityö.

Pieni pettymys itselle oli havainto, että perinteiset sovellusalueet jylläävät edelleen: auto- ja lentokoneteollisuus sekä elektroniika- ja muu mekaniikkavalmistus muodostavat suurimman osan sekä volyymistä että kasvusta.

Uudet haastajat kuten prosessi-, lääke- tai elintarviketeollisuus eivät ole kasvaneet lainkaan viimeisen 3 vuoden aikana – noilla alueilla jäljitettävyys ja vaatimuksenmukaisuus ovat kuitenkin todella merkittävässä roolissa ja laitosinvestointiprojekteissa ostot eli tuotetiedon keruu toimittajilta.

Tämä tietysti herättää pohdintaa, onko mainituilla teollisuudenaloilla jo niin vakiintuneet manuaaliset käytännöt, vai onko siellä asiakaskohtaisia räätälöityjä ratkaisuja, vai miten asiat tyyppillisesti hoidetaan? Tai onko toisaalta autoteollisuuden tarpeisiin perinteisesti kehitettyjen PLM/PDM/cPDm-ratkaisujen tuotteistettu toiminnallisuusvalikoima niin kaukana esimerkiksi elintarvikeyritysten todellisista tarpeista, että niitä ei ole nähty järkeväksi lähteä sovittamaan, vaan järjestelmäkehitys on aloitettu valkoiselta paperilta?

Tulevaisuudessa uusiksi PLM-konseptin hyödyntäjiksi CIMdata nostaa rahoitus- ja vakuutusmarkkinat. Tähän on helppo yhtyä, ainakin jenkkinäkökulmasta. Siellähän herättiin kohtuullisen kylmään todellisuuteen loppusyksystä 2008, kun havaittiin, että asuntolainojen jäljitettävyys ei ollut kenelläkään hallinnassa.

No tästä on hyvä herättää aktiivinen keskustelu, miten lukijat näkevät PLM-sovellusten laajentumisen uusille toimialoille ja mikä toisaalta estää?

– PDM Preacher

Nopeampia hevosia?

Kaikki ovat varmaan kuulleet tarinan Henry Fordista liittyen tuotekehitysfilosofiaan. Ford aikoinaan totesi, että jos hän olisi lähtenyt kyselemään asiakkailtaan mitä he tuotteiltaan toivoisivat, niin vastaus olisi ollut: ”nopeampia hevosia”.

Tämä nousi taas mieleen, kun lueskelin suomalaisten metalliteollisuusyritysten vuosikertomuksia. Niissä järjestään – oli sitten kyse pörssiyhtiöstä tai yksityisestä yrityksestä – toimitusjohtajat julistavat, että ”tuotekehityksemme toimii täysin asiakastarpeiden pohjalta”. En ajatellut ottaa tähän vertailevaksi esimerkiksi jo kliseistä Applea iPadeineen, iPhoneineen tai iPodeineen vaan ryhdyin tuumimaan asiaa toiselta puolelta.

Tuotteita vai tuotoksia

Olen aikaisemminkin kirjoittanut asiasta ja todennut, että suomalaiset yritykset ovat kasvaneet maailmalla ja erottautuneet kansainvälisistä mega-brändeistä nimenomaan siinä, että ne ovat tehneet joustavasti asiakaskohtaisia tuotteita. Nyt voidaan alkaa filosofoimaan sillä, ovatko toimitukset asiakkaille oikeasti tuotteita vai asiakasprojektien tuotoksia.

Yli 25 vuotta suomalaista engineering-toimintaa läheltä seuranneena uskallan väittää, että Suomessa on kohtalaisen vähän puhtaita tuotekehitysorganisaatioita tai yleensä tuotepohjaista teollisuutta. Jos otetaan viitekehykseksi Porterin arvonluontistrategian kolme vaihtoehtoa, joista voi valita vain yhden: Tuote- ja teknologiajohtajuus, Operatiivinen etevyys, Asiakkuuden hallinta, niin aika harva yritys voi vakaalla rintaäänellä sanoa olevansa tuotejohtaja – meillä on kyllä jonkin verran teknologiajohtajuusyrityksiä esim. paperi- ja kaivosteollisuuden alueella, mutta niissä liiketoiminnoissa ollaan vielä entistä kauempana tuotteista. Porterin valinnoista ylivoimaisesti suurimmalle osalle menestyviä suomalaisia yrityksiä istuu Asiakkuuden hallinta strategisena fokuksena.

Asiakkuuden hallinnassa ei ole mitään väärää – päinvastoin, se on globaalisti pienelle toimijalle ainoa järkevä malli. IT-miehet alkavat nyt heti pohtia, että pitäisikö sitten CRM-järjestelmän olla arkkitehtuurin keskiössä – no periaatteessa kyllä.

Siirretäänpä katse markkinoilla oleviin CRM-järjestelmiin. En aio tehdä mitään nelikenttää järjestelmistä (sorry), mutta kyllähän valmiit järjestelmät on tehty puhelinmyyntiyrityksille, joilla potentiaalisia asiakkaita on kymmeniä tuhansia ja myyjiä melkein saman verran. Funnel management hoituu ja raportteja saadaan prospektiseurantaa varten ja jos joulukortteja sattuu menemään samalle asiakkaalle useimpiakin, niin sehän ei ole niin suuri ongelma.

Mistä asiakasratkaisunhallinnan järjestelmä

Mutta onko tämä nyt se ympäristö, mikä tukee suomalaisen, asiakaslähtöisiä vaativia ratkaisuja toimittavan yrityksen toimintaa  globaaleilla markkinoilla? Tuskinpa on.  Jos taas toisaalla PLM-järjestelmät on kehitetty standardituotteita toimittavan yrityksen tuotekehitystarpeisiin, niin suomalaisella teollisuudella on ongelma – sopivia IT-järjestelmiä ei löydy.

Asiakkuuden hallintastrategiassa kilpailutekijänä on ”parhaat ratkaisut”. Asiakasratkaisuun sisältyy paitsi tuotekonfiguraatio, myös palvelut ennen ja jälkeen toimituksen sekä tietysti yhteys itse asiakkaaseen. Tämän päivän IT-järjestelmien ratkaisupankista (PLM, CRM, ERP) löytyy huonosti asiakasratkaisubusinesta tukevia ratkaisuja ja kokonaisuus joudutaan yhä edelleen rakentamaan useasta erillisestä sovelluksesta. (No onneksi löytyy myös asiakastarpeita kuuntelevia IT-palveluyrityksiä.)

PLM, CRM, ERP ?

Pieni on kaunista

Jos ja kun kuitenkin halutaan kehittää nopeampia hevosia, kannattaa oikeasti miettiä myös kokonaisarkkitehtuuria näistä tarpeista. Yksi järjestämä ei ratkaise ongelmia, mutta toisaalta mitä useampia järjestelmiä, sitä monimutkaisempi ja kalliimmin ylläpidettävä kokonaisuus. Mutta kun hoidetaan tärkeimmät asiat eli tarjooma ja asiakkaat fiksusti ja muistetaan, että talousraportointi pitää saada nopeasti aikaan, niin kyllä siitä hyvä tulee, eikä välttämättä maksa paljon.