Miksi tuotteet eivät käy kaupaksi?

Suomen valmistavan teollisuuden piirissä ainoastaan 6%:ssa yrityksiä tuotehallinnasta vastaa myynti-/ markkinointiosasto, kun taas 72% yrityksistä hoitaa tuotehallinnan suunnittelu- tai tuotanto-organisaatiossa (loput eivät hallitse tuotteita käytännössä mitenkään).

Luvut selvisivät Modultekin teettämässä tutkimuksessa, jossa selvitettiin suomalaisen valmistavan pk-teollisuuden nimike-tietoisuutta.

tuotehallinna vastuut

Olisiko tässä yksi syy Suomessa jo kuudetta vuotta kestäneeseen taantumaan? Asiakastarve ja  tuotetarjooma eivät kohtaa. Tämä ei ollut itselleni valitettavasti mikään uutinen. Asiaa on tullut seurattua sen verran läheltä jo pitkään. Suomalainen insinööriosaaminen kohdistetaan helposti valmistusprosesseihin ja sinänsä ihan kiitettävästi nykyään myös tuotesuunnitteluun ja erilaisiin tuotealustoihin, mutta leimaavaa koko kulttuurille on se, että lähestyminen on aina tekniikka/teknologia-lähtöistä – intohimona ei ole asiakasarvon lisääminen.

Digitalisaatioon vielä matkaa

43% yrityksistä hallitsee koko tuotetiedon ERP:ssä. Kun tiedetään ERP-järjestelmien kyvykkyys tuotetiedon kuvaamiseen (siis pahimmillaan 40 merkkiä) niin voidaan todeta, että tuotetiedon välittäminen asiakkaille sähköisesti suoraan järjestelmistä ei ole mitenkään innostavaa. Tuotetiedon digitalisaatioon on meillä vielä pitkä matka.

th_järjestelmät

Sinänsä positiivista oli havaita, että nimikkeitä hyödynnetään yrityksen sisäisissä toiminnoissa kattavasti myynnistä elinkaaripalveluihin ja jopa 69% yrityksistä on ymmärtänyt nimike- ja tuotetiedon laadun merkityksen tärkeäksi.

Tuote vs. Strategia?

Kaikkein hälyttävin huomio tutkimuksessa oli se, että yritysten toimitusjohtajat eivät pääsääntöisesti halunneet keskustella tuoteasioista ollenkaan, heille koko tuote-domain tuntuu vastenmieliseltä ja haastattelut delegoitiin aina suunnitteluosastolle. Tässä todennäköisesti päästään koko kansantaloudellisen ongelman ytimeen – johto ei ymmärrä mikä merkitys tuotetarjoomalla on yrityksen kilpailutekijänä, ja/tai miten tuotehallinta liittyy yrityksen strategiaan, ja että tuotehallinta on jotain muutakin kuin tuotekehitystä.

Myynti myy asiakkaille – se on selvää ja tuotekehitys kehittää tuotteita, sekin on ymmärrettävää: Mutta jostain syystä se, että myynnin pitäisi myydä juuri niitä samoja tuotteita, joita tuotekehitys kehittää, ei hahmoteta. Näin kirjoitettuna tuntuu aika naiivilta kommentilta, mutta miten sitten on selitettävissä se, että tyypillisessä yrityksen sovellusarkkitehtuurissa tuotekehityksen järjestelmistä (PDM/PLM) ei ole mitään kytkentää myyntijärjestelmiin !!

Täällä saarnalla kohti kesää.

– PDM Preacher

PS. Jos tämä nimiketutkimus kiinnostaa niin ota yhteyttä, tulen mielelläni yritykseesi kertomaan asiasta syvällisemmin.

Teollinen internet, Industry 4.0 – so?

Sain taas kunnian tavata useita asiakkaitamme vuotuisessa Asiakaspäivässämme. Päivän alusti värikkäästi Fimecc Oy:n toimitusjohtaja Harri Kulmala aiheella ”Digitalisoiti haastaa konepajat”. Esityksestä nousi monta pointtia, jotka herättivät vielä iltaohjelmassakin jatkunutta kiihkeää keskustelua. Päällimmäisenä ajatuksena oli kuitenkin tietty hämmennys siitä, että mitä uutta ja ihmeellistä tässä neljännessä teollisessa vallankumouksessa nyt on, ja onko se vallankumous, joka on alkanut yhtäkkiä?

Metso, Konecranes, Ponsse, Valtra, Rocla ym. suomalaiset konepajat ja monet heidän ulkomaiset kilpailijansa ovat toteuttaneet koneiden etävalvontaa jo parhaimmillaan 25 vuotta. Pilvipalvelut ovat tulleet luonnolliseksi osaksi elämäämme, maailma globalisoituu ja tuotteet muuttuvat älykkäämmiksi ihan ilman, että keksitään asialle seksikäs termi, jonka ympärillä konsultit voivat rahastaa. Tänä päivänä yritykset saavatkin päivittäin soittoja, joissa kysytään: ”Onko teillä jo teollinen internet strategia? Ai ei ole, no me teemme teille syystarjouksena 9.999€.”

Hypetyksen takana myös asiaa

Jälleen kerran itse asia hypetettävän käsitteen takana on hyvä ja tärkeä. Kukaan ei kyseenalaista saatavaa hyötyä, jos koneet ja laitteet alkavat kertoa itse hyvissä ajoin huonosta olostaan. Kuinka paljon maapallon olo paraneekaan, kun ei tarvitse lähettää huoltomiehiä toiselle puolelle maailmaa, vaan huoltotoimet voidaan tehdä etänä. Miten paljon säästetään proto- ja susiosissa, kun tuotteet voidaan valmistusprosesseja myöten simuloida digitaalisesti. Kuinka paljon kuljetus- ja varastointikustannuksissa säästetään, kun tuotteet voidaan tulostaa tarpeen mukaan lähellä käyttökohdetta. Mutta omasta mielestäni nuo kaikki ovat aivan luonnollista kehitystä IT-  ja tietoliikenneinfran kehitymisen seurauksena.

Erilaiset tulevaisuuden tutkijat yrittävät ennustaa, mikä on se iso juttu tulevaisuudessa, onko se tämä ”Internet of Things” vai jotain muuta. Oheisesta linkistä avautuvassa videossa futurologisti Ray Hammond yrittää avata tulevaisuuden verhoa saaden aikaan katsojissa yleisen hyminän, että ”ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden :)”

robots

PLM:n rooli teollisessa internetissä

Näin PDM-ihmisenä minulta kysytään usein, mikä on PDM/PLM-toimittajan strategia teollisessa internetissä. Nostaisin esiin ainakin sen fundamentin, josta myös Harri Kulmala oli huolissaan. Ero saksalaisen teollisuuden ja suomalaisen teollisuuden välillä on se, että Suomessa on paljon yrityksiä, joilla ei ole omaa tuotetta. Miten ihmeessä voidaan integroida teollisen internetin edellyttämää asiaa tai älykkyyttä jos ei ole OMAA TUOTETTA? Eli aivan yksinkertaisesti PDM – tuotetiedon ja sen elinkaaren hallinta – on koko teollisen internetin perusta. Ei siihen sen fiksumpaa strategiaa tarvita.

Toinen asia, joka nousi yhteisenä kaikkien Asiakaspäivään osallistuneiden ja esiintyjien tarinoissa, oli tuska hyödyntää olemassa olevaa ja vanhaa, eri tietojärjestelmissä makaavaa dataa, uusissa sovelluksissa. Datamigraatiot ja -rikastukset ovat edelleen pullonkaulana uusien, tehokkuutta lisäävien sovellusten hyödyntämisessä. Nimike- ja tuotetiedon laadun merkitys kasvaa entisestään, mitä sähköisemmäksi maailma muuttuu… no nyt alan jo toistamaan itseäni.
Tässä voisikin lopettaa saarnan toivotukseen:

PITÄKÄÄ DATASTANNE HUOLTA!

PDM Preacher

Puukenkiä ja peeällämmää

Oltiin kollegan kanssa tutustumassa Hollannin PDM-markkinoihin Eindhovenissa järjestetyssä ERP/PLM-seminaarissa. Ensimmäisenä mieltä ylensi ainakin se, että ihmisiä oli paljon liikenteessä – moninkertainen määrä verrattuna Suomessa järjestettyyn mihin tahansa niche-alan tapahtumaan. Toinen positiivinen värähdys syntyi siitä, että seurasimme sujuvasti hollannin kielellä pidettyjä esityksiä – sanaakaan emme ymmärtäneet, mutta asian kyllä täydellisesti!

Varsinaiset kicksit aiheutti kahden paikallisen konsultin keynote-esitys, jossa piirrettiin fläpille kuvaa, jota Suomessa alan miehet ja naiset ovat käyttäneet ainakin 15 vuotta ja joka nyt hollantilaisille esitettiin uutena juttuna.

toimintamallit

Eli puhtaan massatuotevalmistuksen ja projektitoiminnan välillä on useita toimintamalleja, joiden ohjaus ei ole ollenkaan samanlaista.

Tunnista toimintatapasi

Jutun juoni on tietysti tiedostaa ja ymmärtää oma toimintamalli ja ymmärryksen pohjalta lähteä kehittämään toiminnan ohjausjärjestelmiä. Se onko toiminta Assembly-to-Order- tyyppistä vai Built-to-Order tyyppistä, kuulostaa nyanssilta, mutta johtaa kuitenkin erilaisiin tuotearkkitehtuureihin ja sitä kautta erilaisiin tuotehallintaprosesseihin sekä järjestelmiin. Samoin koko kaupankäyntifilosofia ja siitä seuraava web-kauppastrategia on aivan erilainen eri päissä kuvaajaa.

Väitän, että tässä on merkittävin syy IT-hankkeiden venymiseen ja kustannusten ylittymiseen myös meillä Suomessa – on implementoitu väärää paradigmaa tukevaa järjestelmää. Puolustukseksi sanottakoon, että monikaan yritys ei toimi puhtaasti millään filosofialla vaan toiminta on usein yhdistelmä eri malleista. Osa toiminnasta perustuu vakiotuotteisiin, osa toteutetaan aina puhtaasti projekteina. Tästä seuraa kuitenkin se, että toiminnan pohjaksi valittu ERP, PDM tai myyntikonfiguraattori on suunniteltu jotain tiettyä toimintatapaa varten ja jotta se saadaan istumaan multi-filosofia (= reaalimaailma) toimintaympäristöön, sitä joudutaan tavalla tai toisella aina räätälöimään.

Kiinan sijasta Hollantiin?

No palataksemme puukenkämaan liiketoimintaympäristöön, minulle jäi sellainen kuva, että siellä eletään samantyyppistä transitiota kuin Suomessa. Perinteisesti maassa on ollut muutama suuri yritys kuten Philips (lue Nokia) ja lukuisa joukko sen alihankkijoita. Toiminta kuitenkin on globalisoitunut ja Philipsille on Hollantiin jäänyt pääkonttori – komponenttitoimittajat sekä valmistus sijaitsevat jossain aivan muualla.

Maahan on syntynyt suuri joukko pk-yrityksiä, joiden pitäisi löytää uusia markkinoita ja kehittää omia tuotteita. Pieni toimittaja pärjää tekemällä joustavasti sellaisia tuotteita joita asiakkaat haluavat (vrt. suomalaiset yritykset) Toiminta on jotain Assemby-to-order mallista Built-to-orderiin, jossa suomalaiset ovat hyviä… Tästä alkaa jokaisella jo varmasti raksuttaa…

Suomalaisella toiminnanohjausstrategialla ja -kokemuksella voisi olla kysyntää Hollannissa!

-PDM Preacher

PLM to Everyone (?)

PLM-markkinaa pitkään seurannut, alan auktoriteetin asemassa oleva CIMdata julkaisi vuosittaisen markkinakatsauksensa. Positiivista on tietenkin se, että markkina on kasvanut kaikilla osa-alueilla. Vaikka kokonaismarkkina 33,8 miljardia dollaria on kaukana ERP-markkinakoosta, on se kuitenkin jo sen verran merkittävä, että todistaa tuotehallinnan tärkeyden yrityksissä.

Itse olen muutamassa blogissani jo kritisoinut PLM-termin raiskausta. CIMdata reagoi aiheeseen joskus vuosituhannen vaihteessa määrittelemällä CAD-markkinavoimien varastaman PLM-termin rinnalle käsitteen cPDm – Collaborative Product Definition Management, joka siis kuvaa varsinaista tuotetiedonhallintaosuutta PLM-markkinassa. cPDm ei ole mitenkään yleisesti asettunut käyttöön, mutta määritelmä on ok. Eli jos minä väitän, että tuotetiedon ytimessä on nimike, CIMdata väittää, että PLM:n ytimessä on cPDm – aineettoman omaisuuden hallinta (Managing Intellectual Assets), joka koostuu seuraavista alueista:

  • Tuoteinformaation ja prosessien hallinta (Management of Product Information and Processes):   Workflow, Vaulting, Content, Document Management
  • Visualisointi ja yhteistyön tukeminen (Visualization and Collaboration)
  • Tuoterakenteet (Product Structure)
  • Konfiguraation ja muutosten hallinta (Configuration and Change Management)
  • Tuotestrategian suunnittelu (Strategic Product Planning)
  • Projektisalkun hallinta (Project and Program Management)
  • Vaatimustenmukaisuus ja ostotoiminnan tukeminen (Compliance and Sourcing)

cPDm:n osuus koko markkinasta on 21.6% ja suurimman osan markkinakakusta vievät edelleen erilaiset CAD-työkalulisenssit sekä systeemi-integrointityö.

Pieni pettymys itselle oli havainto, että perinteiset sovellusalueet jylläävät edelleen: auto- ja lentokoneteollisuus sekä elektroniika- ja muu mekaniikkavalmistus muodostavat suurimman osan sekä volyymistä että kasvusta.

Uudet haastajat kuten prosessi-, lääke- tai elintarviketeollisuus eivät ole kasvaneet lainkaan viimeisen 3 vuoden aikana – noilla alueilla jäljitettävyys ja vaatimuksenmukaisuus ovat kuitenkin todella merkittävässä roolissa ja laitosinvestointiprojekteissa ostot eli tuotetiedon keruu toimittajilta.

Tämä tietysti herättää pohdintaa, onko mainituilla teollisuudenaloilla jo niin vakiintuneet manuaaliset käytännöt, vai onko siellä asiakaskohtaisia räätälöityjä ratkaisuja, vai miten asiat tyyppillisesti hoidetaan? Tai onko toisaalta autoteollisuuden tarpeisiin perinteisesti kehitettyjen PLM/PDM/cPDm-ratkaisujen tuotteistettu toiminnallisuusvalikoima niin kaukana esimerkiksi elintarvikeyritysten todellisista tarpeista, että niitä ei ole nähty järkeväksi lähteä sovittamaan, vaan järjestelmäkehitys on aloitettu valkoiselta paperilta?

Tulevaisuudessa uusiksi PLM-konseptin hyödyntäjiksi CIMdata nostaa rahoitus- ja vakuutusmarkkinat. Tähän on helppo yhtyä, ainakin jenkkinäkökulmasta. Siellähän herättiin kohtuullisen kylmään todellisuuteen loppusyksystä 2008, kun havaittiin, että asuntolainojen jäljitettävyys ei ollut kenelläkään hallinnassa.

No tästä on hyvä herättää aktiivinen keskustelu, miten lukijat näkevät PLM-sovellusten laajentumisen uusille toimialoille ja mikä toisaalta estää?

– PDM Preacher

Totuus Lean PDM:stä

Tapasin erään asiakasyrityksemme toimitusjohtajan taannoin ja hän kertoi ylpeään sävyyn uudesta amerikkalaisesta omistajastaan. Yleensä virallisen totuuden alla kytee normaali epäilys ja epävarmuus Suomen yksiköiden jatkuvuudesta ja autonomiasta, mutta nyt ihailu tuntui aidolta. Omistaja on amerikkalainen listattu monialakonserni, jonka pörssikurssin nousu on ollut toistakymmentä vuotta putkeen reilusti yli verrokkiyritysten keskiarvon. Mikä on siis tämän ihmeyrityksen filosofia?

No siinä tuli jo yksi argumentti – yrityksellä on nimenomaan filosofia – ei esimerkiksi yhteistä IT-strategiaa tai globaalisti implementoitua toiminnanohjausjärjestelmää. Konserni ei myöskään hae synergiaa yhteiseltä toimialalta niputtamalla eri maissa toimivia yrityksiä tuotannollisesti tehokkaammaksi kokonaisuudeksi. Ei, vaan konsernin yhteinen nimittäjä on Lean – tuotantotapa. Yritys osaa laittaa tuotannon toimimaan Lean-filosofian mukaisesti ja sillä se saavuttaa ylivoimaista kilpailuetua.

Lean PDM järjestelmä??

LeanPDMMinuun teki moinen julistus todella suuren vaikutuksen ja aloin miettiä miten vastaavan tyyppinen ideologia saataisiin syntymään tuotetiedonhallinnan alueelle, koska Lean on kuitenkin pääasiassa tuotannonohjausmalli. Konsultit ja alan toimijat ovat maailmalla jo jonkin aikaa retostelleet termillä Lean PDM tai hienommin Lean PLM. Keskustelu on helposti ajautunut raiteille, jossa Lean sanana, joka tarkoitta kevyttä, ei-byrokraattista, joustavaa ym. positiivista, alkaa ohjata ajatuksia nopeasti implementoitavaan, halpaan ja vähän toiminnallisuutta sisältävään PDM-järjestelmään. Minusta tästä ei ole kyse. Lean tuotannonohjaus on helppoa ja suoraviivaista kyllä, mutta kyseisen toimintatavan aikaansaaminen perinteisen työntötyyppisen tuotannonohjausfilosofian tilalle ei yleensä ole mikään helppo nakki ja vaatii helposti vuosien väännön.

Nykypäivänä on paljon yrityksiä, jotka ovat jo strategiassaan ulkoistaneet valmistuksen – miten he siis pääsisivät hyötymään Lean-filosofiasta? Mielestäni juuri tähän tarpeeseen voidaan tuoda Lean PDM.

Seitsemän kuolemansyntiä

Seitsemän turhuutta, joihin LeanPDM pureutuu, voisivat olla esimerkiksi:

  1. pyörän keksiminen uudelleen
  2. samojen dokumenttien tallennus eri kansioihin
  3. lähes samanlaisten tuoterakenteiden tuottaminen hallitsemattomasti
  4. tuotetiedon kuvaaminen eri käyttötarkoituksiin eri järjestelmissä (myynti, suunnittelu, valmistus)
  5. tarjoussuunnitteluprojektit
  6. tiedon hakemiseen käytetty aika
  7. tuotemuutoksista aiheutuva kaaos verkostossa

Oma määrittelyni Lean PDM:stä onkin aitoon modulointiin perustuva nimikepohjainen toimintatapa sekä yksiselitteiset, oikeat ja keskitetysti hallitut tuoterakenteet. Tämä on mahdollista silloin, kun tuotetarjooma tuotetaan hallitusti tuotealustoista myyntiin ja valmistukseen sekä myynnistä tuotekonfigurointi-hubin kautta toimitukseen.

Vastaavasti kyseisen toimintatavan aikaansaaminen yrityksiin, jossa tuotetieto hallitaan dokumentteina, ei ole helppoa, mutta kun siihen päästään, sen ohjaus on lasten leikkiä ja PDM-järjestelmien hyödyntäminen on tehokasta.

Lean PDM sopii kaikille

Lean PDM  tukee täysin Lean tuotannonohjausta, jota ei pystytä toteuttamaan tehokkaasti, mikäli tuoteportfolio ei perustu myöhäistä variointia tukevaan modulointiin. Lean PDM soveltuu siis kaikille yrityksille, joilla on omia tuotteita riippumatta siitä onko sillä omaa tuotantoa vai ei.

Koska kaikilla on viha-rakkaus-suhde kolmikirjaimisiin lyhenteisiin, niin tässä voisi vaikka ( jo raiskatun) kirjainyhdistelmän PLM laittaa muotoon LPM – Lean Product Management ja käyttää termiä PLM nykymuodossaan, jota alan kansainväliset 3D-suunnittelujärjestelmien markkinajohtajat tukevat eli Product Labor Management.

Pieni, keskisuuri, suuri, PeeDeeÄmmä

CAD/CAM -yhdistys julkaisi  taannoin vuosittaisen käyttäjäkyselynsä tulokset, joista selviää PDM-järjestelmien nykytila Suomessa. Kyselyyn vastasi 1111 tuotetiedon parissa työskentelevää ammattilaista, joten Suomen mittapuulla on kyse suhteellisen kattavasta kyselystä. Sen verran on heti alkuun liputettava, että Aton PDM on edelleen käytetyin PDM-järjestelmä Suomessa.

Vuonna 2009 Suomen yrityksistä 99,8 % oli pieniä tai keskisuuria

PDM:n tilanne pienissä yrityksissä pisti erityisesti silmään.  1 -20 henkeä työllistävistä yrityksistä noin 70 % vastasi PDM-järjestelmien nykytilannetta kartoittavaan kysymykseen ”Ei ole tarvetta PDM:lle”… Ei ole tarvetta? Jotenkin tuo vastausvaihtoehdon sanavalinta oli tyly, sillä en suostu uskomaan, ettei pienilläkin yrityksillä olisi tarvetta hallinnoida tuotetietoa, oli se sitten dokumentteja, piirustuksia, nimikerakenteita tai jotain muuta.

Samaan aikaan LinkedInin PLM PDM Professionals -ryhmässä on käyty keskustelua PK-yritysten PDM:stä ja siitä, onko sellaista olemassakaan. Kovin yleispätevää vastausta ei kyseisessä keskustelussa ole löydetty, mutta rivien välistä voi tulkita, ettei PK-yrityksille soveltuvaa”PeeDeeÄmmää” ainakaan kovin helpolla löydy.

Luulen, että kyse on enemmänkin siitä, että vallitsevan käsityksen mukaan nykyiset PDM-järjestelmät ovat hinta-hyöty-suhteeltaan liian järeitä pienille yrityksille. Kyse ei niinkään ole tarpeen puutteesta. PDM-toimittajan ominaisuudessa olemme nimittäin havainneet, että pienillä yrityksillä on pitkälti samat tarpeet kuin isoillakin, mutta kynnyskysymys muodostuu hinnasta ja käyttöönottoprojektin suuruudesta. Toisaalta voisin kysyä, onko PK-yrityksissä sisäistetty PDM-käsite ja sen tuomat hyödyt riittävän hyvin? Risuja markkinoinnille (eli minulle), jos ei.

Jättiläismäinen PDM

Vaihtoehtoja

Vaihtoehtojakin on nykyään enemmän kuin koskaan: Pilvipalvelut, perinteiset PDM-järjestelmät ja avoimen lähdekoodin järjestelmät. Myös pienistä, erillisistä järjestelmistä rakennettua kokonaisuutta voidaan pitää PDM:nä. Ratkaisumallia tärkeämpää on kuitenkin järjestelmän taipuminen asiakkaan prosesseihin.

Viimeisimpien asiakkuuksiemme joukossa on yksi Start-up sekä useampia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Suurin osa PDM-tiedusteluista tulee tällä hetkellä PK-yrityksiltä. Luomalla uudenlaisia joustavia lisensointimalleja perinteiset toimijatkin pystyvät vastaamaan PK-yritysten tarpeeseen.

PDM-järjestelmä tulee nähdä investointina, jolla on oltava hyväksyttävän mittainen takaisinmaksuaika, jonka jälkeen se synnyttää säästöä ja lisää tuottoa. Tämän vuoksi en näe miten yrityksellä, oli se sitten pieni tai suuri, ei muka olisi tarvetta PDM-järjestelmälle.

Kommentoikaa, nämä ovat vain yhden miehen pohdintoja aiheesta.

– Kalle –

Rakkautta ensi silmäyksellä

Kesäloma on taas onnellisesti ohi ja pitää palautella mieleen mitä sitä oikein työkseen tekee. Tällä kertaa otan pehmeän laskun ja aloitan mieleen palauttelun aivan alusta.

Helmikuussa 2000 sain eteeni tuotetiedonhallintajärjestelmän. Oli ensimmäinen työpäiväni markkinointisihteerinä,  ja yritykseen perehdytys hoidettiin pitkälti itsepalveluperiaatteella. Tässä tapauksessa se toimi; tietoa löysin niin paljon kuin pystyin vastaanottamaan.

Sain selville, mitä markkinointi oli puuhannut viime vuodet: millaisia asiakaslehtiä olimme tehneet, mille messuille osallistuttu, keitä kumppaneita meillä oli, mitä tuotteita ja projekteja työn alla.  Samalla näin, kuka meillä oli hoitanut mitäkin asiaa. Rakastuin järjestelmään oitis!

Ihmettelin, miten aiemmissa työpaikoissa oli selvitty ilman vastaavaa, tällainenhan pitäisi olla  jokaisen työpöydällä (etenkin sihteerien). Pelkän tuotesuunnittelun käytössä monet pdm:n hyvät ominaisuudet jäävät liian harvojen hyödynnettäväksi.

Muistan, miten hyvältä tuntui tulla töihin yritykseen, joka tarjosi näin tarpeellista työvälinettä asiakkailleen.

Nyt, yli vuosikymmenen yhteiselämän jälkeen, on käynyt kuten pitkissä suhteissa tuppaa käymään: arki astuu kuvaan ja aiemmista ilonaiheista tulee itsestäänselvyyksiä. Alkaa kyseenalaistamaankin: ”Minkä vuoksi tämä toimii näin eikä noin?”. Mutta se on luonnollista ja tervettä – vaatimusten tuleekin kasvaa käytön ja kokemuksen myötä, eihän mikään kehittyisi muuten.

Edelleen tuntuu hyvältä olla levittämässä tuotetiedonhallinnan ilosanomaa, ja vaikka omassa työssäni en tarvitse kaikkia sen ominaisuuksia, en voisi kuvitella pärjääväni ilman. Elämä helpottuu, kun ei tarvitse tietää ja muistaa kaikkea, riittää että tarvittava tieto löytyy järjestelmästä.

No, aina ei löydy, mutta se on jo toisen jutun aihe.

– Lilli