5% vai 900%

Suomen hallitus on toitottanut 5% kustannussäästöä, jonka toteuttamiseksi he ansiokkaasti ja oletettavan kuuluvalla opponoinnilla saivat oman esityksensä julki 9. syyskuuta. Tuo 5% kaatoi yhteiskuntasopimuksen ja seuraavaksi uhattiin jo yleislakolla. Olen näissä blogeissani tuonut ennenkin esiin, että jopa 900% tuottavuuden nosto on mahdollista, kun keskitytään oikeisiin asioihin.

Olen tässä myös parin viime viikon aikana eri tilaisuuksissa kuullut esityksiä siitä, kumpi on tehokkaampaa viestintää: myydä tuottoa ja mahdollisuuksia vai pelkoa menetyksistä, jos ei tehdä mitään. Joka tapauksessa päivän sana ovat infograafit, joilla omaa arvontuottoviestiä yritetään visualisoida ja määrämuotoistaa.

Halutaanko menettää 605 Mrd € ?

Teollisuus ja Digitalisaatio –seminaarissa VTT:n tutkimuspäällikkö TkT Heli Helaakoski löi pöytään kovia lukuja digitalisaation mahdollisuuksista: Pelkästään Euroopassa nähdään 1,25 biljoonan (siis eurooppalainen biljoona = miljoona miljoonaa) euron mahdollisuudet ja toisaalta, jos ei tähän megatrendiin lähdetä etunenässä, niin edessä on 605 miljardin euron tappiot ja sopeutustoimet. Nämä ovat jo niin suuria lukuja, että näitä on helppo ainakin kansanedustajien olla ymmärtämättä.

digitalisaation mahdollisuudet ja uhat

”Vertailun vuoksi: 1 cm paksuun 100€ setelien nippuun menee 10.000€ -> 1m korkuinen pino satasia on miljoona euroa. Näsinneula on 124 m korkea. Siis vastaavan korkuinen pino on vasta 124 M€. Jotta päästään miljardiin, niin näsinneuloja pitäisi pinota päällekkäin 8kpl. Setelipino satasia maasta kuuhun on 384 biljoonaa euroa, joten sinne saakka ei aivan tarvitse menetettyjä rahoja pinota.”

Suomelle on visioitu kolme erilaista kehityspolkua; tulla teollisen internetin piilaaksoksi, olla ketterä soveltaja tai jäädä perässähiihtäjäksi. Tuo viimeiseksi mainittu skenaario ennustaa, että menetämme 80 työpaikkaa viikossa tästä eteenpäin ainakin vuoteen 2019 saakka. Nyt kun on seuraillut viime aikojen uutisointia, niin taitaa tuo työpaikkojen menetys olla todellisuudessa jopa kiivaampaa.

Kaikki voivat voittaa

Teollisen Interentin sovelluksien myynti tuntuu olevan silti erittäin hankalaa. Ideoita, protoja ja villejä skenaarioita kyllä löytyy, mutta kukaan ei oikein tee asialla vielä businesta. Tämä on mielestäni aivan loogista – digitalisaation hyödyntämisessä puhutaan käytännössä toimintatapojen jopa radikaaleista muutoksista ja olemassaolevien rakenteiden romahduttamisesta. Jos tähän nyt ottaa varovasti yhteiskunnallisen näkökannan, niin samalla kun julistetaan, että jonkin palvelun digitalisointi vähentää 1000 miestyövuotta, niin kannattaisi ehkä myös miettiä, mitä niille korvattaville 1000 ihmiselle tehdään, jotta hyvää asiaa sataisiin vietyä eteenpäin.

Meillä on kokemus projektista, jossa aiemmin tarvittiin tilauskohtaisessa suunnittelussa 20 suunnittelijaa. Kun vietiin tuotearkkitehtuuriuudistus, nimikkeellistäminen ja modulointihanke läpi, tarve oli enää kahdelle suunnittelijalla. Mutta – tässä tapauksessa ne 18 suunnittelijaa laitettiin suunnittelemaan uusia tuotteita. Tuottavuus parani tilaus-toimitusprosessissa 900% ja samalla yrityksen tuotteiden kilpailukyky parani merkittävästi ja mahdollisti liikevaihdon kolminkertaistumisen. Kaikki voittivat!

900 % tuottavuuden kasvu on todellisuutta

900 % tuottavuuden kasvu on todellisuutta

Tutkimusten mukaan hyvä tuotedata kaksinkertaistaa myynnin web-kaupassa. Tuotteistaja-guru Jari Parantainen väittää, että on esimerkkejä jopa 600% myynnin kasvusta verrokkiyrityksiin verrattuna.

Tiikerinloikkia on todella saavutettavissa tuotehallinnan keinoin – jopa helposti. 5% yleinen kustannustason lasku ei vielä ole tuottavuusloikka, mutta ehkä se on se tarvittava ulkoinen heräte, joka tarvitaan, jotta lepokitkasta päästää liikkeelle.

Suomi nousuun!

-PDM Preacher

Nimikkeistä käsitteisiin ja kirahvin kautta takasin

Tällä foorumilla on varsin usein pohdiskeltu sitä, mikä on nimike ja mitä tarkoittaa nimikkeellistäminen. Samojen ajatuskulkujen syövereihin ajauduin eräänä päivänä PDM-saarnamiehemme  ja toisaalta omien lasten ajatuskulkuja seuratessa. Omalla tavallaan molemmat aiheuttivat innostusta, joskin toisessa tapauksessa oli myös twisti harmaiden hiusten ja vatsahaavan pariin. Lukija voi itse päätellä kummassa tapauksessa näin kävi.

Aiemmin on todettu, että nimike on asia, jolle voidaan antaa yksilöivä tunnus, nimi, kuvaus ja erilaisia attribuutteja kuvaamaan nimikkeen ominaisuuksia.

Nimikkeellistettäessä sovitaan ja määritellään tavat ja käytännöt koodituksille, nimien ja kuvausten muodostamiselle ja määritellään eri nimikkeiden tarvitsemat attribuutit.

Kapasitanssi on tarpeeton tieto mutterille, mutta kondensaattorille varsin keskeinen. Toisaalta myös perspektiivi nimikkeeseen vaikuttaa nimikkeen mallinnukseen. Oston ja myynnin tiedot saattavat hyvinkin erota siitä tietotarpeesta, mikä suunnittelulle ja valmistukselle on olennaista tietoa. Nimikkeellistettäessä yrityksen tuotteet (myymät, ostamat, valmistamat, suunnittelemat) mallinnetaan liiketoimintaprosesseja varten.

Onko nimikkeellistämisellä ja käsitteellistämisellä ja käsitemalleilla sitten jotain eroa toisiinsa nähden? Sovelluskehityksen piirissä tehdään käsitemalleja ja kuvauksia käsitteistä, joita ratkaistavassa ongelmakentässä esiintyy. Selvitetään käsitteiden suhteita toisiinsa, käsitteisiin liittyviä ominaisuuksia ja attribuutteja. Tätä analogiaa seuraten voidaan väittää, että minkä tahansa asian voi nimikkeellistää. Kun määrittelytyötä tehdään, on tietysti olennaista ymmärtää mikä on se entiteetti, jota ollaan kuvaamassa.

Nuoremman tyttären kanssa usein automatkoilla tms. pelataan eläinarvoituksia. Siinä toinen antaa vinkkejä ja toinen koittaa arvata mikä eläin on kyseessä. Mikä on sellainen, jolla on pitkä kaula, pilkkuja ja neljä jalkaa? No kirahvihan se.

Kirahvikysymys

Mallintamisessa tehdään samaan tyyliin. Tunnistamme entiteetin ominaisuuksia ja attribuuttien tyypillisiä arvoja ja sen perusteella voidaan päätellä mistä oikein on kysymys. Tämä toimii varsinkin silloin, kun mallinnetaan asioita, joille on tosiolevainen vastine reaalimaailmasta. Joskus ongelmakenttää mallinnettaessa ratkaisun aikaan saamiseksi täytyykin käsitemalliin lisätä entiteetti, jolla ei olekaan konkreettista vastinetta reaalimaailmassa tai reaalimaailman vastine on hyvin abstrakti. Esimerkkinä näistä ovat tyypillisesti sovelluksissa käytetyt, koosteita esittävät käsitteet, kuten tuoteryhmä, hintaryhmä tai projektiryhmä. Ilman tietoa kontekstista ei voi päätellä, tarkoittaako projektiryhmä jollain kriteerillä ryhmiteltyä projektien joukkoa, vai projektiin osallistuvien henkilöiden muodostamaa ryhmää. Se millaisia attribuutteja tässä projektiryhmälle tarvitaan riippuukin siitä, kumpi käsitys projektiryhmästä on kyseessä.

Laajoja kokonaisuuksia mallinettaessa syntyy paljon näitä abstrakteja käsitteitä, jotka ovat alttiita virheellisille tai ainakin erilaisille tulkinnoille. Tätä ongelmaa ratkaistaan usein terminologisella sanastotyöllä, luodaan sanakirja ko. ongelma-alueen käsitteistä ja termeistä ja näin saadaan yhteinen ymmärrys nämä projetiryhmän kaltaiset abstraktiot tässä tilanteessa tarkoittavat. Suora analogia nimikkeiden maailmassa löytyy yrityksen sanakirjasta, corporate dictionary. Tämä sanakirja identifioi ja selittää yrityksen nimikkeistössä käytetyt termit ja mahdollisesti tarjoaa yrityksen käyttämät käännökset eri kielille. Toisaalta ostajan ja myyjän välillä olisi syytä olla yhteinen käsitys termistöstä tai tilaajan ja alihankkijan välillä. Yhtenäiset käännökset helpottavat tai jopa mahdollistavat nmikkeistön harmonisoinnin eri kielialueiden välillä.

PDM Preacher Jukka S mainitsi eräässä blogi-kirjoituksessaan vaatimusten nimikkeellistämisestä. Vaatimushan on myös abstraktio, joka täytyy mallintaa kontekstin mukaan. Kun vaatimus mallinnetaan tai nimikkeellistetään, luodaan vaatimustenhallinnan perusteita.  Vaatimus voi esiintyä käsitteenä kun asiaa tarkastellaan tuotekehityksen, muutoshallinan tai laadun varmistuksen silmin. Toisaalta vaatimusten hallinta voi olla myös näkökulmansa edellämainituihin. Kaikki kuitenkin liittyvät toisiinsa ja ehkä tässäkin kannattaa nousta helikopterin kyytiin ja katsoa tarkemmin missä kaikissa prosesseissa vaatimus oikeastaan esiintyy ja missä prosesseissa tieto vaatimuksista olisi hyödyllinen.

Nämä kaikki innoittavat ajatukset saivat kuitenkin täysin aivan uuden ulottuvuuden kun samana päivänä tulin töistä kotiin ja kohtasin aivan uudenlaiset vaatimusten maailman varhaisteini-ikäisen tyttäreni taholta. Vastassa oli vaatimusten big dataa, joiden luokittelutekijät olivat täysin portaattomia n-uloitteisessa avaruudessa. Huusin avukseni sumean logiikan ratkaisuja ja kvanttikoneita. Onneksi lopulta ratkaisu oli kuitenkin varsin yksinkertainen, Spagetti Bolognese. Maslovin tarvehierarkiaa kannattaakin vaatimustenhallissa kunnioittaa.

– Software Samurai –

Tiikerinloikka tehokkuuteen

96.000.000 (yhdeksänkymmentäkuusi miljoonaa) tuotevariaatiota hallitaan 20 (kahdellakymmenellä) säännöllä!

Tässä todellista tiikerinloikkaa, jota esiteltiin Taloussanomien järjestämässä seminaarissa menneellä viikolla.

Seminaarissa todistettiin väitteeni usean yrityscasen kautta: tehokas tuotehallinta on ylivoimaisesti tehokkain instrumentti tehokkuuden nostamiseen yrityksissä.

70/30 –> 30/70

Samuli Saarelan Kopar Oy:stä pitämä keynote edusti loistavaa esimerkkiä selviytymistarinasta talouden globalisoitumisen paineessa. Harmi ettei Jan Vapaavuori ollut paikalla. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että Suomessa on kehittynyt valtava määrä teollista osaamista, joka lokakuuhun 2008 saakka toimi mainiona verkostona globaalien yritystemme tukena. Nyt kun päämiehet ovat luoneet alihankintaverkostonsa maailman kasvukeskuksiin, ovat lukuisat koneistukseen, hitsaukseen, laserleikkaukseen tai automaatioon erikoistuneet alihankkijayritykset tuskissaan kun tilauksia ei tule.

Olen sitä mieltä, että niitä tilauksia ei enää kukaan tule tekemään, vaan selvitäkseen yrityksen on alettava tuotteistamaan osaamistaan ja myytävä syntyviä tuotteita aktiivisesti pelkän alihankinnan sijaan.

Kopar on onnistunut kääntämään suhteen 70% alihankintaa 30 % omia tuotteita päälaelleen laman jälkeen ja liikevaihto on silti kasvanut. Omat IPR:t mahdollistavat skaalautumisen ja markkinointipäätökset ovat omissa käsissä.

Tuotehallinta johtoryhmän ja hallituksen agendalle

Kun tälle tielle lähdetään, nousee tuotekulttuuri siihen liittyvine prosesseineen ja tukijärjestelmineen uutena asiana yrityksen tärkeimmäksi asiaksi.

Tommi Isotalo Flowroxista edusti hieman kokeneempaa tuotekulttuuria. Kun tuotteita on toimitettu useita vuosia ja tuoteportfolio on kasvanut, alkaa painopiste siirtyä asiakasrajapintaan. Tarjousten tekemistä on suoraviivaistettava ja varmistettava, että myyjät eivät myy toimimattomia konfiguraatioita ja että valmistuksella on edellytykset vastata luvattuun toimitusaikaan. Tuoteportfolion eli tarjoomanhallinnan kehittämisellä Flowrox on valmis vastaamaan koviin kasvutavoitteisiinsa.

Massaräätälöinti ultimaattitavoitteena

Kun yritys pääsee starttaamaan idealla ”yksi tuote kaikkeen tarpeeseen”, on edellytykset luoda tuotearkkitehtuuri, jossa Vacon Oyj:n esimerkissä voidaan toteuttaa lähes sata miljoonaa tuotevariaatiota muutamilla säännöillä ja viilata koko tilaus-toimitusprosessi toimimaan automaattisesti. Nyt puhutaan todellisesta massaräätälöinnistä, kuten Mika Penttilä mainiosti esitteli.

Salainen kaava

Kaikki esiintyneet yritykset ovat toteuttaneet tehokkuuden noston seuraavalla yksinkertaisella kaavalla:

Tuotteistus + Nimikkeellistäminen + Automatisointi = TIIKERINLOIKKA

menestyksen kaava

menestyksen kaava

Kaavan tieteellisen tulkinnan esitteli vielä lopuksi TTY:n tutkija Antti Pulkkinen, joka kertoi FUDGE projektista.

Seminaarin aineisto on muuten saatavilla Taloussanomien sivuilta.

Tässä lokakuun saarna – ei saa jäädä tuleen makaamaan vaan pitää lähteä rohkeasti nimikkeellistämään.

-PDM Preacher

Vaaleanpunaisia omenia

Peter Benson heitti ECCMA:n kesäkuun uutiskirjeessä mielenkiintoisen esimerkin hierarkisten luokittelujen ongelmista. Vaikka yritykset orjallisesti noudattaisivat UNSPSC – luokittelua tai jotain muuta standardia, joka pohjautuu hierarkisuuteen, törmätään vääjäämättä jossain vaiheessa hankaluuksiin. Sama nimike näyttäisi yksiselitteisesti kuuluvan useampaan luokkaan.

Peterin esimerkki oli omenat – ei se puhelimiakin valmistava IT-yritys, vaan tämä ihmiskunnan historiassa merkittävää roolia näytellyt hedelmä, jota Aatami ja Eeva maistelivat ja joka Newtonin päähän pudotessaan mullisti käsityksen maailmankaikkeudesta.  Siis ruokakaupan hyllyiltä löytyvä tuote ”Pink Lady® apple”, joka on UNSPSC luokittelussa määritelty kahdeksaan (8) eri luokkaan:

Pink lady apple UNSPSC luokat

Pink lady apple UNSPSC luokat

Tuon omena-esimerkin voi käydä lukemassa originaalina täältä, hyvä tarina: ECCMA June Newsletter

Esimerkki on loistava siinä mielessä, että siinä esiintyy lähes kaikki tyypilliset nimikeluokittelussa tehtävät virheet. Ensinnäkin Pink Lady® on rekisteröity tavaramerkki – siis brandi. Sitä ei kannata sotkea esimerkiksi termiin, joista muodostuu yrityksen sanasto.

Viime aikoina olemme tehneet useampia sanastoprojekteja, joissa brandi-nimien ohella on tullut vastaan erilaisia apusanoja, kuten ylä, ala, taka, sivu, oikea, vasen. Pahimmillaan sanastossa on termejä tyyliin: ”1. vasen tukivarsi”, ”2. vasen tukivarsi”, ”3. oikea tukivarsi” … Tämä generoi tietysti kielenkääntäjälle töitä, kun kaikki variaatiot käännetään jopa kymmenille kielille.

Loputon suo

Omena-esimerkissä luokittelutekijöihin on lisäksi sotkettu viljelysmenetelmä sekä jälkiprosessointi, joka johtaa siis jäädytettyihin orgaanisesti viljeltyihin omeniin sekä jäädytettyihin muuten vaan viljeltyihin omenoihin. Koska ryhmä ei vielä kerro, onko omenat jäädytetty kokonaisina, viipaloituina vai murskattuina tarvitsemme todennäköisesti vielä lisää ryhmiä. Tällä mallilla suo on loputon. Konepajamaailmassa tyypillisin luokittelusynti on sekoittaa nimikkeen käyttökohde ja funktio – siis esim. KIINNITYSLAIPPA vs. MOOTTORIN KIINNITYSLAIPPA, KYTKIMEN KIINNTYSLAIPPA, NOSTURIN NH15 KIINNITYSLAIPPA jne

Hierarkisuus sinänsä on erittäin ymmärrettävää, koska ihmiset ja varsinkin me insinöörit olemme tottuneet jäsentämään asioita hierarkisesti. Tietojärjestelmät eivät hierarkisuutta tarvitse, joten näin tietointensiivisenä aikana olisi hyvä yhdistää nämä molemmat asiat. Tietomallin luonnissa siis pyritään välttämään kiinteitä hierarkioita, jottei synny duplikaatteja, mutta käyttäjälle pitäisi pystyä asiat tuomaan tarpeen mukaan erilaisten näkymien ja polkujen kautta.

ISO 8000 mukainen kuvaus

ISO 8000 mukainen kuvaus

Tässä hypätään nyt hieman idealistiselle puolelle. Koko nimikkeistön attributisointi kyseiseen tasoon on monelle yritykselle tekemätön paikka. Tietotekniset työkalut ja algoritmit kyllä työssä auttavat mutta puhutaan joka tapauksessa megalomaanisesta työmäärästä, jos nimikemäärä on satoja tuhansia.

Suunta kyllä kannattaa pitää mielessä ja aloittaa esimerkiksi myytävistä omista tuotteista, toimittajat nimittäin vastaavat ostokomponenttien jalostamisesta, mikäli haluavat niitä myydä 😉

PS: En siis mitenkään halua kyseenalaistaa UNSPCS-luokittelun käyttämistä – päinvastoin, mutta sitä kannattaa käyttää omiin tarpeisiin järkevästi soveltaen.

Tässä kesäkuun saarna. Eiköhän lähdetä nauttimaan kotimaisista, UNSPSC-vapaista, kirkkaan punaisista mansikoista.

-PDM Preacher

Mikä on nimike?

Sain eräältä kumppaniltamme joululahjaksi Esko Valtaojan kirjan ”Kaiken käsikirja”. Valtaojan hyvin perusteltu viesti on, että maailmanhistoriassa on ollut vain neljä todella merkittävää tapahtumaa: Homo Sapiensin synty Afrikassa, lähtö alkukodista levittäytymään ympäri koko maailman, maanviljelyksen aloittaminen ja tieteen keksiminen. En nyt siteeraa ko. opusta enempää (kannattaa muuten lukea), mutta tieteen keksimisen seurauksena on aivan vääjäämätöntä, että evoluutio on synnyttänyt myös käsitteen nimike.

Olen näissä blogeissani käsitellyt asiaa suurin piirtein samalla tasolla kuin Esko Valtaoja omaa asiaansa ja leijunut itse avaruuspölyssä kertoessani nimikkeen hienouksista ja mahdollisuuksista pelastaa maailma. Viime kuukausina olen kuitenkin useamman kerran herännyt reaalielämän todellisuuteen nimike-käsitteen tietämyksen tasosta, joten ajattelin palata vielä aivan perusasioihin ja määritellä käsitteen nimike.

Otetaanpa käteen vaikka jokin esine siitä käden ulottuvilta, todennäköisesti kuulakärkikynä löytyy kaikilta (niin kauan kuin niitä vielä pöydällä lojuu ennen täydellistä elektronista vallankumousta).

Kynä

Mitä siinä näkyy: Ensinnäkin kynä itsessään on nimike. Sillä on todennäköisesti identifioiva tunnistekoodi, jolla kaupan kassa on sen tunnistanut, löytänyt järjestelmästä hinnan, ja samalla fiksu ERP-järjestelmä on vähentänyt myydyn kynän varastosta. Kynä on massatuote, joten nimenomaan sinun kynääsi tuskin tunnistetaan jälkeenpäin, mutta kylläkin todennäköisesti valmistuserä, jossa se on tuotettu.

Kynästä voi erottaa heti muitakin osia. Siinä on tietysti runko, joka on yleensä kaksiosainen ja liitetty toisiinsa kierreliitoksella. Molemmat osat ovat myös nimikkeitä, joilla on vastaavasti oma identifioiva tunniste. Tosin kauppa, joka myy kyniä ei todennäköisesti tiedä rungon tai sisältä löytyvän mustesäiliön nimikekoodia, mutta kynän valmistajalle ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta oikeat osat löytävät paikkansa kokoonpanossa ja logistiikkaketjussa.

Kynä.osina

Pyhä kolminaisuus

Tietojärjestelmille nimikkeestä riittäisi käytännössä pelkkä identifioiva koodi, mutta kun ihmiset joutuvat esimerkiksi vastaanottamaan nimikkeitä toimittajilta, olisi hyvä että nimikkeeseen liittyisi jokin selväkielinen tunniste, jotta tarkastaja voisi helposti todeta kyseessä olevan oikea tuote. Kun tähän lisätään se, että nimikkeet liikkuvat ympäri maailmaa ja niitä valmistetaan Kiinassa, varastoidaan Brasiliassa ja kokoonpannaan Virossa olisi myös hyvä, jos kuvaukset voisivat löytyä eri kielillä.

kieli

Mustesäiliöitä on saatavilla eri kokoisia ja ne voivat sisältää eri väristä mustetta. Suunnittelijan joka valitsee mustesäiliön suunnittelemaansa kynään, pitäisi pystyä valitsemaan juuri oikea mustesäiliö. Hänen pitäisi siis pystyä vertailemaan tarjolla olevien mustesäiliöiden tilavuutta sekä musteen väriä. Jotta tämä olisi mahdollista ja myös koneellisesti tehtävissä, pitää nimikkeeseen liittää nimenomaan kyseistä nimikettä kuvaavat ominaisuudet.

Nyt meillä on siis kaksi perusmääritelmää nimikkeellistämisestä hanskassa: 1. Nimikkeellä pitää olla identifioiva tunniste (koodi + kuvaus) sekä 2. sen ominaispiirteitä kuvaavat tiedot eli attribuutit. Hieman vaikeusastetta nimikkeellistämiseen tuo se tosiseikka, että esimerkiksi sähkömoottoria kuvaa täysin eri attribuutit kuin vaikkapa urakuulalaakeria.

nimike_yksiloiva

Esimerkiksi mustekynän mustesäiliön yksilöivä tunniste voi näyttää tältä…

nimike_ominaisuudet

…ja attribuutit tältä.

Nimike itsessään on vielä ”tyhmä” nimike, ja pääsääntöisesti tarpeeton, jos se ei liity mihinkään. Niinpä kun nimikkeet liitetään toisiin nimikkeisiin erilaisilla suhteilla eli relaatioilla esimerkiksi tuoterakenteiksi, alkaa syntyä tuoteinformaatiota, ja sitten aletaankin päästä itse asiaan, eli käsiksi liiketoimintahyötyihin ja mahdollisuuksiin.

Samainen mustesäiliö rakenteessa.

Samainen mustesäiliö rakenteessa.

Yksittäinen nimike muuttuu varaosaksi heti, kun sille annetaan tieto mihin toimitettuun lopputuotteeseen se liittyy, ja sen jälkeen sen materiaalinen arvo yleensä vähintään kaksinkertaistuu.

Nimikkeet ovat siis käytännössä osien ja tuotteiden nimeämisen yhteisiä sopimuksia. Ne voivat olla kansainvälisiä: on olemassa miljoonia standardisoitua tuotenimikkeitä. Tai ne voivat olla yrityksen sisäisiä, järjestelmällisiä prosesseja ja nimeämistapoja.

kieli3

Nimike on siis perusta lähes kaikelle! – Ja ihmettelenkin miksi Esko Valtaoja ei omista omaa lukua Kaiken käsikirjassa nimikkeelle.

Ei muuta kuin ylös ulos ja nimikkeellistämään!nimike1

– PDM Preacher

Nimikkeellistämistä etsimässä

Tuotteistamisen puolesta ei enää tarvitse hehkuttaa, etenkin fyysisten tuotteiden osalta se on monessa firmassa hyväksi koettu käytäntö. Palvelujen osalta homma vaatii enemmän ponnistelua, mutta siinäkin vaivannäkö kannattaa.

Sen sijaan nimikkeellistäminen kuulostaa jo paljon vieraammalta. Silti nimikkeellistäminen voisi olla hyvin tehdyn tuotteistamisen perusta. (Jos nimike käsitteenä on vieras, lukaise tämän blogin avauskirjoitus aiheesta).

Paitsi että yritys itse hyötyy nimikkeellistämisestä, olisi siitä yllättävän suuri ilo myös asiakkaalle. Varsinkin, kun se mitä nykyään sanotaan palveluksi, oli aiemmin nimeltään itsepalvelu.

Esimerkiksi otan lentojen varaamisen – palvelun josta viimeksi tuli tikkuja käteen. Meidän 6 hengen porukka (4 aikuista, 2 lasta) alkoi etsiä hiihtolomalentoja hyvissä ajoin elokuussa. Ennen internettiä lentojen varaaminen hoitui yleensä matkatoimiston kautta. Riitti kun kertoi virkailijalle mistä lähti ja mihin halusi, ja sitten käveltiin ulos toimistosta lippu kädessä. Kaikilla lentoyhtiöillä oli lähes yhdenmukaiset palvelut, tietynmittaisille reiteille sisältyi samat tarjoilut ja laukku kulki maksutta mukana tiettyyn kilorajaan asti. Se oli aikaa ennen halpalentoyhtiöitä.

Haave nimeltä nimikkeellistetty lentomatka

Nyt googlaamalla löytyy lukuisia palveluita – oikeastaan konfiguraattoreita –  joiden avulla saa speksattua itselleen haluamansa lennon. Sopivat vaihtoehdot listautuvat näytölle halutussa järjestyksessä. Minun tapauksessani hintajärjestyksessä, halvimmat ensiksi.

Konfiguraattorit poikkeavat hiukan toisistaan, joten kokeilin muutamaa vaihtoehtoista palvelua sekä lentoyhtiöiden omilta nettisivuilta löytyviä matkahakuja.

Lentovaihtoehtoja löytyi paljon. Speksejä syöttäessäni huomasin, että lapsimatkustajan ikäraja vaihtelee palveluissa, meidän porukassa oli joko 1 tai 2 lapsen hintaista matkustajaa. Varsinainen säätäminen alkoi, kun kysyttiin montako matkalaukkua otamme mukaan. Ja minkä painoisia laukut ovat. Se olikin jo kinkkisempi tilanne, laukut kun pakattaisiin reilun puolen vuoden kuluttua. Laukkujen kustannus vaihteli sekä määrien että painojen suhteen yllättävän paljon eri lentoyhtiöillä, ja jos jättäisi päätöksen vasta lentokentälle, laukkujen hinta nousisi selvästi. (Joku voisi jo tässä vaiheessa todeta, että jos rahat on noin tiukalla niin kannattaako yleensä lähteä kotoa mihinkään.)

Lentomatkan rakenteellistaminenEntä sitten suksipussi, hiihtämään kun oltiin menossa. Jollain yhtiöllä suksipussi sisältyy lennon hintaan, useimmilla ei. Kallein suksikuljetus maksoi suunnilleen saman verran kuin viikon välinevuokraus kohdemaassa. Tietoa eri lentoyhtiöiden käytännöistä ei saanut palvelun sivuilta, vaan pyydettiin menemään jokaisen lentoyhtiön nettisivuille erikseen lukemaan pienellä präntättyä.

Lentohintojen todellinen vertailu osoittautui niin työlääksi, että meidän porukka kyllästyi ja päätyi tuttuun ”finskin suorat lennot kohteeseen”. Ei varmasti halvin, eikä tarkoitus ole markkinoida kyseistä yhtiötä, mutta vaihtoehtojen vertailun sekavuus uuvutti. Asiakkaan edun mukaista olisi, jos lentomatkat lisäpalveluineen standardoitaisiin ja pilkottaisiin nimiketasolle.  Jokainen liikkuva osa olisi siten vertailukelpoinen muihin. Ei liene mahdotonta toteuttaa teknisesti, kai tietokoneissa laskuvoimaa ja nopeutta riittää hakea tieto sovituista lähteistä. Mutta tahtotilaa tähän tuskin löytyy, vedotaan kilpailuun ja erottautumiseen. Jään edelleen kaipaamaan sitä yritystä, joka haluaisi asiakaspalvelullakin erottautua.

Turvallista matkaa maalla, merellä ja ilmassa, toivoo Lilli

More Sales!

Keskusteluissani asiakasyritystemme toimitusjohtajien kanssa on puheeksi noussut tuotehallinnan haasteet johdon näkökulmasta. Suunnittelutieto on yleensä hallinnassa, ja tieto suunnittelusta valmistukseen siirtyy sähköisesti ja virheettömästi;  ”ja jos siellä nyt jotain ongelmia on, niin kyllä ne suunnittelijat ne ratkoo.” Toimitusjohtajan ongelma on se, että hän ei tiedä mitä tuotteita myydään, mitä tuotteita on tarjottu tai mitä tuotteita yrityksen portfoliossa yleensä on ja miten oma tarjooma  positioituu suhteessa kilpailijoihin sekä markkinoiden tai asiakkaiden tarpeisiin.

”Ongelmista päällimmäisenä loistaa tarjousten tekemisen vaikeus ja oikea hinnoittelu”

Koska tuotekehitysosastoa, joka hallinnoi yrityksen PDM-järjestelmää, ei taas kiinnosta kaupalliset asiat, lähdetään ratkaisua hakemaan muualta.

Myyntirajapinnasta ongelmaa lähestyttäessä päällimmäisenä yleensä loistaa tarjousten tekemisen vaikeus ja oikean hinnoittelun asettaminen siten, että mahdollisesta kaupasta jää itselle jotain,  mutta oltaisiin kuitenkin halvempia kuin kilpailijat. Koska ongelma näyttäisi olevan tarjoussuunnittelu, lähdetään asiaa ratkaisemaan sieltä suunnasta.

Myyntikonfiguraattoreiden tyypillisin myyntiargumentti on se, että tuotetietous monimutkaisistakin tuotteista saadaan yksinkertaisemmankin myyntimiehen käyttöön ja siten pelkkä myyntitaito riittää klousaamaan kaupan. Tarjouskuvat ja hinnat katelaskelmineen tulevat napin painalluksella. No tämä kuulostaa niin houkuttelevalta, että myyntikonfiguraattoriprojektiin päätetään lähteä… Maailma on täynnä kauhukertomuksia mitä sitten tapahtui, enkä nyt retostele niitä sen enempää.

Paluu ytimeen

Asia voidaan nimittäin ratkaista toisinkin. Varsinainen tarvehan on tuoda asiakkaan ja myyjän väliseen dialogiin yksiselitteiset tuotetiedot, jotta asiakas ymmärtää mitä on ostamassa ja myyjä ymmärtää mitä on myymässä. Palataan siis taas ytimeen, eli tuotetietojen määrittämiseen.

Kun tuotemodulointi mietitään palvelemaan sekä suunnittelua, valmistusta että myyntiä, päästään hallittuun tuotetarjoomaan. Kun tuote on moduloitu järkevästi, monimutkainenkin laite voidaan määrittää muutamalla moduulilla (jotka koostuvat standardien mukaisesti määritellyistä nimikkeistä),  jotka on hinnoiteltu valmiiksi, joihin liittyy kaikki tarvittava dokumentaatio jne. Tuotemuutokset välitetään suoraan tuotekehityksestä sekä valmistukseen että myyntiin. Tarjousten tekeminen on lasten leikkiä ja huomataan, että mihin sitä myyntikonfiguraattoria monimutkaisine sääntöpuineen enää tarvitaan.  Tuotteiden laadukas modulointi ei ole mikään läpihuutojuttu sekään – mutta sen toteuttamiseen ei vielä tarvita kalliita lisenssi-investointeja tai konsulttiarmeijaa, se voidaan sisällyttää yrityksen normaaliin sisäiseen kehityssalkkuun.

900% tuottavuuden nousu!

Moduloinnilla 900 % tuottavuuden nousuTuotemoduloinnin avulla ollaan päästy aivan mielettömiin tuottavuusnousuihin, joihin – uskallan väittää – ei päästä millään muulla metodilla. Olen saanut luvan referoida Ponssen saavutuksiin, jossa modulointiprojektin jälkeen tuotekehityksen tuottavuus parani kertaheitolla kymmenkertaiseksi, ja tilausten läpimenoaikojen parantumisen vuoksi yritys nelinkertaisti liikevaihtonsa muutamassa vuodessa. Vastaavia esimerkkejä löytyy  useita.Eli siis STEP 2. Kun nimikkeellistäminen on hoidettu, sitten alkaa modulointi, joka ei EI OLE tuotekehityksen sooloprojekti, vaan työpöydän ääressä istuu lisäksi asiantuntija sekä valmistuksesta että myynnistä.