”Datalle on lottovoitto syntyä Suomeen”

Törmäsin oheiseen mainoslauseeseen ja – vaikkakin patrioottina – on pakko valitettavasti olla eri mieltä.

Olemme toteuttaneet puolisen sataa Datalyysiä eri teollisuusyrityksille Suomessa ja muualla Euroopassa. Yhteensä on analysoitu yli 5 miljoonaa nimikettä ja niiden attribuutteja. Kouluarvosanalla (4-10) keskiarvo on 6,2. Ei siis mitenkään hyvä, juuri ja juuri välttävä. No ikävin uutinen on se, että suomalaiset yritykset jäävät selvästi jälkeen eurooppalaisista verrokeistaan.

Insinööri vs. taiteilija

Mistä tämä mahtaa johtua? Itse voisin vastata tähän, että Suomesta puuttuu järjestelmällisyys ja kurinalaisuus suunnitteluosastoilla, jotka kuitenkin pääasiassa vastaavat nimikedatan syntyvaiheista. Suomalaiset yritykset ruokkivat vielä sankarikulttuuria ja näkevät päiväunia alikersantti Rokan uroteoista. Toisaalta olen useammalta taholta kuullut, että konepajoissakin suunnittelu on taidetta, johon koskeminen on tabu. Saksalaisten insinöörien DIN-standardien lähes uskonnollinen seuraaminen on yleensä herättänyt naureskelua suomalaisten taiteilijoiden keskuudessa. Mutta kun Italiassakin, Hollannista puhumattakaan, tuotetaan keskimäärin hyvälaatuista dataa, kannattaisi täälläkin herätä.

Asia paljastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun yritykset yhdistyvät ja dataa pitäisi alkaa migratoimaan yhteiseen muotoon – siinä on suomalainen ostaja housut kintuissa, kun paljastuu, että ostettu italialainen konepaja on hoitanut datansa huomattavasti paremmin. Pahimmassa tapauksessa integraattorin kaasukahva siirtyy väärään käteen.

Hyvä data on kasvun mahdollistaja

Mielenkiintoinen havainto Datalyysin tuloksista on myös se, että suuremmilla yrityksillä data on selkeästi parempilaatuista kuin pienemmillä yrityksillä. Tätä voisi nopeasti analysoida siten, että isommilla yrityksillä on paremmat resurssit datan hallintaan. Ehkä todellisempi analyysi on kuitenkin se, että firmat ovat kasvaneet isoiksi juuri siitä syystä, että heillä on alusta asti panostettu dataan ja prosesseihin.

Nyt kun eletään digitalisaation aikakautta ja kaikenlaista hypeä on ilmassa – VR, AR, AI, Blockchain, … niin muistetaan kuitenkin, että digitaalisessa maailmassa kaikki perustuu dataan.

-PDM Preacher

Mainokset

Tuotetieto on nyt Roimasti tärkeämpää!

Kesälomien alla pääsin mukaan mielenkiintoiseen järjestelyyn, jossa tuotetiedonhallintaa vietiin mukaan isompaan kokonaisuuteen. Jo kesän aikana on lamppuja syttynyt monessa paikassa, kun on ymmärretty, mitä hyvä tuotetieto merkitsee varastonhallinnassa,valmistuksenohjauksessa ja IoT:ssä – myyntitoiminnoista puhumattakaan.

Sisälogistiikkaongelmia kymmeniä vuosia ratkaisseet kaverit heräsivät siihen tosiasiaan, että he paikkailevat tuotetietoja logistiikkaprosesseissa (milloin milläkin työkalulla SQL:stä jeesusteippiin), ja olisi mieletön etu, jos niihin ongelmiin puututtaisiin jo yläjuoksulla, kun tieto lähtee liikkeelle.

ERP ratkaisee kaiken?

Toisaalta surullista todeta, kuinka paljon edelleen eri järjestelmät toimivat omissa siiloissaan, omalla datallaan. Isot ERP-toimittajat eivät tätä asiaa ratkaise yhtään paremmin –  ehkä jopa huonommin. Transaktiohin ja konsernin konsolidointiraportointiin kehitetyt järjestelmät käsittelevät liiketoimintaobjekteja ainoastaan em. draivereiden pohjalta. Ne jättävät aukon syvällisempään asiakastiedon käsittelyyn, lattiatason työnohjaukseen tai tällä foorumilla erityisen kiinnostuksen kohteena olevaan tuoteinformaatioon. Jos isot nimeltä mainitsemattomat ERP-toimittajat samalla tekevät täydentävien järjestelmien integroinnin hankalaksi teknisesti tai lisenssipoliittisesti, ei tästä hyödy kukaan – ei ainakaan asiakas.

siilot

Omakin ymmärrys on jo lyhyellä matkalla laajentunut Roimasti ja uusia kolmikirjaimisia lyhenteitä, joita aiemmin en ollut kuullutkaan, on noussut kahvipöytäkeskusteluihin. Yllättäen ERP-scopen ulkopuolelta löytyy paljon erillistoimintoja, joihin tarvitaan omia järjestelmiä – on mommia (MOM), messiä (MES), vemssiä (WMS), ym. mutta yllättäen ja pyytämättä kaikissa järjestelmissä käsitellään tuotetietoa ja se tulee ”jostain” milloin missäkin muodossa, tai jos ei tule, niin naputellaan itse.

Varastopaikka vs. varastointiperuste

Todella mielenkiintoinen havainto on se, että nimikkeen varastopaikka on tyypillinen ERP- attribuutti – tämän kaikki ymmärtävät. Mutta mikään olemassaoleva järjestelmä ei tallenna esimerkiksi varastointiperustetta – eli onko tuote räjähdysherkkä tai helposti syttyvä, mitkä ovat varastointidimensiot, ABC-luokka tai esim myyntiaika. Näitä tietoja tarvitaan, jotta varastologistiikkaa päästään optimoimaan! Varastopaikkaa joudutaan, tai sitä kannattaa, vaihtaa monistakin syistä. Jos esimerkiksi jonkun tuotteen myyntiaika on päättymässä, kannattaa tuote sijoittaa toimituskeskuksessa lähelle lähtöporttia. Joten jos nimikkeestä tiedetään vain varastopaikka, joku joutuu tekemään paljon turhaa työtä uuden varastopaikan määrittelemiseksi.

tuotetietomaster

Olen saarnannut tuotetiedon roolista liimana eri prosessien ja järjestelmien välillä pitkään. On mahtavaa huomata, mikä potentiaali sillä todellisuudessa on! ICT Standard Forumin julkaisema informaatioarkkitehtuurimalli alkaa purra myös käytännössä. Viime aikoina olen jo kuullut julistuksia, että yritysintegraatioon tai järjestelmähankkeeseen mennään data edellä, mikä kuulostaa aika vallankumoukselliselta tietohallintojohtajien suusta kuultuna.

Ja lopuksi Mattia ja Teppoa siteeraten: Kaiken takana on nai… eikun siis…  nimike!

-PDM Preacher

Pitääkö virheistä maksaa?

Kotiin tupsahti Maaseudun tulevaisuus -lehden näytenumero, kiitos siitä asiaankuuluville tahoille. Lehden etusivulla käsiteltiin tuotetietoja – lempiaihettani! Jutun kärki oli virheellisissä tuotetiedoissa, niiden aiheuttamissa kustannuksissa, ja kuka niihin saa puuttua. Esimerkkinä oli Ruokakesko. Kiinnostava juttu, joka soveltuu  muihinkin tuotteisiin kuin ruokakaupassa myytäviin.

Ruokakeskon Harri Hellman lähetti tavarantoimittajilleen kirjeen viime marraskuussa. Kirjeessä todetaan:

Mahdollisista tuotetietopuutteista, -virheistä ja myöhästymisistä aiheutuu aina lisätyötä, kustannuksia ja tehottomuutta koko toimitusketjussa sekä myynnin menetystä.

Ruokakeskolla on kurja ongelma: pieni virhe tuotetiedoissa kertaantuu myymälöissä ylimääräisenä työnä ja kustannuksina. Koska he ovat annettujen tuotetietojen varassa, parannus tilanteeseen saadaan kun annetut tuotetiedot tulevat oikein. Raha on kelpo motivaattori toiminnan kehittämiseen, siksi kai Ruokakesko ilmoitti tavarantoimittajilleen perivänsä tuotetietovirheiden aiheuttamat ylimääräiset kustannukset heiltä.

Tuotetietojen laatu vaikuttaa koko toimitusketjun tehokkuuteen ja kustannuksiin

Kaikki eivät Keskon menettelystä ole tykänneet. MTK:n ruokakulttuuriasiamies pitää  virhehinnastoa kohtuuttomana. Isoimmat kilpailijat puolestaan kertovat, että he eivät ole ottamassa käyttöön ”sakkomenettelyä”. En osaa ottaa kantaa hinnaston kohtuullisuuteen, mutta hinnaston takana oleva periaate on mielestäni ihan reilu.

Kritisoijat ovat itsekin yksimielisiä siitä, että tietojen oikeellisuus on tärkeää ja siihen pyritään. Virheellisiä tietoja taitaa kuitenkin olla jonkun verran, koskapa virhehinnasto nosti vastareaktion. Tästä seuraa jotenkin outo päättelyketju:

Mitä_ihmettä

Oikeat tuotetiedot – kaupankäynnin perusta ja menestystekijä

Ylläoleva otsikko ei ole meikäläisen markkinointijargonia, vaan lähtöisin Hellmanin kirjeestä. Miksi tuotteiden valmistajat eivät oma-aloitteisesti laita tietojaan huippukuntoon? Tuleeko oikeiden tuotetietojen luominen, ylläpitäminen ja jakaminen tuottajalle kalliimmaksi kuin virheellisten tietojen? Rahanmenon lisäksi pelätään ehkä suurta vaivaa ja ajanmenoa, ja löytyykö hankkeeseen osaamista ja omistajaa. Kenen vastuulla tuotetietojen laatu edes on. Ja mitä kaikkea epäselvää sieltä meidän tuotetietomassasta löytyy, jos uskalletaan pöyhäistä… Tämä pelko on muuten todella yleinen.

Alkuvaiheessa, kun yritykselle luodaan hyvän nimikkeen käytännöt, kustannuksia tulee ja vaivaa joutuu näkemään. Mutta investointi palkitaan nopeasti ja elämä helpottuu, kun uudet käytännöt ohjaavat jatkossa moitteettoman tiedon luomiseen ja jakamiseeen. Muistetaan sekin edelleen, että tuotetietojen laatu vaikuttaa koko toimitusketjun tehokkuuteen.

Ruokakeskon toimittajien saama virhehinnasto antaa heille osviittaa, paljonko rahaa tulee menemään tiedonlaatuun joka tapauksessa. Seuraavaksi myös Kespron toimittajat tulevat saamaan tuotetietojen parantamiseen motivoivan kirjeen hinnastoineen.

Lycka till Keskolle hyvien tuotetietojen vaatimiseen! Ja tsemppiä kaikille tavaran valmistajille ja toimittajille! Teillä on mahdollisuus tehdä hyvistä tuotetiedoista yrityksenne menestystekijä.

-Antitekniikan asiantuntija

PS. tässä vielä linkki 4.3. julkaistuun juttuun, joka näitä ajatuksia kirvoitti.

Teollinen internet, Industry 4.0 – so?

Sain taas kunnian tavata useita asiakkaitamme vuotuisessa Asiakaspäivässämme. Päivän alusti värikkäästi Fimecc Oy:n toimitusjohtaja Harri Kulmala aiheella ”Digitalisoiti haastaa konepajat”. Esityksestä nousi monta pointtia, jotka herättivät vielä iltaohjelmassakin jatkunutta kiihkeää keskustelua. Päällimmäisenä ajatuksena oli kuitenkin tietty hämmennys siitä, että mitä uutta ja ihmeellistä tässä neljännessä teollisessa vallankumouksessa nyt on, ja onko se vallankumous, joka on alkanut yhtäkkiä?

Metso, Konecranes, Ponsse, Valtra, Rocla ym. suomalaiset konepajat ja monet heidän ulkomaiset kilpailijansa ovat toteuttaneet koneiden etävalvontaa jo parhaimmillaan 25 vuotta. Pilvipalvelut ovat tulleet luonnolliseksi osaksi elämäämme, maailma globalisoituu ja tuotteet muuttuvat älykkäämmiksi ihan ilman, että keksitään asialle seksikäs termi, jonka ympärillä konsultit voivat rahastaa. Tänä päivänä yritykset saavatkin päivittäin soittoja, joissa kysytään: ”Onko teillä jo teollinen internet strategia? Ai ei ole, no me teemme teille syystarjouksena 9.999€.”

Hypetyksen takana myös asiaa

Jälleen kerran itse asia hypetettävän käsitteen takana on hyvä ja tärkeä. Kukaan ei kyseenalaista saatavaa hyötyä, jos koneet ja laitteet alkavat kertoa itse hyvissä ajoin huonosta olostaan. Kuinka paljon maapallon olo paraneekaan, kun ei tarvitse lähettää huoltomiehiä toiselle puolelle maailmaa, vaan huoltotoimet voidaan tehdä etänä. Miten paljon säästetään proto- ja susiosissa, kun tuotteet voidaan valmistusprosesseja myöten simuloida digitaalisesti. Kuinka paljon kuljetus- ja varastointikustannuksissa säästetään, kun tuotteet voidaan tulostaa tarpeen mukaan lähellä käyttökohdetta. Mutta omasta mielestäni nuo kaikki ovat aivan luonnollista kehitystä IT-  ja tietoliikenneinfran kehitymisen seurauksena.

Erilaiset tulevaisuuden tutkijat yrittävät ennustaa, mikä on se iso juttu tulevaisuudessa, onko se tämä ”Internet of Things” vai jotain muuta. Oheisesta linkistä avautuvassa videossa futurologisti Ray Hammond yrittää avata tulevaisuuden verhoa saaden aikaan katsojissa yleisen hyminän, että ”ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden :)”

robots

PLM:n rooli teollisessa internetissä

Näin PDM-ihmisenä minulta kysytään usein, mikä on PDM/PLM-toimittajan strategia teollisessa internetissä. Nostaisin esiin ainakin sen fundamentin, josta myös Harri Kulmala oli huolissaan. Ero saksalaisen teollisuuden ja suomalaisen teollisuuden välillä on se, että Suomessa on paljon yrityksiä, joilla ei ole omaa tuotetta. Miten ihmeessä voidaan integroida teollisen internetin edellyttämää asiaa tai älykkyyttä jos ei ole OMAA TUOTETTA? Eli aivan yksinkertaisesti PDM – tuotetiedon ja sen elinkaaren hallinta – on koko teollisen internetin perusta. Ei siihen sen fiksumpaa strategiaa tarvita.

Toinen asia, joka nousi yhteisenä kaikkien Asiakaspäivään osallistuneiden ja esiintyjien tarinoissa, oli tuska hyödyntää olemassa olevaa ja vanhaa, eri tietojärjestelmissä makaavaa dataa, uusissa sovelluksissa. Datamigraatiot ja -rikastukset ovat edelleen pullonkaulana uusien, tehokkuutta lisäävien sovellusten hyödyntämisessä. Nimike- ja tuotetiedon laadun merkitys kasvaa entisestään, mitä sähköisemmäksi maailma muuttuu… no nyt alan jo toistamaan itseäni.
Tässä voisikin lopettaa saarnan toivotukseen:

PITÄKÄÄ DATASTANNE HUOLTA!

PDM Preacher

Moduloimalla menestykseen?

Yhä useampi yritys painii tällä hetkellä heikon kannattavuuden kourissa ja äärimmäisen kova kilpailu on painanut tuotteiden hintoja alle tuotantokustannusten. Onko siis niin, että yrityksen on syytä luopua kannattamattomista tuotteista ja keskittyä vain kannattaviin tuotteisiin tai kehittää kokonaan uusia?

Ei välttämättä, sillä tuoterakenteeseen ja -tarjoomaan perehtymällä yritys voi saada aikaan merkittäviäkin tuloksia. Näin toteaa tutkijatohtori Tero Juuti Tampereen teknillisestä yliopistosta ja vahvistaa sanomaansa useammalla elävän elämän menestyksekkäällä yrityscasella. Kuulin tämän mielenkiintoisen esityksen helmikuun alussa järjestetyssä Menestys omiin käsiin – sopimusvalmistuksesta omiin tuotteisiin -seminaarissa, jossa Juuti esitteli moduloinnista tehdyn väitöskirjatutkimuksen tuotoksia.

Suurteollisuudessa modulointia on käytetty jo pitkään mm. telakkateollisuudessa, mutta sama tekniikka olisi skaalattavissa myös pk-yrityksiin. Näissä yrityksissä ongelmaksi muodostuu monesti ”metsän näkeminen puilta”, eli tilauskirjojen pullistellessa yrityksen johto on niin kiinni tuotannossa, että kokonaisuuden hahmottamiselle ei jää aikaa. Vastaavasti laskusuhdanteessa eväät keskitetään selviämistaisteluun ja sen vähäisenkin työn maksimointiin. Tuoterakenteiden optimointi on tässä kohtaa usein tärkeysjärjestyksen loppupäässä.

Modulointikuva

Perinteinen vs. moduloitu tuoterakenne

Uutta tuotetta suunniteltaessa tulisi aina muistaa, että kyseessä on pitkän aikavälin investointi, jonka tavoitteena on tuottaa yritykselle mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä.

Mikäli tuotteesta halutaan koko elinkaaren mittainen menestystuote, voidaan tuoterakenteen optimoinnilla saada aikaan taloudelliseen tuotokseen merkittävä kulmakerroin. Tämä voi toteutua esimerkiksi suunnittelu- ja tuotantoaikojen lyhentymisinä tai säästöinä materiaalikustannuksissa. Moduloimalla tuote osakokonaisuuksiin voidaan samaa moduulirakennetta hyödyntää useammassa eri tuotteessa ja siten saada aikaan paremmin erilaisiin asiakastarpeisiin soveltuva, mutta kuitenkin yksinkertaisesti konfiguroituva tuoteperhe.

Moduloinnissa on kyse kokonaisuudesta, jossa yrityksen strategia sovitetaan yhteen tuotekehityksen ja arvoprosessien kautta optimaaliseen tuoterakenteeseen ja lopulta tuotantoon. Nämä kaikki ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa toisiinsa, jossa yhden osa-alueen laiminlyönti vaikuttaa lopputulemaan negatiivisesti.

Suomen kaltaisessa korkean työvoimakustannusten, kalliiden toimitusmatkojen ja pitkien etäisyyksien maassa moduloinnista voisi muodostua se kriittinen kilpailuetu, jota nyt ollaan teollisuudessa uhkaavasti menettämässä. Nimikkeellistä, optimoi ja jos mahdollista, niin moduloi ja tee pesäero kilpailijoihin! Hyvässä tapauksessa tämä voi pelastaa yrityksesi ja parhaassa nostaa kansainväliseen menestykseen!

Tiikerinloikka tehokkuuteen

96.000.000 (yhdeksänkymmentäkuusi miljoonaa) tuotevariaatiota hallitaan 20 (kahdellakymmenellä) säännöllä!

Tässä todellista tiikerinloikkaa, jota esiteltiin Taloussanomien järjestämässä seminaarissa menneellä viikolla.

Seminaarissa todistettiin väitteeni usean yrityscasen kautta: tehokas tuotehallinta on ylivoimaisesti tehokkain instrumentti tehokkuuden nostamiseen yrityksissä.

70/30 –> 30/70

Samuli Saarelan Kopar Oy:stä pitämä keynote edusti loistavaa esimerkkiä selviytymistarinasta talouden globalisoitumisen paineessa. Harmi ettei Jan Vapaavuori ollut paikalla. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että Suomessa on kehittynyt valtava määrä teollista osaamista, joka lokakuuhun 2008 saakka toimi mainiona verkostona globaalien yritystemme tukena. Nyt kun päämiehet ovat luoneet alihankintaverkostonsa maailman kasvukeskuksiin, ovat lukuisat koneistukseen, hitsaukseen, laserleikkaukseen tai automaatioon erikoistuneet alihankkijayritykset tuskissaan kun tilauksia ei tule.

Olen sitä mieltä, että niitä tilauksia ei enää kukaan tule tekemään, vaan selvitäkseen yrityksen on alettava tuotteistamaan osaamistaan ja myytävä syntyviä tuotteita aktiivisesti pelkän alihankinnan sijaan.

Kopar on onnistunut kääntämään suhteen 70% alihankintaa 30 % omia tuotteita päälaelleen laman jälkeen ja liikevaihto on silti kasvanut. Omat IPR:t mahdollistavat skaalautumisen ja markkinointipäätökset ovat omissa käsissä.

Tuotehallinta johtoryhmän ja hallituksen agendalle

Kun tälle tielle lähdetään, nousee tuotekulttuuri siihen liittyvine prosesseineen ja tukijärjestelmineen uutena asiana yrityksen tärkeimmäksi asiaksi.

Tommi Isotalo Flowroxista edusti hieman kokeneempaa tuotekulttuuria. Kun tuotteita on toimitettu useita vuosia ja tuoteportfolio on kasvanut, alkaa painopiste siirtyä asiakasrajapintaan. Tarjousten tekemistä on suoraviivaistettava ja varmistettava, että myyjät eivät myy toimimattomia konfiguraatioita ja että valmistuksella on edellytykset vastata luvattuun toimitusaikaan. Tuoteportfolion eli tarjoomanhallinnan kehittämisellä Flowrox on valmis vastaamaan koviin kasvutavoitteisiinsa.

Massaräätälöinti ultimaattitavoitteena

Kun yritys pääsee starttaamaan idealla ”yksi tuote kaikkeen tarpeeseen”, on edellytykset luoda tuotearkkitehtuuri, jossa Vacon Oyj:n esimerkissä voidaan toteuttaa lähes sata miljoonaa tuotevariaatiota muutamilla säännöillä ja viilata koko tilaus-toimitusprosessi toimimaan automaattisesti. Nyt puhutaan todellisesta massaräätälöinnistä, kuten Mika Penttilä mainiosti esitteli.

Salainen kaava

Kaikki esiintyneet yritykset ovat toteuttaneet tehokkuuden noston seuraavalla yksinkertaisella kaavalla:

Tuotteistus + Nimikkeellistäminen + Automatisointi = TIIKERINLOIKKA

menestyksen kaava

menestyksen kaava

Kaavan tieteellisen tulkinnan esitteli vielä lopuksi TTY:n tutkija Antti Pulkkinen, joka kertoi FUDGE projektista.

Seminaarin aineisto on muuten saatavilla Taloussanomien sivuilta.

Tässä lokakuun saarna – ei saa jäädä tuleen makaamaan vaan pitää lähteä rohkeasti nimikkeellistämään.

-PDM Preacher

Mikä ei ole nimike?

Aiempi blogini aiheesta: ”Mikä on nimike?” kirvoitti mukavasti keskustelua. Ja koska insinööreistä on kyse, kiinnostavimmaksi kysymykseksi muodostui: Mikä EI ole nimike?

Nimikkeestä käytetään näissä yhteyksissä siis englanninkielistä termiä Item. Ruotsalaiset puhuvat yleensä artikkeleista (artikel). Mitään tieteellisesti pätevää määritelmäähän aiheesta ei (vielä) ole joten tässä nyt pohditaan asiaa keittiöfilosofisesti. Katsoin pahuuttani Kielikoneen MOT:sta miten siellä määritellään Item:

1. esine, kappale, nimike It is quite extraordinary how many rare ~s some collectors have. On ihmeellistä, miten paljon harvinaisia esineitä joillakin keräilijöillä on. an ~ of clothing vaatekappale, French ~s on the list were shipped to Brazil. Luettelon ranskalaiset nimikkeet lähetettiin Brasiliaan.

2. [asia]kohta the next ~ on the agenda seuraava kohta esityslistalla, the first ~ on the programme ensimmäinen ohjelmanumero

3. uutinen a newspaper ~ lehtiuutinen ”

Sieltä löytyy muuten myös sana Itemize:

“itemize [’aɪtəmaɪz] v tr (myös itemise) eritellä, luetella I asked him to ~ the price. Pyysin häntä erittelemään hinnan. Steinburg ~d 32 design faults in the reactor. Steinburg luetteli 32 reaktorin suunnitteluvirhettä.

No tästä nyt nähdään heti se, että valmista teknistä sanastoa, joka ymmärtää nimenomaan yritysten materiaalinimikkeet, ei löydy valmiina, mutta siitä myöhemmin oma tarinansa….

Piirustus ei ole nimike

Joka tapauksessa kyllä tällä määritelmällä päästään lähelle ja varsinaiseen asiaan eli Nimike / Item tuotetiedonhallinnan viitekehyksessä kuvaa nimenomaan epämääräisellä artikkelilla tiettyä konkreettista asiaa (ei välttämättä pelkästään esinettä), joka voi olla materiaali, osakokoonpano, lopputuote, palvelutuote, ohjelmistotuote, elektroniikkakomponentti, jne. Olen tähän jatkoksi perinteisesti aina todennut, että piirustus ei ole nimike. Se on dokumentti, joka kuvaa yleensä miten jokin nimike valmistetaan. Voidaanko siis todeta, että dokumentti ei ole nimike? No en olisi tässä niin ehdoton…

Variantti on apuväline

Eräs asiakas kysyi, onko variantti nimike? Totesin, että minun mielestäni ei, josta tietenkin seurasi pitkä väittely, joka saattoi päätyä tasapeliin. Kyseinen henkilö kertoi, että heillä koko tuoteportfolio kuvataan yhdellä varianttinimikkeellä, josta tilauskohtaisilla attribuuteilla toteutetaan asiakaskohtainen toimitus. Jälkipolville jää talteen pelkästään myyntiominaisuuksien lista, ei erillistä ylätason nimikettä. Itse olen edelleen sitä mieltä, että nimike on aina yksiselitteinen kuvaus kohteestaan. Eli tuo Kielikoneen itemize-käännöksessä mainittu sana ”eritellä” on hyvä. Nimikkeessä on siis aina eritelty kaikki sen ominaisuuksia kuvaavat määreet eli attribuutit yksiselitteisesti. Variantti voidaan nähdä apuvälineenä, jolla hallitaan lukuista joukkoa eri nimikkeitä yksinkertaisesti. (Tässä viite vanhaan blogiini ”Kuolema koodiavaimille”)

Onko sarjanumeroyksilö nimike? Sarjanumero uniikkina käsitteenään ei ole nimike. Se kyllä edustaa yleensä jotain nimikettä.

Onko varaosa nimike? Mielenkiintoinen kysymys. Erään määritelmän mukaan Nimikkeestä tulee varaosa heti kun nimiketietoon liitetään käyttökohde ja tietysti tieto siitä, onko kyseinen osa määritelty varaosaksi. Käyttökohde siis määrä varaosa-ominaisuuden, ei nimike itse. Eli käytännössä varaosa on nimike, mutta nimike ei ole varaosa.

Dokumentti on attribuutti

Palataan vielä tuohon dokumenttiin. Miksi dokumentti ei olisi nimike? Tai mikä se on esimerkiksi nimikkeen ”paineastia” yhteydessä? Paineastia, jolla on tietty tilavuus, materiaalitiedot, paineenkesto jne. on yksiselitteisesti nimike. Kuitenkin;  jotta kyseinen paineastianimike voitaisiin PDM-järjestelmässä hyväksyä valmiiksi (eli aproovata) siihen liittyvän viranomaisdokumentaation pitää olla hyväksytty. Siis nimikettä ei ole olemassa ilman tiettyjä dokumentteja. Tässä tapauksessa dokumentti voidaan nähdä nimikkeen attribuuttina.

Jos tehdään rakenteista huoltodokumentaatiota, jossa lopullinen dokumentti koostetaan lopputuotteen tuoterakenteen mukaisesti, ja jokaiseen tuotemoduuliin liittyy oma dokumenttiosa, voidaan näitä dokumenttielementtejä aivan hyvällä omalla tunnolla kutsua nimikkeiksi. Ja koska huoltokirja on elimellinen osa asiakastoimitusta, myös se on oma nimikkeensä, jolla parhaassa tapauksessa on jopa oma hinta.

No nyt tuli sopivasti sivu täyteen. Ottakaa lukijat näppäimistö käteen ja jatkakaa pohdintaa tästä – kuten totesin, mitään tieteellisesti hyväksyttyä määritelmää asialle ei ole. Tosin on niitä väitöskirjoja tehty mitättömämmistäkin aiheista, joten joku akateemisesti valveutunut henkilö voisi ottaa tästä pallon…

PDM Preacher