ERP – Toiminnan kehittämistä vai vallan väline?

Kumma juttu, mutta vieläkin jatkuvasti törmää yrityksissä globaaleihin ERP – hankkeisiin, jotka eivät ole menneet niin sanotusti putkeen. Yksi yhdistävä piirre on se, että niitä ajetaan pelkästään talousraportoinnin ohjaamana. Sanomattakin on selvää, että mitä suurempi yritys, sitä enemmän kassavirtaa liikkuu ja sitä suuremmat riskit, jos tähän ei ole läpinäkyvyyttä. Toimitusjohtaja sekä talousjohtaja, jotka istuvat yrityksen rahakasan päällä, nostavat luonnollisesti prioriteettilistalla ylimmiksi suoraan taloushallintoon liittyvät IT-investoinnit.

Sivuraide

Sivuraiteille ajellaan siinä vaiheessa, kun ajatellaan, että konsolidoituja talousraportteja tehokkaasti tuottavan järjestelmän pitäisi ohjata kaikkea toimintaa yrityksissä: tuotesuunnittelua, toimitusprojektien hallintaa, valmistuksenohjausta, resurssointia, kunnossapitoa tai logistiikka. Lopputulos on yleensä se, että talousraportointi ja pörssitiedotteet saadaan kyllä nopeasti ulos, mutta luvut niissä raporteissa eivät näytä hyviltä!

Operatiivisesta toiminnasta onkin yhtäkkiä tullut kankeaa ja tehotonta. Organisaatioon on syntynyt satoja uusia exceleitä, joilla toiminnan kyvykkyyttä yritetään ylläpitää. Tuotannon ja johdon väliin syntyy välikerros, joka purkaa exceleitä ERP-dataksi, jotta saadaan kulmahuone myhäilemään. Nämä excel–gurut työskentelevät kroonisessa ylikuormassa, koska virallisen organisaation ja toimintamallien mukaan heitä ei ole edes olemassa.

Herää kysymys, ovatko nämä kaiken kattavat ERP-järjestelmät enemmänkin vallan välineitä kuin oikeasti yrityksen toiminnan tehostamis-instrumentteja. Jos onnistuu rollaamaan ”oman” järjestelmän globaaliin käyttöön, niin silloin on yrityksessä korvaamaton ja palkkaneuvottelut ovat helppoja. Ja jos saadaan samalla tapettua muutama vanha järjestelmä ja niiden pääkäyttäjät ulkokehälle, niin kyllähän siitä tulee kingi olo.

Mistä suorituskyvyn parantaminen

Joskus pitäisi pysähtyä miettimään, kannattaisiko mieluiten satsata järjestelmiin, jotka optimoivat nimenomaan operatiivista toimintaa, josta ne luvut syntyvät. Raportoidaan vaikka kärjistetysti hieman huonommin, mutta parempia lukuja; luulisin, että loppupelissä omistajat kiittävät enemmän.

No globaalien standardoitujen järjestelmien etuna on tottakai se, että toimintatapojen kopiointi eri yksiköihin on ”helppoa” (koska vaihtoehtoja ei ole), ja onnistuessaan se johtaa selkeään ja läpinäkyvään johtamiseen. Resursseja on helppo siirrellä lokaatiosta toiseen tarpeen mukaan, koska toimintamallit ovat kaikkialla samat ja näin saadaan globaali synergia käyttöön. Mutta saavuttaako yritys suhteellista liiketoimintaetua kilpailijoihinsa onkin sitten eri kysymys.

Peruskysymys

Edelleen ollaan sen peruskysymyksen äärellä, voiko yksi järjestelmä hoitaa kaiken? Tai onko taloushallinto yrityksen strateginen funktio? Pankkimaailmassa varmaankin kyllä, mutta valmistavassa yrityksessä – tuskin. Lähes todistettua faktaa on myös se, että ERP sellaisena kun se tänä päivänä käsitetään on yrityksille MUST, mutta ei tuo niille kilpailuetua – varsinkin jos kaikilla on sama ERP. Kilpailuetu ja erinomainen tehokkuus luodaan ns. kakkostason järjestelmillä, joilla tehostetaan tuotesuunnittelua, tuote- ja tarjoomanhallintaa, tuotannonsuunnittelua ja –ohjausta, laadunvalvontaa sekä sisälogistiikan optimointia. Näiden lisäksi kun varmistetaan, että operatiivisissa järjestelmissä käytettävä data on hyvässä kunnossa, niin jo alkaa firmalla mennä lujaa; henkilöstö on tyytyväistä, asiakkaat antavat referenssitarinoita ja pörssikurssi nousee … ja mikään edellämainituista ei tyypillisesti kuulu ERP-implementointi scopeen. Siksi PLM, PIM, MES, MOM, WMS, MDM Rules!

PDM Preacher

Tuotetieto on nyt Roimasti tärkeämpää!

Kesälomien alla pääsin mukaan mielenkiintoiseen järjestelyyn, jossa tuotetiedonhallintaa vietiin mukaan isompaan kokonaisuuteen. Jo kesän aikana on lamppuja syttynyt monessa paikassa, kun on ymmärretty, mitä hyvä tuotetieto merkitsee varastonhallinnassa,valmistuksenohjauksessa ja IoT:ssä – myyntitoiminnoista puhumattakaan.

Sisälogistiikkaongelmia kymmeniä vuosia ratkaisseet kaverit heräsivät siihen tosiasiaan, että he paikkailevat tuotetietoja logistiikkaprosesseissa (milloin milläkin työkalulla SQL:stä jeesusteippiin), ja olisi mieletön etu, jos niihin ongelmiin puututtaisiin jo yläjuoksulla, kun tieto lähtee liikkeelle.

ERP ratkaisee kaiken?

Toisaalta surullista todeta, kuinka paljon edelleen eri järjestelmät toimivat omissa siiloissaan, omalla datallaan. Isot ERP-toimittajat eivät tätä asiaa ratkaise yhtään paremmin –  ehkä jopa huonommin. Transaktiohin ja konsernin konsolidointiraportointiin kehitetyt järjestelmät käsittelevät liiketoimintaobjekteja ainoastaan em. draivereiden pohjalta. Ne jättävät aukon syvällisempään asiakastiedon käsittelyyn, lattiatason työnohjaukseen tai tällä foorumilla erityisen kiinnostuksen kohteena olevaan tuoteinformaatioon. Jos isot nimeltä mainitsemattomat ERP-toimittajat samalla tekevät täydentävien järjestelmien integroinnin hankalaksi teknisesti tai lisenssipoliittisesti, ei tästä hyödy kukaan – ei ainakaan asiakas.

siilot

Omakin ymmärrys on jo lyhyellä matkalla laajentunut Roimasti ja uusia kolmikirjaimisia lyhenteitä, joita aiemmin en ollut kuullutkaan, on noussut kahvipöytäkeskusteluihin. Yllättäen ERP-scopen ulkopuolelta löytyy paljon erillistoimintoja, joihin tarvitaan omia järjestelmiä – on mommia (MOM), messiä (MES), vemssiä (WMS), ym. mutta yllättäen ja pyytämättä kaikissa järjestelmissä käsitellään tuotetietoa ja se tulee ”jostain” milloin missäkin muodossa, tai jos ei tule, niin naputellaan itse.

Varastopaikka vs. varastointiperuste

Todella mielenkiintoinen havainto on se, että nimikkeen varastopaikka on tyypillinen ERP- attribuutti – tämän kaikki ymmärtävät. Mutta mikään olemassaoleva järjestelmä ei tallenna esimerkiksi varastointiperustetta – eli onko tuote räjähdysherkkä tai helposti syttyvä, mitkä ovat varastointidimensiot, ABC-luokka tai esim myyntiaika. Näitä tietoja tarvitaan, jotta varastologistiikkaa päästään optimoimaan! Varastopaikkaa joudutaan, tai sitä kannattaa, vaihtaa monistakin syistä. Jos esimerkiksi jonkun tuotteen myyntiaika on päättymässä, kannattaa tuote sijoittaa toimituskeskuksessa lähelle lähtöporttia. Joten jos nimikkeestä tiedetään vain varastopaikka, joku joutuu tekemään paljon turhaa työtä uuden varastopaikan määrittelemiseksi.

tuotetietomaster

Olen saarnannut tuotetiedon roolista liimana eri prosessien ja järjestelmien välillä pitkään. On mahtavaa huomata, mikä potentiaali sillä todellisuudessa on! ICT Standard Forumin julkaisema informaatioarkkitehtuurimalli alkaa purra myös käytännössä. Viime aikoina olen jo kuullut julistuksia, että yritysintegraatioon tai järjestelmähankkeeseen mennään data edellä, mikä kuulostaa aika vallankumoukselliselta tietohallintojohtajien suusta kuultuna.

Ja lopuksi Mattia ja Teppoa siteeraten: Kaiken takana on nai… eikun siis…  nimike!

-PDM Preacher