Moduloimalla menestykseen?

Yhä useampi yritys painii tällä hetkellä heikon kannattavuuden kourissa ja äärimmäisen kova kilpailu on painanut tuotteiden hintoja alle tuotantokustannusten. Onko siis niin, että yrityksen on syytä luopua kannattamattomista tuotteista ja keskittyä vain kannattaviin tuotteisiin tai kehittää kokonaan uusia?

Ei välttämättä, sillä tuoterakenteeseen ja -tarjoomaan perehtymällä yritys voi saada aikaan merkittäviäkin tuloksia. Näin toteaa tutkijatohtori Tero Juuti Tampereen teknillisestä yliopistosta ja vahvistaa sanomaansa useammalla elävän elämän menestyksekkäällä yrityscasella. Kuulin tämän mielenkiintoisen esityksen helmikuun alussa järjestetyssä Menestys omiin käsiin – sopimusvalmistuksesta omiin tuotteisiin -seminaarissa, jossa Juuti esitteli moduloinnista tehdyn väitöskirjatutkimuksen tuotoksia.

Suurteollisuudessa modulointia on käytetty jo pitkään mm. telakkateollisuudessa, mutta sama tekniikka olisi skaalattavissa myös pk-yrityksiin. Näissä yrityksissä ongelmaksi muodostuu monesti ”metsän näkeminen puilta”, eli tilauskirjojen pullistellessa yrityksen johto on niin kiinni tuotannossa, että kokonaisuuden hahmottamiselle ei jää aikaa. Vastaavasti laskusuhdanteessa eväät keskitetään selviämistaisteluun ja sen vähäisenkin työn maksimointiin. Tuoterakenteiden optimointi on tässä kohtaa usein tärkeysjärjestyksen loppupäässä.

Modulointikuva

Perinteinen vs. moduloitu tuoterakenne

Uutta tuotetta suunniteltaessa tulisi aina muistaa, että kyseessä on pitkän aikavälin investointi, jonka tavoitteena on tuottaa yritykselle mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä.

Mikäli tuotteesta halutaan koko elinkaaren mittainen menestystuote, voidaan tuoterakenteen optimoinnilla saada aikaan taloudelliseen tuotokseen merkittävä kulmakerroin. Tämä voi toteutua esimerkiksi suunnittelu- ja tuotantoaikojen lyhentymisinä tai säästöinä materiaalikustannuksissa. Moduloimalla tuote osakokonaisuuksiin voidaan samaa moduulirakennetta hyödyntää useammassa eri tuotteessa ja siten saada aikaan paremmin erilaisiin asiakastarpeisiin soveltuva, mutta kuitenkin yksinkertaisesti konfiguroituva tuoteperhe.

Moduloinnissa on kyse kokonaisuudesta, jossa yrityksen strategia sovitetaan yhteen tuotekehityksen ja arvoprosessien kautta optimaaliseen tuoterakenteeseen ja lopulta tuotantoon. Nämä kaikki ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa toisiinsa, jossa yhden osa-alueen laiminlyönti vaikuttaa lopputulemaan negatiivisesti.

Suomen kaltaisessa korkean työvoimakustannusten, kalliiden toimitusmatkojen ja pitkien etäisyyksien maassa moduloinnista voisi muodostua se kriittinen kilpailuetu, jota nyt ollaan teollisuudessa uhkaavasti menettämässä. Nimikkeellistä, optimoi ja jos mahdollista, niin moduloi ja tee pesäero kilpailijoihin! Hyvässä tapauksessa tämä voi pelastaa yrityksesi ja parhaassa nostaa kansainväliseen menestykseen!

Mainokset

More Sales!

Keskusteluissani asiakasyritystemme toimitusjohtajien kanssa on puheeksi noussut tuotehallinnan haasteet johdon näkökulmasta. Suunnittelutieto on yleensä hallinnassa, ja tieto suunnittelusta valmistukseen siirtyy sähköisesti ja virheettömästi;  ”ja jos siellä nyt jotain ongelmia on, niin kyllä ne suunnittelijat ne ratkoo.” Toimitusjohtajan ongelma on se, että hän ei tiedä mitä tuotteita myydään, mitä tuotteita on tarjottu tai mitä tuotteita yrityksen portfoliossa yleensä on ja miten oma tarjooma  positioituu suhteessa kilpailijoihin sekä markkinoiden tai asiakkaiden tarpeisiin.

”Ongelmista päällimmäisenä loistaa tarjousten tekemisen vaikeus ja oikea hinnoittelu”

Koska tuotekehitysosastoa, joka hallinnoi yrityksen PDM-järjestelmää, ei taas kiinnosta kaupalliset asiat, lähdetään ratkaisua hakemaan muualta.

Myyntirajapinnasta ongelmaa lähestyttäessä päällimmäisenä yleensä loistaa tarjousten tekemisen vaikeus ja oikean hinnoittelun asettaminen siten, että mahdollisesta kaupasta jää itselle jotain,  mutta oltaisiin kuitenkin halvempia kuin kilpailijat. Koska ongelma näyttäisi olevan tarjoussuunnittelu, lähdetään asiaa ratkaisemaan sieltä suunnasta.

Myyntikonfiguraattoreiden tyypillisin myyntiargumentti on se, että tuotetietous monimutkaisistakin tuotteista saadaan yksinkertaisemmankin myyntimiehen käyttöön ja siten pelkkä myyntitaito riittää klousaamaan kaupan. Tarjouskuvat ja hinnat katelaskelmineen tulevat napin painalluksella. No tämä kuulostaa niin houkuttelevalta, että myyntikonfiguraattoriprojektiin päätetään lähteä… Maailma on täynnä kauhukertomuksia mitä sitten tapahtui, enkä nyt retostele niitä sen enempää.

Paluu ytimeen

Asia voidaan nimittäin ratkaista toisinkin. Varsinainen tarvehan on tuoda asiakkaan ja myyjän väliseen dialogiin yksiselitteiset tuotetiedot, jotta asiakas ymmärtää mitä on ostamassa ja myyjä ymmärtää mitä on myymässä. Palataan siis taas ytimeen, eli tuotetietojen määrittämiseen.

Kun tuotemodulointi mietitään palvelemaan sekä suunnittelua, valmistusta että myyntiä, päästään hallittuun tuotetarjoomaan. Kun tuote on moduloitu järkevästi, monimutkainenkin laite voidaan määrittää muutamalla moduulilla (jotka koostuvat standardien mukaisesti määritellyistä nimikkeistä),  jotka on hinnoiteltu valmiiksi, joihin liittyy kaikki tarvittava dokumentaatio jne. Tuotemuutokset välitetään suoraan tuotekehityksestä sekä valmistukseen että myyntiin. Tarjousten tekeminen on lasten leikkiä ja huomataan, että mihin sitä myyntikonfiguraattoria monimutkaisine sääntöpuineen enää tarvitaan.  Tuotteiden laadukas modulointi ei ole mikään läpihuutojuttu sekään – mutta sen toteuttamiseen ei vielä tarvita kalliita lisenssi-investointeja tai konsulttiarmeijaa, se voidaan sisällyttää yrityksen normaaliin sisäiseen kehityssalkkuun.

900% tuottavuuden nousu!

Moduloinnilla 900 % tuottavuuden nousuTuotemoduloinnin avulla ollaan päästy aivan mielettömiin tuottavuusnousuihin, joihin – uskallan väittää – ei päästä millään muulla metodilla. Olen saanut luvan referoida Ponssen saavutuksiin, jossa modulointiprojektin jälkeen tuotekehityksen tuottavuus parani kertaheitolla kymmenkertaiseksi, ja tilausten läpimenoaikojen parantumisen vuoksi yritys nelinkertaisti liikevaihtonsa muutamassa vuodessa. Vastaavia esimerkkejä löytyy  useita.Eli siis STEP 2. Kun nimikkeellistäminen on hoidettu, sitten alkaa modulointi, joka ei EI OLE tuotekehityksen sooloprojekti, vaan työpöydän ääressä istuu lisäksi asiantuntija sekä valmistuksesta että myynnistä.

Tuotteistamisesta tehoa vai tuhoa?

Tuotteistamisen nimeen on vannottu pitkään. Sen avulla saadaan tekeminen jämäkäksi ja sähläystä vähennettyä, ja onhan se tuotetiedon parissa työskenteleville elinehto. Tämän päivän käsityksen mukaan melkein mitä tahansa voidaan tuotteistaa, terveydenhuoltopalveluista paperikoneiden huoltoon. Raili Leino olisi tuotteistamassa 16.6. Tekniikka & Talous -lehden kolumnissa myös suomalaiset mustikat.  

Mutta miten tuotteistettu palvelu kuvataan? Yleensä tekstidokumenttina. Wordillä saadaan pienellä vaivalla laadukkaan näköisiä palvelukuvauksia. Tekstin sekaan voidaan liittää helposti kuvia sekä taulukoita. Boldauksella ja alleviivauksella voidaan vielä korostaa tärkeitä asioita.

Piirustusparadigma

Jotenkin tuntuu siltä, että ollaan samassa tilassa kuin 80-luvulla, jolloin fyysiset tuotteet kuvattiin pelkästään piirustuksilla ja vannottiin Aimo Peren (1921-2010, rest-in-peace) nimeen. Jos todella halutaan palata tuohon aikaan, niin loistavia tuotteistusmalleja kannattaa etsiä ehkäpä oudolta tuntuvalta alueelta. Vanhoja arkistoja kotona siivotessani käteeni tarttui RauK:n aikainen maastovihko vuodelta 1980. Selailin sitä silmät pyöreinä – puolustusvoimathan on ollut aivan edelläkävijä palveluiden tuotteistamisessa.

Palvelukuvaus armeijan tyyliin

Esimerkkinä vartiopalvelujen tuottamiseen tehty selkeä palvelukuvaus, jolla palvelun tuottaja pystyy toimimaan yksiselitteisesti ja jonka avulla palvelu voidaan käynnistää erittäin nopeasti sekä viestintä tuottajan ja tilaajan välillä hoitaa yhdellä käskyllä.

Muutoshallinta pullonkaulana

Puolustusvoimilla on toimiva komentoketju, jonka avulla tietyn palveluelementin, esimerkiksi tunnussanan vaihto, voidaan suorittaa tehokkaasti. Mutta mietitäänpä tilanne, jossa Wordillä tehdyissä palvelukuvauksissa on sovittu vaikka palvelun vasteajaksi 2 tuntia, ja käytännössä todetaan, että sen  toteuttaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaan se pitäisi yrittää muuttaa vaikka neljäksi tunniksi. Palvelukuvauksista on tehty erinäinen määrä palvelusopimuksia – jotka nekin ovat tekstidokumentteja. On siis selattava kaikki palvelukuvaukset ja sopimustekstit läpi ja etsittävä viittaukset kahden tunnin vasteaikoihin, revisioitava kaikki palvelukuvaukset jotta perälauta saadaan suljettua ja yritettävä ottaa yhteyttä sopimusasiakkaisiin ja neuvoteltava muutos voimassaoleviin sopimuksiin. Vanhempi lukijakuntaa muistaa hyvin piirustustransparenttien rapsutukset…

Ei siis tyydytä pelkästään tuotteistamiseen…

Mikäli palveluelementit olisi nimikkeellistetty ja palvelukokonaisuus koottu  rakenteisesti – kuten mekaaniset tuotteet nykypäivän PDM-järjestelmissä – voisi 2 tunnin vasteaikanimikkeen käyttökohteet selvittää yhdellä kyselyllä tietojärjestelmästä, muutokset tehtäisiin yhteen kertaan ja vyörytettäisiin hallitusti käyttökohteisiin. Voimassaolevat sopimukset pitää tietysti edelleen yrittää hoitaa.

Ei siis tyydytä pelkästään tuotteistamiseen vaan pyritään nimikkeellistämään – näin saadaan myös tietojärjestelmät hyötykäyttöön ja tehostamaan toimintaa.

Yksinkertaista vai onko?

– Jukka

Nimike – tuotetiedon ydin

Olemme nimenneet tämän blogin ”Tuotetiedon ytimessä”. Nyt herää tietenkin kysymys: Mitä siellä tuotetiedon ytimessä on? No siellä on nimike – kaiken tietojärjestelmissä käsiteltävän tiedon peruskomponentti. Nimike, joka mitättömyydessään ei yleensä kiinnosta ketään – niitä nyt vaan on ja niitä tarvitaan. Yleensä niitä on järjestelmissä vielä niin paljon, että niissä mahdollisesti piilevät ongelmat on huomattavasti helpompi vaieta kuoliaaksi kun tarttua niihin. Kuitenkin nimikkeistä koostetaan moduuleita, moduuleista suurempia osakokonaisuuksia ja lopputuotteita sekä  lopulta  jopa prosessilaitoksia. Voi kuvitella mikä on kokonaisen laitoksen informaatiosisällön arvo, jos jo yksittäinen nimike on kuvattu väärin tai epäselvästi.

”eihän tuo voi toimia!”, miksei muka moduuli voi varioitua?”, ”miten se tieto nyt saadaan ERP:iin?”

Suomessa ollaan perinteisesti oltu hyviä toimittamaan loppuasiakkaille sellaisia yksittäisiä laitteita joita asiakkaat ovat halunneet. Globalisoitumisen myötä volyymit ovat kasvaneet ja kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ollaan hyödynnetty massaräätälöinti-filosofiaa. Kyseistä toimintatapaa kouluttaa ja edistää Suomessa ansiokkaasti Massaräätälit ry. Olin juuri Massaräätäleiden 10-vuotisjuhlaseminaarissa, jossa alan asiantuntijat eri yrityksistä esittelivät mielenkiintoisia toteutuksia massaräätälöintituotannosta. Kaikki esiintyjät totesivat esityksensä päätteeksi, että edellytys toimivalle massaräätälöinnille on tuotemodulointi ja nimikehallinta. Kun lopuksi Mikko Jokela ABB:lta piti valaisevan esityksen, miten nimikehallinta ja modulointi hoidetaan käytännössä geneeristen tuotemallien avulla, tuntui hyvältä – joku on ymmärtänyt asian ytimen. Mutta kun esityksen jälkeen alkoi yleisön kommenttien vyöry; ”eihän tuo voi toimia!”, miksei muka moduuli voi varioitua?”, ”miten se tieto nyt saadaan ERP:iin?”, niin meinasin pudota penkiltä. Onko nyt näin, että itse modulointia ja nimikkeen määrittelyfilosofiaa ei hallita lainkaan.

Yhden totuuden modulointi

Modulointi tuntuu varsinkin olevan asia, jonka jokainen insinööri tuntee osaavansa luonnostaan, mutta hyvin harva ymmärtää, että modulointi voidaan toteuttaa monista ei lähtökohdista. Massaräätälit ovat valmistustekniikan ammattilaisia – heidän modulointilähtökohtansa on valmistettavuus. Se kuitenkin harvoin tukee suunnittelutarpeita tai vielä vähemmän asiakastarpeita, eli myynnin näkökulmaa. Toinen alaa sivuava yhteisö – jo 30 vuotta toiminut – CAD/CAM-yhdistys taas lähestyy tuotehallintaa selkeästi suunnittelun kautta. CRM-konsulttien mantrana on: ”kuuntele asiakasta.” Heidän mielestään tuotteista ei saisi puhua lainkaan ja Master Data Management (MDM) -ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita datan oikeellisuudesta IT-järjestelmien kannalta. Tulinkin siihen tulokseen, että tuotetta sen sisältä eli nimikkeestä lähestyville ja sen informaatiosisällöstä huolta kantaville ei ole mitään yhteistä foorumia. Siksi perustimmekin tämän blogin sekä vastaavan LinkedIn-keskusteluryhmän, jotta Suomeen voisi syntyä nimike- ja modulointiammattilaisten yhteisö –  ja toisaalta jotta loistavaa PDM/PLM-elämänkatsomusta voitaisiin välittää kansantajuisesti suomen kielellä.

Maailmalla lähinnä asiaa ajava yhteisö on ECCMA – Electronic Commerce Code Management Association. Heidän missionsa on “Quality Data is Portable Data” – laadukas data on siirrettävää dataa eli tietoa voidaan siirtää eri organisaatioiden ja järjestelmien välillä niin, että informaatiosisältö on joka vaiheessa ymmärrettävää. ECCMA on aktiivisesti kehittämässä ISO8000-standardia,  jossa pyritään määrittelemään standardit laadukkaan nimikeinformaation kuvaamisesksi. Tästä jatkossa lisää.

Miten siis itse koet asian tärkeyden – ovatko nimikkeet informaatioaikakauden ongelmajätettä vai tietojärjestelmien polttoainetta?

Terveisin Jukka Salovaara