QR-koodeilla palvelua tuotteeseen

Jotakin tämän suuntaista viestiä on ilmeisesti ollut esillä kevään ICT-Expo -tapahtumassa, mikäli tulkitsin Twitter-feedini viestejä oikein. Kirjoitin QR-koodeista ensimmäisen kerran viime syksynä ja ajattelin ottaa aihetta uudestaan käsittelyyn, sillä nyt noista ”musteläiskätesteistä” on tullut ns. main stream kamaa.

Alunperin autoteollisuuden tarpeisiin kehitettyä, viivakoodin tuunattua muotoa, QR-koodia näkee nykyään kaikkialla ja tämä yleistyminen on tapahtunut melko nopealla aikataululla. Koodi on siirtynyt tuotannosta markkinoinnin työkaluksi.

K-Rauta käyttää QR-koodeja

K-Raudan esimerkki

Yksi syy koodien määrän kasvuun on älypuhelinten yleistyminen. Harvassa ovat ne puhelimet, joilla ei kykenisi viivakoodeja ja QR-koodeja lukemaan (vaatii toki erillisen sovelluksen koodien lukemista varten). QR-koodien avulla esimerkiksi perinteiseen tuote-esitteeseen voidaan tuoda lisäsisältöä upottamalla tuohon QR-koodiin vaikka videolinkki tai linkki tuotteen esittelysivuille verkossa. Moni houkuttelee skannaamaan QR-koodeja erikoistarjouksilla, jotka ovat saatavilla vain koodin skannaamalla. Harva vaivautuu edes enää selittämään, mitä koodille pitää tehdä (”skannaa koodi saadaksesi lisätietoa”), vaan olettamuksena näyttäisi olevan, että kyllähän jokainen kuluttaja nyt QR-koodin jo tietää.

Nopeat empiiriset tutkimukseni ei-niin-insinööri-orientoituneissa-piireissä tosin osoittivat, että ei noita koodeja nyt kamalan moni ymmärrä skannata ja vielä harvempi ymmärtää asentaa erillisen koodinlukijan puhelimeensa.

QR vs. AR

QR-koodit ovat kieltämättä näppärä tapa upottaa lisäinformaatiota fyysiseen tuotteeseen. Nehän ovat eräänlaisia fyysisiä hyperlinkkejä. Suoraan QR-koodeihin ei kuitenkaan voi nykyisellään upottaa kuin tekstimuotoista informaatiota (tekstiä, linkin, yhteystiedot yms..) ja useimmiten varsinainen informaatio on verkkosivuilla, minne QR-koodi ohjaa. Vertaa esimerkiksi AR-teknologiaan (augmented reality, lisätty todellisuus), jossa tägiin tai koodiin upotettu informaatio esitetään suoraan näytöllä, ikäänkuin osana todellista näkymää. Informaatio tuodaan suoraan hyödyntäjälle, eikä hyödyntäjää viedä informaation luo. Mitä saataisiin, jos QR-koodien nopeus ja halpa tuottaminen yhdistettäisiin AR-teknologiaan? Lisätyn todellisuuden hyödyntäminen mahdollistaisi esimerkiksi teollisuudessa aivan uudenlaisia työohjeita esimerkiksi tuotantoon, kun mallin kokoonpano-ohjeistuksen voisi havainnollistaa puhtaasti 3d-animaationa. VTT on aihetta tutkinutkin ja noin vuosi sitten esiteltyjä tuloksia voi tarkastella täältä.

Quick Augmented Reality

GravityJackin QAR-tag, eli Quick Augmented Reality puhelimen läpi tiirailtuna (vaatii erillisen sovelluksen).

AR-teknologian odotetaan tappavan QR-koodit aikanaan, tai ainakin näiden kahden teknologian fuusio on todennäköistä, mutta mikä siis vielä mättää? Ainakin kaksi asiaa: AR-kehityksen hinta ja se, että mitään yleistä standardia, jonka kaikki koodilukija hallitsisivat ei ole vielä olemassa. Selvää on kuitenkin se, että mobiililaitteiden merkitys informaation vastaanottajina ja hyödyntäjinä on kasvussa ja fyysiseen maailmaan upotetuilla koodeilla tai tageilla (oli ne sitten viiva-, QR- tai QAR-koodeja) on siinä oma roolinsa. Aika näyttää mikä formaatti tästäkin kompuroinnista loppujen lopuksi jää jäljelle ja saavuttaa ultimaattisen standardin aseman.

Millainen on Suomen PLM-kenttä vuonna 2012

Mitä voidaan odottaa vuodelta 2012 PLM-rintamalla? Ajattelin hahmotella jonkinlaista ennustetta alkumetrejään vielä hiihtävälle vuodelle, mutta lopputuloksena saatu lista näyttää hämmentävästi pitävän sisällään niitä samoja asioita, joista on nyt toitotettu viimeiset kaksi vuotta. Tai voisin lukaista Antti Sääksvuoren PLM Vision 2016 -brosyyrin, jossa ennustuksia on viety muutama vuosi pidemmälle ja kopioida sieltä muutaman ennustuksen. Noh, ollaan kuitenkin osittain originaaleja ja heitetäänpä ilmaan 3 ennustusta argumentoinnilla maustettuna, jotka koskevat siis Suomen PDM-kenttää:

1.    Mobiilikäyttö kasvaa
Tämä on helppo ennustaa, kun katsoo yleisen mobiilikäytön kasvukäyriä parin viime vuoden ajalta.  Ennusteiden mukaan mobiili-internet käyttö ohittaa perinteisen tietokonesurffailun vuoden 2013. Uskon, että PDM-puolellakin tullaan näkemään tämän vuoden aikana enemmän mobiilisovelluksia, joiden avulla PDM:ssä sijaitsevaa tietoa voidaan hyödyntää (raportit, dokumentit). Itse tunnustaudun aktiiviseksi mobiilisurffaajaksi, sillä en kotioloissa käynnistä tietokonetta enää juuri lainkaan. Paitsi jos joudun tuottamaan informaatiota, silloin läppäri vie voiton pienestä kosketusnäytöstä.

Mobiili PDM

2.    Pilvipalveluiden hyödyntäminen yleistyy
Tämä ei välttämättä johdu edes yleisestä tahtotilasta siirtyä perinteisistä lisensseistä pilvipalveluiden kuluttajaksi, vaan siitä, että monet perinteisetkin lisenssit sisältävät jo pilvipalveluita tiettyjen toimintojen tuottamiseen (tiedon julkaisu, jakelu verkostossa yms.). Toisaalta monia ratkaisuja ei enää edes saa perinteisenä lisenssinä vaan pelkästään pilvipalveluna. Esimerkiksi perinteisen tuotetiedonhallinnan kulmakivi, eli Excel, tarjoillaan nyt yhä useammin pilvestä Office360:n ja Google Docs:n muodossa.

Perinteinen lisenssimalli pitää kuitenkin PDM:n osalta vielä pintansa, sillä pilvipalveluita vaivaa vielä muutama korjattavissa oleva ongelma: Ratkaisujen geneerisyys ja tietoturvakysymykset. Tietoturvakysymykset ovat mielestäni usein yliliioiteltuja, mutta geneerisyys pakottaa organisaation sopeuttamaan omat toimintamallinsa ratkaisuun sopiviksi. En usko näiden ongelmien poistuvan vielä kokonaan tämän vuoden aikana, joskin HTML5 tuo varmasti lisämahdollisuuksia pilvipalveluiden kehittämiseen.

3.    PDM/PLM-järjestelmän roolin kasvaminen
Valmistuksen siirtyessä yhä enenevissä määrin ”halvan” kustannuksen maihin ja tuotekehityksen ja –johdon jäädessä Suomeen tuotetiedonhallinnan rooli korostuu. Tuotetieto on erottautumistekijä, kilpailuvaltti. Tästä syystä PLM-järjestelmien tietoa tulevat jatkossa hyödyntämään yhä useammat henkilöt organisaatiossa, siis muutkin kuin tuotekehitystiimin jäsenet. Ei siitä nyt vielä sentään ERPin kaltaista, kaikkien ymmärtämää kolmikirjaimista lyhennettä tule.

Nämä olivat siis minun ennustuksiani tälle vuodelle. Riittävän ympäripyöreitä, jotta voin todeta olleeni ainakin osittain oikeassa joka asiassa. Lähemmäs nämä osuvat kuin Seiskan astrologin arvonnat. Heittäkäähän kommenttina omat ennustuksenne täydentämään tätä listausta.

– Kalle –

Koodien ihmeellinen maailma

Asensin taannoin Appstoresta ilmaisen viivakoodinlukijan (Bakodo) puhelimeeni, kun kiinnosti katsoa mitä tietoa oli upotettu erään mainoksen yhteydessä esiintyvään QR-koodiin. Samaisella lukijalla pystyy sitten skannailemaan mitä tahansa viivakoodeja ja vertailemaan tuotteen hintoja eri liikkeiden välillä. Teoriassa. Käytännössähän tuo vertailu toimii ehkä rapakon takana, jos sielläkään, mutta ajatus on kieltämättä mielenkiintoinen.

Kurkkupurkkiakku

Cocktail-kurkuista virtaa?

Lapsekkaan typertynyt hymy kasvoillani skannailin jääkaapin sisältöä, josko jostain tuotteesta löytyisi lisätietoa. Yksi tärppäsi. Lidlistä ostetun cocktail-kurkkupurkin EAN8-tunniste toi puhelimen näytölle lisätietoja – kyseessä oli tietojen mukaan HP Compaq Presario –akku! Vaikka molemmat epäilemättä sisältävät samaa nestettä, niin voisin kuvitella, että kahden näinkin erilaisen tuotteen EAN-koodi eroaisi selkeämmin.

Pienistä virheistä huolimatta viivakoodien lukumahdollisuuden yleistyminen kuluttajapäässä tuo kuluttajalle lisää valtaa. Skannaus on vaivatonta ja skannatun koodin perusteella on helppoa hakea arvosteluja ja vertailutietoja tuotteesta suoraan ostopaikasta käsin.

Tavallisten viivakoodien lisäksi skannereilla pystyy tosiaan lukemaan myös niitä QR-koodeja. Vaikka QR-koodi on jo 17 vuotta vanha keksintö ja erittäin yleinen mm. Aasian maissa, niin Suomessa sen käyttö on vielä vähäistä. Tekemäni apinatesti paljasti, ettei kovin moni tuttavistani tiedä mitä QR-koodilla voisi tehdä tai mikä se ylipäätään on. Moni luuli sen olevan musteläiskätesti. Tämä tutkimus osoittaa kuitenkin koodien yleistyvän maailmalla kohtuu kovaa vauhtia älypuhelinten vanavedessä.

www.modultek.com

Hyvin perinteinen QR-koodi

Toinen kysymysmerkki herää NFC-teknologian (Near Field Communications) teknologian hyödyntämisestä tulevaisuudessa. Käytännössä NFC on lähes sama asia kuin tunnetumpi RFID, mutta lyhyemmällä kantamalla & tarkemmalla tunnistuksella. Tuleeko se yleistyessään tappamaan tarpeen näkyville koodeille ja ylimääräisille skannereille? Ainakin oheinen blogiartikkeli videoineen herätti minussa ajatuksia NFC-teknologian hyödyntämisestä tuotetiedon tarjoamisessa.

Summa summarum: Viivakoodit ja QR-koodit ovat olleet olemassa jo kauan, mutta vasta älypuhelinten myötä niiden käyttö on monipuolistunut. Enää ei riitä, että koodia vastaava tuotetieto löytyy vain kaupan järjestelmästä.  Kuluttajat odottavat saavansa tuotteesta jotain lisäarvoa antavaa tietoa skannaamalla koodin. Toisaalta koodeja voidaan käyttää parantamaan palvelua. Lipun ostaminen ja yhteystietojen saaminen on vaivattomampaa skannaamalla kuin itse näpyttelemällä. Jos NFC-teknologia lyö itsensä läpi, niin asioiden ”skannaamisesta” tulee entistä helpompaa.

Ja mainosta tähän väliin: Mainittakoon vielä loppuun ainakin Appstoresta löytyvä viinipullojen viivakoodit tunnistava ilmainen sovellus nimeltä Viiniopas, joka tarjoaa noin 2500 Alkon viinin tietokannan arvosteluineen päivineen. Toimii muuten yllättävän hyvin.

– Kalle –

Lisätyn todellisuuden metsästys

Pari vuotta sitten kohistiin kovaa termistä Augmented Reality, jonkun suomentamana lisätty todellisuus. Kyseessä on teknologia, jossa digitaalista kuvaa ja tietoa yhdistetään elävään elämään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi älypuhelimen, jossa on sopiva AR-sovellus asennettuna, kameran läpi maailmaa katsottaessa ruudulla näkyy myös digitaalista informaatiota. Kaikkille Mission Impossible faneille siis tuttua kauraa jo vuosien takaa.

Lisätyn todellisuuden suurin hyöty on siinä, että haluttua informaatiota voidaan upottaa suoraan oikeaan kontekstiin reealimaailmassa. Teknologiaa hyödynnetään enimmäkseen viihdetarkoituksiin, mutta sen potentiaali on huomattu viime aikoina myös yrityskäytössä. VTT:n Tapio Salonen esitteli muutama kuukausi takaperin Tekesin digitaalinen tuoteprosessi -seminaarissa visiota AR-teknologian hyödyntämisestä tuotantolinjalla valmistusohjeiden tekemisessä. Ohjeita AR-linssien läpi tiirailemalla saisi näkyviin 3D-animaation, jossa näytettäisiin havainnollisesti miten kyseinen kokoonpano kasataan. Vaikka tällaisen työohjeistuksen toteutus onkin mahdollista, niin teknologia maksaa vielä enemmän kuin kipukynnys antaa myöten.

Lisätty todellisuus mahdollistaa mm. luonnollisen visualisoinnin

Itseäni mietityttää vain se, että miten kaikki eri tablettikoneet, älypuhelimet, webbikamerat yms. saadaan ymmärtämään lisättyä todellisuutta ilman, että jokaisen yrityksen tarvitsee rakentaa sitä varten oma softa jokaiselle alustalle. Jos saan esimerkiksi käyntikortin, johon on upotettu tagilla tervehdysvideo käyntikortin antajalta, niin en halua asentaa sovellusta sen katsomiseen. Homman pitää olla tiedon kuluttajalle helppoa ja intuitiivista, muuten teknologian potentiaali jää puolitiehen.

Kaikesta huolimatta veikkaan, että kameralla varustettujen älylaitteiden jatkuva suosion kasvu yrityskäytössä kasvattaa myös AR-sovellusten määrää. Siinä missä PDM:n trendit 2011 pyrkivät mahdollistamaan reaaliaikaisen tiedon saannin missä tahansa ja milloin tahansa, niin AR-teknologia saattaa tulevaisuudessa näytellä huomattavasti nykyistä suurempaa roolia tuon tiedon saattamisessa ymmärrettävään muotoon.

– Kalle