Pelasta maapallo PDM:llä!

Kuluttajatuotebusisneksessa toimiva yritys ei voi enää kuvitellakaan pärjäävänsä ilman tarkkaa tietoa edustamiensa tuotteiden hiilijalanjäljestä. B2B-maailmassa erilaisten jälitettävyysvaatimusten kanssa painimisesta pisimmät Carbon Dioxideperinteet on paineastioiden valmistajilla, jotka yleisen turvallisuuden takia ovat joutuneet raportoimaan käytetyt materiaalit sulatuseriä myöten.

EU rules

Paitsi että EU sählää kreikkalaisten kanssa,  tuottaa se jatkuvasti myös erilaisia direktiivejä. Nyt näitä erilaisia ympäristödirektiivejä sataa oikealta ja vasemmalta.

RoHS –direktiivi (The Restriction of the use of certain Hazardous Substances in Electrical and Electronic Equipment) on Euroopan unionin säännös, jolla rajoitetaan tiettyjen haitallisten aineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Näitä aineita ovat elohopea, kadmium, lyijy, kuusiarvoinen kromi sekä palonsuoja-aineet PBB ja PBDE.

Ecodesign – EuP direktiivin 2005/32/EY päämääränä on vähentää energiaa käyttävistä tuotteista aiheutuvia ympäristövaikutuksia vähentämällä niiden energiankulutusta ja valmistusmateriaalien tarvetta. Ekologisella suunnittelulla tarkoitetaan ympäristönäkökohtien huomioon ottamista tuotesuunnittelussa sen koko elinkaaren ajan. Tässä nyt  oli vasta pari esimerkkiä.

Turhia kustannuksia

Toistaiseksi direktiivit kohdistuvat pääasiassa kuluttajille suunniteltuja laitteita valmistavien yritysten harteille, mutta todennäköisesti mieluummin ennemmin kuin myöhemmin vastaavat vaatimukset kohdistuvat raskaaseen konepajateollisuuteenkin ja kaikkeen tuotesuunnitteluun. Olen kuullut pöyristyttävistä kustannuksista, joita yritys joutuu pulittamaan selvittäessään jälkikäteen tuotteiden materiaalikoostumuksia, jotta tuotteelle saataisiin vientilupa USA:n kamaralle.

Taas on saatu konsulteille töitä, kun on rakennettu erilaisia materiaalitietokantoja ja sovelluksia, joilla voidaan arvioida tuotteen kierrätettävyyttä, lyijypitoisuutta tms. ajankohtaista, kuumaa asiaa.

Katse ytimeen

Pelasta maapallo Minä kehottaisin suuntaamaan katseen taas tuotetiedon ytimeen eli nimikkeeseen. Eiköhän nyt laiteta ne materiaalitiedot saman tien alkuainetasolla attribuuteiksi nimikkeelle, sieltä ne ovat sitten leikiten laskettavissa tuoterakenteiden yli ja raportoitavissa milloin mihinkin tarkoitukseen. Näin säästetään niin omia resursseja tuottavampaan työhön kuin luonnonvaroja luonnon omiin juttuihin – ja maapallokin pelastuu siinä sivussa.

No, tässä taas tätä saarnaosastoa.

– Jukka S. –