Löytyykö se järjestelmästä?

Hehkutin taannoin, millaisen vaikutuksen tuotetiedonhallinta-järjestelmä minuun aikoinaan teki. Edelleen olen vakuutettu siitä, että ko. tietojärjestelmä on hyvälle bisnekselle must, mutta toisaalta järjestelmäuskovaisuuteni on myös kokenut kolauksen.

Oma kantapää ja kaverit ovat kertoneet, ettei mikään tietojärjestelmä itsessään tee autuaaksi. Jokaista järjestelmää voisi hioa ja parannella loputtomasti: lisätään uusia toiminnallisuuksia, parannetaan käyttöliittymää ja käytettävyyttä, verkotutaan muihin tarpeellisiin järjestelmiin, yms yms. Mikään toimenpide sinällään ei tuo sijoitettuja euroja takaisin suurempien hyötyjen muodossa, ellei järjestelmää käytetä järkevästi ja yhtenäisesti.

Ihminen on avain

Olen siis törmännyt vanhaan totuuteen: Järjestelmä on juuri niin hyvä kuin sen käyttäjät ovat. Auts.

”Löytyykö se järjestelmästä?” on kysymys jonka usein kuulen ja itsekin kysyn. Ellen vie dokumenttia/tuotetta/asiakasta/ projektia/sähköpostia/etc. järjestelmään, sitä ei ole olemassa!  Tekemäni työ on jäänyt vain omaksi ilokseni, ja jos huonosti käy, en itsekään löydä sitä enää myöhemmin.

Järjestelmää hankittaessa ja ainakin viimeistään ennen käyttöönottoa yhteisesti sovittavat käytännöt ja toimintatavat on nostettava prioriteetille yksi. On varattava aikaa ja mietittävä omat prosessit kuntoon. Tähän kannattaa hakea sparrausapua asiantuntijalta,  jotta uskalletaan kyseenalaistaa vanhat tavat ja saadaan hankittavan järjestelmän antamat mahdollisuudet hyödynnettyä täysimääräisesti.

Seuraava haaste on sitouttaa kaikki käyttäjät uusiin toimintatapoihin. Negatiiviselta kalskahtava ”käyttäjäkuri” on itseasiassa positiivinen asia ja ainoa toimiva lääke, kunnes tiedonhallintajärjestelmään saadaan ajatustenlukutoiminnallisuus mukaan. Sitä odotellessa…

– Lilli

Mainokset

Lisätyn todellisuuden metsästys

Pari vuotta sitten kohistiin kovaa termistä Augmented Reality, jonkun suomentamana lisätty todellisuus. Kyseessä on teknologia, jossa digitaalista kuvaa ja tietoa yhdistetään elävään elämään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi älypuhelimen, jossa on sopiva AR-sovellus asennettuna, kameran läpi maailmaa katsottaessa ruudulla näkyy myös digitaalista informaatiota. Kaikkille Mission Impossible faneille siis tuttua kauraa jo vuosien takaa.

Lisätyn todellisuuden suurin hyöty on siinä, että haluttua informaatiota voidaan upottaa suoraan oikeaan kontekstiin reealimaailmassa. Teknologiaa hyödynnetään enimmäkseen viihdetarkoituksiin, mutta sen potentiaali on huomattu viime aikoina myös yrityskäytössä. VTT:n Tapio Salonen esitteli muutama kuukausi takaperin Tekesin digitaalinen tuoteprosessi -seminaarissa visiota AR-teknologian hyödyntämisestä tuotantolinjalla valmistusohjeiden tekemisessä. Ohjeita AR-linssien läpi tiirailemalla saisi näkyviin 3D-animaation, jossa näytettäisiin havainnollisesti miten kyseinen kokoonpano kasataan. Vaikka tällaisen työohjeistuksen toteutus onkin mahdollista, niin teknologia maksaa vielä enemmän kuin kipukynnys antaa myöten.

Lisätty todellisuus mahdollistaa mm. luonnollisen visualisoinnin

Itseäni mietityttää vain se, että miten kaikki eri tablettikoneet, älypuhelimet, webbikamerat yms. saadaan ymmärtämään lisättyä todellisuutta ilman, että jokaisen yrityksen tarvitsee rakentaa sitä varten oma softa jokaiselle alustalle. Jos saan esimerkiksi käyntikortin, johon on upotettu tagilla tervehdysvideo käyntikortin antajalta, niin en halua asentaa sovellusta sen katsomiseen. Homman pitää olla tiedon kuluttajalle helppoa ja intuitiivista, muuten teknologian potentiaali jää puolitiehen.

Kaikesta huolimatta veikkaan, että kameralla varustettujen älylaitteiden jatkuva suosion kasvu yrityskäytössä kasvattaa myös AR-sovellusten määrää. Siinä missä PDM:n trendit 2011 pyrkivät mahdollistamaan reaaliaikaisen tiedon saannin missä tahansa ja milloin tahansa, niin AR-teknologia saattaa tulevaisuudessa näytellä huomattavasti nykyistä suurempaa roolia tuon tiedon saattamisessa ymmärrettävään muotoon.

– Kalle