Etuja vai hyötyjä IT-järjestelmillä?

Tapasin tuossa juuri erään suurehkon suomalaisen, globaaleilla markkinoilla toimivan yrityksen CIO:n ja hän heitti mielenkiintoisen julistuksen: ”Meidän yrityksessä IT:n tehtävänä on kehittää järjestelmiä, joilla saadaan kilpailuetua markkinoilla – siis best practises tai toimintamallin kopiointi kilpailijalta ei riitä mihinkään .”

Aika virkistävä ja poikkeava kommentti aikana, jolloin päällimmäinen viesti on että hankitaan globaalisti markkinoitu vakio-ohjelmisto ja varmuuden vuoksi samanlainen kuin kilpailijoillakin jo on, jotta voidaan ulkoistaa ylläpito halvan kustannusten maihin samoille yrityksille, jotka ylläpitävät kilpailijoidemmekin ratkaisuja…

Syysalessa nyt parhaat tuotannosta poistetut koodirönsyt!

Jo kohtuullisen pitkän aikaa IT-maailmaa seuranneena olen havainnut, että trendit kulkevat siniaaltona äärimmäisyydestä toiseen. Välillä keskitetään, sitten hajautetaan, välillä asiakaskohtaisia täsmäratkaisuja ja taas yleisiä vakio-ohjelmistoja. Infrapuolella vaelletaan keskitetyistä tietokonekeskuksista työasemakohtaiseen prosessointiin. Tämän hetken trendi on siirtää kaikki numeronmurskaus työasemilta pilveen.

Olisiko aika taas kypsä asiakaslähtöisille ratkaisuille?

Maailma muuttaa koko ajan reunaehtoja, joten vanhat toimintamallit eivät sellaisenaan ole kopioitavissa. Pilvestä saatavaa laskentakapasiteettiakaan ei enää tuoteta entistä suuremmalla supertietokoneella vaan verkottamalla halpoja PC:itä  (esim. Google). Täysin asiakaskohtaisen IT-ratkaisun haaste nykypäivänä on se, että erittäin harvassa busineksessa löytyy itsenäistä yritystä, jonka käsissä olisi koko arvontuottoprosessi, vaan liiketoiminta syntyy verkostoissa ja tehokkuus syntyy siitä, miten tieto liikkuu toimijoiden välillä ja miten koko verkosto pystyy reagoimaan muutoksiin.

Asiakaskohtainen ratkaisu voisi siis olla nykypäivänä verkostokohtainen ratkaisu. Idea kuulostaa houkuttavalta, koska esimerkiksi järjestelmiä, jotka hoitaisivat sujuvasti tuotemuutosprosessin koko verkoston läpi, ei kentältä löydy.

Lähestymistavan hankaluus taas tulee siinä, että verkosto elää koko ajan ja toisaalta verkoston osapuolet toimivat samaan aikaan useissa verkostoissa.

Ja loppukädessä palataan peruskysymykseen: kuka maksaa?

Mutta sinänsä tuota CIO:n kommenttia kannattaa pohtia tarkkaan. Väitän, että suurimmissa osissa yrityksiä IT-investoinneilla tavoitellaan hyötyä omassa liiketoiminnassa, ei toimintaetua markkinoilla.

Juuri päättyneillä Alihankintamessuilla ajauduin Tekesin järjestämään seminaariin. Mielenkiintoinen esitys oli Asoman case-esimerkki  siitä, miten muovituotealihankkija voi IT-järjestelmällä luoda alalle täysin uuden liiketoimintamallin ja erottua kilpailijoista positiivisesti. Toivottavasti tulevaisuus osoittaa, että satsaus oli kannattava.

Oma yhteenveto

Tee niin tai näin mutta älä unohda, että kaikkien tietojärjestelmien hyvyys perustuu niissä käsiteltävän tiedon laatuun. Nimike on verkostojen ainoa yhteinen kieli, joten satsaa siihen. Tietojärjestelmiä voidaan aina kehittää trendien mukaisesti hyvän tiedon päälle.

– JukkaS

Mainokset

Onpas sinusta kasvanut jo iso järjestelmä!

*DM-järjestelmien kanssa painiessa otsikon mukainen lausahdus tulee usein mieleen. Erilaista tietoa on runsaasti, tieto on syvästi rakenteellista ja monimutkaista. Kukaan ei liene täysin selvillä siitä mitä kaikkea yksittäinen tuoterivi saattaa sisältää. On siirtotietoa, suuretietoa, lajittelutietoa, kuvauksia jne. Tästä tuskasta kertoo myös järjestelmien tietorakenteet; Esimerkiksi SAP:n tietokanta (RDBMS) sisältää tuhansia tai kymmeniä tuhansia tietokantatauluja. ECC ja R/3 koostuu yli kolmestakymmenestä tuhannesta taulusta kun taas CRM saattaa jäädä alle kymmenen tuhannen. Vertailun vuoksi jotkin PDM-järjestelmät sisältävät tauluja vain noin 100-200. Rakenteellisuus on olennainen osa järjestelmiä, mutta samalla rakenteellisuus ainakin tietoalkiotasolla tuo mukanaan melkoisia ongelmia mitä tulee itse järjestelmien toimintaan. Viitteiden ylläpidon, tiedon reaaliaikaisuuden ja tiedon esittämisen haasteet lisääntyvät eksponentiaalisesti, mitä suuremmaksi objektien rakenne kasvaa. Tiedonhaku vaikeutuu ja järjestelmän koko ”pullistuu”.

Järjestelmädieetti

Ratkaisuna monimutkaisiin rakenteisiin ehdotan  NOSQL-tyyppisiä järjestelmiä, tuettuna relaatiokannalla metadatan tallentamista varten. Poistetaan turhat rakenteelliset attribuutit ja tuodaan rekursion sijaan peliin leveät tietueet, kuten esim. BigTable, HBase, Amazon SimpleDB, Cassandra, Lucene jne. Mitä laveampi data tarkoittaa käyttäjälle? Tietokanta-/kyselymielessä jokaiseen liitokseen voidaan liittää aikakustannus. Kustannus ei ehkä ole suuri (tyypillisesti millisekunteja keskikokoisessa järjestelmässä), mutta kun näitä kustannuksia on paljon, puhutaan helposti sekunneista tai jopa kymmenistä sekunneista.

Kuinka merkittäviä sekunnit ovat? Jos haet tietoa vaikkapa 500 kertaa päivän aikana, löydökset ovat 70% tarkkoja (lue: haet tietoa todella hyvin ja tarkasti) sekunnin kustannus on jo kohtuullisen merkittävä. Kustannus (hakutulokset ja niiden kahlaaminen huomioonottaen) kuluttaa työpäivästäsi n. 20 %. Merkittävä määrä aikaa siis menee tiedon hakemiseen. Laveassa tietomallissa liitokset ovat jo soveltuvin osin kiinni itse alkuperäisessä objektissa ja tästä suora seuraus on hakuaikojen lyheneminen, tiedonsaannin tehostuminen sekä myös hakuominaisuuksien suoraviivaistuminen.

Muistithan bonukset?

Mitä muuta etua saavutetaan? Kun mukana ei enää kuljeteta merkityksetöntä sisäistä tietoa, tilantarve palvelimella pienenee, riippuen tietorakenteesta. Lisäksi tehokkaammat ja nopeammat järjestelmät voidaan ottaa esimerkiksi data mining-käyttöön (duplikaattien poisto, tiedon eheyden tarkistus, samankaltaisuuksien poiminta, puuttuvien tietojen etsintä jne.).  Voidaan hyödyntää ”uudenlaisia” ja tehokkaampia hakutapoja, ja mikä tärkeintä, voidaan esitellä semantiikkaa, mikä taasen tarjoaa aivan uusia ja mullistavia tapoja ”* Data Managementtiin”. Semantiikasta jatkakaamme myöhemmin, tämänkertainen ajatusvirta olkoon tässä.

– Juha –

Keisarin uudet raportit (pikkujoulusatu)

Monen monituista vuotta sitten toimi yritys, jonka johtaja, nimeltään Veijo Keisari, piti trendikkäistä teknologiamarkkinoista ja teknisistä leluista niin hirveästi, että kulutti kaikki rahansa konsulttiraportteihin ja uusiin laitteisiin. Ei hän välittänyt henkilöstöstään, eikä asiakkaistaan, eikä viitsinyt osallistua messuille tai seminaareihin muuten kuin näytelläkseen uusia lelujaan. Joka tunti hän vaihtoi kännykkämallia. Kun muissa yrityksissä todettiin, että ” Johtaja on asiakasneuvottelussa”, sanottiin heillä: ”Keisari on Suomalaisella Klubilla.”

Klubilla vuorineuvoskaverit puhuivat jatkuvasti jostain sisäelimestä, joka ei vaikuttanut gourmet-ruoalta. Kaikilla kuitenkin tuntui sellainen olevan ja Keisari alkoi pelätä uskottavuutensa puolesta, hän kun ei tiennyt asiasta mitään.

Silloin kaupunkiin ilmestyi kaksi konsulttia. He olivat olevinaan asiantuntijoita ja kehuivat kutovansa maailman parasta IT-järjestelmää. Sen tuottamat raportit olivat kauniin värillisiä ja harvinaisen informatiivisia; sen lisäksi IT-järjestelmässä oli kummallinen taika: ihminen, joka oli kykenemätön hoitamaan virkaansa tai mahdottoman typerä, ei saattanut ensinkään nähdä tai ymmärtää siitä tuotettuja raportteja.

Veijo ihmettelee monen monituisia raportointimahdollisuuksia

Siinäpä vasta systeemi, ajatteli keisari. Kun saan sen tuotantokäyttöön, selviää ketkä yhtiössä eivät kykene hoitamaan virkaansa. Voin heti erottaa kuka on viisas ja kuka typerä. Laitettakoon projekti käyntiin kiireen kaupalla! Ja hän antoi konsulteille hyvät rahat, jotta he ryhtyisivät työhönsä.

He perustivatkin heti projektitoimiston yhtiön tiloihin ja kutsuivat sinne räätäleitä ympäri maailmaa ja olivat tekevinään työtä, vaikka heillä ei ollut kannettavissa tietokoneissaan kuin pasianssi ja Angry Birds. Häikäilemättä he vaativat yrityksen parhaat resurssit käyttöönsä ja teetättivät heillä kaikenlaista turhaa työtä yöhön asti.

Hei, missä mennään?

Olisipa hauska tietää, kuinka pitkällä projekti on”, tuumi Keisari, mutta hänestä tuntui hiukan ilkeältä tietää, ettei toiminnallisuutta saattanut lainkaan nähdä semmoinen, joka oli typerä taikka kykenemätön hoitamaan virkaansa. Eipä silti, että hänen olisi tarvinnut pelätä itsensä puolesta, mutta kuitenkin hän päätti lähettää ensin jonkun toisen ottamaan asiasta selkoa. Koko yhtiö tiesi, miten merkillinen taika järjestelmään liittyi, ja jokaisen teki mieli nähdä, kuinka typerä hänen työtoverinsa oli.

”Minäpä lähetän vanhan kunnon talousjohtajan konsulttien luo”, päätti Keisari. Hän osaa parhaiten arvostella järjestelmää, sillä IT-toiminnot kuuluvat muutenkin hänelle.  Hän on järkevä mies eikä kukaan hoida virkaansa paremmin kuin hän!

Vanha kelpo talousjohtaja meni saliin, missä eri kansallisuuksien kirjo räätälöi uutta IT-järjestelmää. Kaikki puhuivat aivan outoa kieltä eikä talousjohtaja ymmärtänyt sanaakaan heidän selostuksistaan. ”Taivas varjelkoon”, ajatteli vanha talousjohtaja ja avasi silmänsä selkosen selälleen. ”Minähän en ymmärrä mitään”. Mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

Konsultit esittelivät uusia talousraportteja, joita oli ajettu järjestelmästä ja kysyivät, eikö data ollut laadukasta ja raportit selkeitä. He viittilöivät tyhjiin papereihin, ja vanha johtajaraukka avasi silmänsä entistä suuremmiksi, mutta eihän hän saattanut nähdä mitään, kun ei mitään nähtävää ollut.

”Auta armias”, hän ajatteli.” Olisinko minä typerä? Sitä en ikinä olisi uskonut. Enkö minä pysty hoitamaan virkaani? Ei, minä en saata kertoa, etten näe raportteja.”

”No, ette sano mitään datasta”, huomautti toinen konsultti. ”Voi, se on laadukasta! Aivan erinomaisen informatiivista eikä duplikaatteja näy ollenkaan”, sanoi vanha talousjohtaja tirkistellen silmälasiensa takaa. ”Niin, kyllä minä sanon Keisarille, että raportit miellyttävät minua kovasti ”.

”No sehän on hauskaa”, sanoivat konsultit ja selittivät, mitä algoritmeja vanhan datan migraatioon on hyödynnetty. Vanha talousjohtaja kuunteli korvat tarkkoina, jotta voisi kotiin tultuaan kertoa kaiken Keisarille, ja niin hän kertoikin.

Konsultit vaativat yhä enemmän rahaa ja resursseja sekä räätäleitä kuljettavan oman pikkubussin tilalle nivelbussin. Rahaa tarvittiin muka datan puhdistamiseen. Mutta he pistivät kaiken omiin taskuihinsa. Vanhoissa järjestelmissä ollutta dataa ei paranneltu lainkaan, ja miehet latailivat tyhjiä Excel- tiedostoja minkä ehtivät.

Jo lähestyi go-live ajankohta ja teki Keisarinkin mieli katsoa järjestelmää, kun se vielä oli kuteilla. Saattueenaan koko johtoryhmä, hän lähti kavalien konsulttien luo. Intialaisittain hersyvä englannin kieli kaikui salissa, missä räätälit ahersivat. ”Eikö ole suurenmoista!” sanoi vanha talousjohtaja, ”Teidän majesteettinne, suvaitkaa vain katsella näitä raportteja”, ja sitten hän näytti tyhjiä papereita, sillä hän luuli muiden toki näkevän raportit.

Keisari ei nähnyt papereissa mitään. Hän kauhistui: Olenko minä typerä, enkö kelpaa johtajaksi? ”Oi, erittäin hienoa!” sanoi Keisari. Ja hän nyökäytti ystävällisesti päätään ja katseli tyhjiä papereita. Koko seurue tirkisteli, muttei nähnyt mitään. Kaikki kuitenkin vakuuttelivat Keisarin mukana: ”Oi, erittäin selkeitä!” ja kehottivat Keisaria esittelemään järjestelmän koko henkilöstön tiedotustilaisuudessa.

Työskenneltiin koko yön

Tuotantokäytön piti alkaa aamupäivällä ja koko edellisen yön konsultit valvoivat ja tekivät työtä. Henkilöstö näki, että he ahersivat hikihatussa saadakseen uuden IT-järjestelmän valmiiksi.

Kyllä työmies tietää

Infotilaisuuteen saapui tyytyväisyyttään loistava Keisari johtoryhmänsä kanssa. Tilaisuudessa esiteltiin – konsulteille hankitulla korkearesoluutioisella videotykillä – uudesta järjestelmästä ajetut päättyneen kuukauden tuotekohtainen myyntiraportti sekä spend analyysi ostokategorioittain. Keisari hehkutti johtoryhmänsä säestyksellä kuinka läpinäkyvästi nyt nähdään eri yksiköiden toiminta ja kuinka nopeasti tilinpäätös saadaan aikaan raportointikauden päätyttyä.

Mutta eihän raporteissa ole mitään informaatiota, niitä ei ole ensinkään!” sanoi tuotantosolu kolmosen koneistaja. ”Herranen aika, kuulkaa nyt, mitä tuo viaton duunari sanoo!” virkkoi tuotantojohtaja, ja sanoja kuiskattiin suusta suuhun. ”Raporteista ei ole mihinkään, niissä oleva data on aivan roskaa!” huusi vihdoin koko työväki. Keisarin selkää karmi, sillä hänestäkin työntekijät olivat oikeassa, mutta hän ajatteli: ”Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti.” Ja hän ojentui entistä ylpeämmäksi ja kirjoitti pörssitiedotteen päätökseen saatetusta onnistuneesta IT-hankkeesta.  Johtoryhmä kilautteli skumppaa keisarin kanssa.

H.C.Andersenin satua mukaillen,

Jukka