Mielensäpahoittaja* ja vararengas

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun meni viimeisenä lomapäivänä autosta rengas. Aivan varoittamatta, pyytämättä ja yllättäen kesken ajon alkoi kuulla jyrinää. Vaimo totesi, että se on nyt varmaan se ukkonen mitä on luvattu, mutta sen verran on vielä itsellä insinöörin vaistoja jäljellä, että huomasin heti, että autosta se kuuluu, oikea takarengas on pamahtanut.

Onko näissä uusissa autoissa edes vararengasta? No kyllä ei ole. Pieni kompressori ja paikkausnestettä. Ohjeessa todettiin, että se ei välttämättä auta, jos rengas on pahasti rikkoutunut. Ja onhan se aivan riekaleina, jos kasikympin vauhdissa ajelee, vaikkakin vain pari sataa metriä. Laitoin piruuttani kompressorin pörisemään samalla kun aloin etsiä Volvo-palvelun numeroa. Rengasta tutkiessani totesin, että sinne oli tunkeutunut tunnistettava esine – onko keneltäkään muuten hukkunut polkupyörän lukon avainta?  Samalla selvisi mistä jo kaksi päivää tietyssä nopeudessa kuulunut ulina oli peräisin.

Hinuri saapui vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen, joten ei kun auto lavalle ja itse hinurin kyytiin ja matka vei rengasliikkeen pihaan. Hinurikuski kertoi, että tämä oli kolmas rengastapaus kyseisenä sunnuntaina.

Renkaita varastossa tasan nolla

Heti maanantaiaamuna sitten rengasliikkeeseen sopimaan, miten auto saadaan taas ajoon. Volvossa on ensiasennusrenkaana Pirellin PZERO 235/60 R18, joita ko. rengasliikkeessä ei tietenkään ollut, eikä niitä ollut koko Suomessa varastossa. Marssin sitten Volvo-liikkeeseen, joka sijaitsi samalla pihalla: ” Joo, kyllä renkaan saa tilattua Ruotsista, toimitusaikaa pari kolme päivää!”. Taas takaisin rengasliikkeeseen. Varastossa oli Micheliniä, mutta niitä pitäisi ostaa kaksi, että pysyy akselilla tasapaino. Tosin tässä tapauksessa kaksi Misukkaa maksoi saman verran kuin 1 kpl merkkiliikkeestä tilattua Pirelliä, joten kauppa sinänsä oli kannattava (vaikkakaan ei edullinen). Ja jos jollain käy samalla lailla, niin nyt ko. Pirellin rengasta, lähes ajamattomana, on 1 kpl varastossa Suomessa – minulla.

Tuotetiedon ydintä?

No miten tämä tarina liittyy blogin viitekehykseen?

Tämä on klassinen esimerkki taas siitä, että mielenkiinto lopputuotteessa muuttuu radikaalisti elinkaaren aikana. Myyntivaiheessa rengas on funktionaalinen ominaisuusnimike: koko ja nopeusluokka riittää, jotta itse auto saadaan konfiguroitua. Mutta siinä vaiheessa, kun kuluttaja joutuu varaosabusineksen armoille, alkavat taas itse nimikkeet ja niiden yksilötiedot nostaa päätään.

Minulla on muuten samasta automerkistä toinenkin esimerkki noin kymmenen vuoden takaa. Volvo käyttää yleensä Boschin sähkökomponentteja, ja siksi kaikilla valtuutetuilla huoltoliikkeillä on Boschin testerit. Vuosimallin ’98 Volvo S70:ssäni oli katsastus edessä, mutta kojetaulussa paloi katalysaattorijärjestelmän viasta varoittava valo, joka toimii hylkyperusteena. Päästöt olivat ok, eivätkä testerit ilmoittaneet mitään. Tarkemmin asiaa selviteltäessä, todettiin, että kyseisessä valmistuserässä olikin japanilaisen Denson elektroniikka. Denson testereitä ei ollut kellään, eikä ongelman syyhyn päästy ”nykyaikaisin menetelmin” millään käsiksi. En nyt paljasta miten autoon aikanaan leima saatiin, mutta silloin opin, että katson aina ennen auton ostoa konepellin alle kenen sähkölaitteet siellä on. Nyt täytyy selvittää jatkossa myös rengastoimittajat.

PS. Kyllä olisi jäänyt mieli pahoittumatta, jos Nokian Renkaiden myyntimiehet olisivat olleet oikeaan aikaan Volvolla myymässä ensiasennusrenkaita.

– JukkaS

*) copyright Tuomas Kyrö

Mainokset