PLM to Everyone (?)

PLM-markkinaa pitkään seurannut, alan auktoriteetin asemassa oleva CIMdata julkaisi vuosittaisen markkinakatsauksensa. Positiivista on tietenkin se, että markkina on kasvanut kaikilla osa-alueilla. Vaikka kokonaismarkkina 33,8 miljardia dollaria on kaukana ERP-markkinakoosta, on se kuitenkin jo sen verran merkittävä, että todistaa tuotehallinnan tärkeyden yrityksissä.

Itse olen muutamassa blogissani jo kritisoinut PLM-termin raiskausta. CIMdata reagoi aiheeseen joskus vuosituhannen vaihteessa määrittelemällä CAD-markkinavoimien varastaman PLM-termin rinnalle käsitteen cPDm – Collaborative Product Definition Management, joka siis kuvaa varsinaista tuotetiedonhallintaosuutta PLM-markkinassa. cPDm ei ole mitenkään yleisesti asettunut käyttöön, mutta määritelmä on ok. Eli jos minä väitän, että tuotetiedon ytimessä on nimike, CIMdata väittää, että PLM:n ytimessä on cPDm – aineettoman omaisuuden hallinta (Managing Intellectual Assets), joka koostuu seuraavista alueista:

  • Tuoteinformaation ja prosessien hallinta (Management of Product Information and Processes):   Workflow, Vaulting, Content, Document Management
  • Visualisointi ja yhteistyön tukeminen (Visualization and Collaboration)
  • Tuoterakenteet (Product Structure)
  • Konfiguraation ja muutosten hallinta (Configuration and Change Management)
  • Tuotestrategian suunnittelu (Strategic Product Planning)
  • Projektisalkun hallinta (Project and Program Management)
  • Vaatimustenmukaisuus ja ostotoiminnan tukeminen (Compliance and Sourcing)

cPDm:n osuus koko markkinasta on 21.6% ja suurimman osan markkinakakusta vievät edelleen erilaiset CAD-työkalulisenssit sekä systeemi-integrointityö.

Pieni pettymys itselle oli havainto, että perinteiset sovellusalueet jylläävät edelleen: auto- ja lentokoneteollisuus sekä elektroniika- ja muu mekaniikkavalmistus muodostavat suurimman osan sekä volyymistä että kasvusta.

Uudet haastajat kuten prosessi-, lääke- tai elintarviketeollisuus eivät ole kasvaneet lainkaan viimeisen 3 vuoden aikana – noilla alueilla jäljitettävyys ja vaatimuksenmukaisuus ovat kuitenkin todella merkittävässä roolissa ja laitosinvestointiprojekteissa ostot eli tuotetiedon keruu toimittajilta.

Tämä tietysti herättää pohdintaa, onko mainituilla teollisuudenaloilla jo niin vakiintuneet manuaaliset käytännöt, vai onko siellä asiakaskohtaisia räätälöityjä ratkaisuja, vai miten asiat tyyppillisesti hoidetaan? Tai onko toisaalta autoteollisuuden tarpeisiin perinteisesti kehitettyjen PLM/PDM/cPDm-ratkaisujen tuotteistettu toiminnallisuusvalikoima niin kaukana esimerkiksi elintarvikeyritysten todellisista tarpeista, että niitä ei ole nähty järkeväksi lähteä sovittamaan, vaan järjestelmäkehitys on aloitettu valkoiselta paperilta?

Tulevaisuudessa uusiksi PLM-konseptin hyödyntäjiksi CIMdata nostaa rahoitus- ja vakuutusmarkkinat. Tähän on helppo yhtyä, ainakin jenkkinäkökulmasta. Siellähän herättiin kohtuullisen kylmään todellisuuteen loppusyksystä 2008, kun havaittiin, että asuntolainojen jäljitettävyys ei ollut kenelläkään hallinnassa.

No tästä on hyvä herättää aktiivinen keskustelu, miten lukijat näkevät PLM-sovellusten laajentumisen uusille toimialoille ja mikä toisaalta estää?

– PDM Preacher

Pieni, keskisuuri, suuri, PeeDeeÄmmä

CAD/CAM -yhdistys julkaisi  taannoin vuosittaisen käyttäjäkyselynsä tulokset, joista selviää PDM-järjestelmien nykytila Suomessa. Kyselyyn vastasi 1111 tuotetiedon parissa työskentelevää ammattilaista, joten Suomen mittapuulla on kyse suhteellisen kattavasta kyselystä. Sen verran on heti alkuun liputettava, että Aton PDM on edelleen käytetyin PDM-järjestelmä Suomessa.

Vuonna 2009 Suomen yrityksistä 99,8 % oli pieniä tai keskisuuria

PDM:n tilanne pienissä yrityksissä pisti erityisesti silmään.  1 -20 henkeä työllistävistä yrityksistä noin 70 % vastasi PDM-järjestelmien nykytilannetta kartoittavaan kysymykseen ”Ei ole tarvetta PDM:lle”… Ei ole tarvetta? Jotenkin tuo vastausvaihtoehdon sanavalinta oli tyly, sillä en suostu uskomaan, ettei pienilläkin yrityksillä olisi tarvetta hallinnoida tuotetietoa, oli se sitten dokumentteja, piirustuksia, nimikerakenteita tai jotain muuta.

Samaan aikaan LinkedInin PLM PDM Professionals -ryhmässä on käyty keskustelua PK-yritysten PDM:stä ja siitä, onko sellaista olemassakaan. Kovin yleispätevää vastausta ei kyseisessä keskustelussa ole löydetty, mutta rivien välistä voi tulkita, ettei PK-yrityksille soveltuvaa”PeeDeeÄmmää” ainakaan kovin helpolla löydy.

Luulen, että kyse on enemmänkin siitä, että vallitsevan käsityksen mukaan nykyiset PDM-järjestelmät ovat hinta-hyöty-suhteeltaan liian järeitä pienille yrityksille. Kyse ei niinkään ole tarpeen puutteesta. PDM-toimittajan ominaisuudessa olemme nimittäin havainneet, että pienillä yrityksillä on pitkälti samat tarpeet kuin isoillakin, mutta kynnyskysymys muodostuu hinnasta ja käyttöönottoprojektin suuruudesta. Toisaalta voisin kysyä, onko PK-yrityksissä sisäistetty PDM-käsite ja sen tuomat hyödyt riittävän hyvin? Risuja markkinoinnille (eli minulle), jos ei.

Jättiläismäinen PDM

Vaihtoehtoja

Vaihtoehtojakin on nykyään enemmän kuin koskaan: Pilvipalvelut, perinteiset PDM-järjestelmät ja avoimen lähdekoodin järjestelmät. Myös pienistä, erillisistä järjestelmistä rakennettua kokonaisuutta voidaan pitää PDM:nä. Ratkaisumallia tärkeämpää on kuitenkin järjestelmän taipuminen asiakkaan prosesseihin.

Viimeisimpien asiakkuuksiemme joukossa on yksi Start-up sekä useampia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Suurin osa PDM-tiedusteluista tulee tällä hetkellä PK-yrityksiltä. Luomalla uudenlaisia joustavia lisensointimalleja perinteiset toimijatkin pystyvät vastaamaan PK-yritysten tarpeeseen.

PDM-järjestelmä tulee nähdä investointina, jolla on oltava hyväksyttävän mittainen takaisinmaksuaika, jonka jälkeen se synnyttää säästöä ja lisää tuottoa. Tämän vuoksi en näe miten yrityksellä, oli se sitten pieni tai suuri, ei muka olisi tarvetta PDM-järjestelmälle.

Kommentoikaa, nämä ovat vain yhden miehen pohdintoja aiheesta.

– Kalle –

Kuolema tiedostoille!

Kuinka paljon sinä käsittelet päivittäisessä työssäsi tiedostoja? Ainakin omalta koneeltani löytyy iso kasa Exceleitä, PowerPointteja, eri tallennusmuodoissa olevia kuvatiedostoja sekä videomateriaalia, joiden säilyttämiseen kiintolevyllä en löydä yhtään sellaista syytä, jota ei voisi vastaväitteellä kumota. Entä kuinka paljon käsittelet tiedostoja kotona tietokonetta käyttäessäsi? Jos kuvatiedostoja ei lasketa, oma kotikäyttöni on pitkälti tiedostovapaata asiointia eri verkkopalveluissa.

Tiedostojen ongelma on aina ollut siinä, etteivät ne aina kovin hyvin pelaa keskenään yhteen ja niiden synkronointi tiimityöskentelyssä ei ole kovin reaaliaikaista. Lisäksi loppukäyttäjän vastuulla on pistää tiedosto oikeaan kontekstiin, mutta kuten aiemmissakin artikkeleissa on todettu, konteksti on riippuvainen tiedon tarvitsijasta.

Tiedoston hautakiviOleg Shilovitsky kirjoitti blogissaan tiedostovapaasta CAD-maailmasta. Olegin blogin lisäksi suosittelen lukemaan Alex Bowyerin artikkelin Why files need to die, johon myös tuo Olegin juttu osittain pohjautuu. Alex tuo mielestäni hyvin esille sen, että ihmisaivot käsittelevät tietoa merkityksen ja tiedon välisten suhteiden kautta. Tiedosto-paradigma ei palvele aivojen tapaa käsitellä tietoa ja ne ovat lähinnä jäänne menneiltä vuosikymmeniltä. Bowyerin artikkeli kiteytti tiedostojen ydinongelman hyvin:

A file is a snapshot of a moment in time. If I email you a document, I’m freezing it and making an identical copy. If either of us wants to change it, we have to keep our two separate versions in sync.So it’s no wonder that as we try and force this dated way of thinking onto today’s digital landscape, we are virtually guaranteed the pains of lost data, version conflicts and failed uploads.

Miksi ei jo tänään…

Jos kerran nykytekniikka mahdollistaisi jo loppukäyttäjälle tiedostovapaan maailman, mutta miksi näin ei sitten ole? Väitän, että syy on osittain meissä käyttäjissä sekä yritysten tavassa toimia. Aivot ovat jo tottuneet tiedostoihin ja kansioihin. Ne ovat jotenkin konkreettisempia, ”käsin” kosketeltavia. Olen itse ollut mukana projekteissa, joissa ajatusvirtaa ja ideoita kerätään tiedostovapaasti yhteiseen wikiin. Illuusio tiedostovapaudesta kaatuu siihen, kun joku laittaa keskusteluun linkin johonkin aiheeseen liittyvään dokumenttiin tiedostopalvelimella. Tiedosto on tietty joku sellainen, joka ei minun koneella olevilla sovelluksilla avaudu. Tiedostojen ja kansioiden olemassa olon merkitystä ei oikein osata kyseenalaistaa, koska ne nyt on vaan de facto.

Tämän hetkisen tiedostovapauden ongelma on omasta mielestäni erilaisten web-sovellusten runsas määrä. Ne aiheuttavat omat yhteensopivuusongelmansa. Tiedostokaaoksesta sovelluskaaokseen. Lisäksi web-sovellusten painolastina on edelleen kysymykset yksityisyydestä ja tietoturvasta. Aidosti tiedostovapaa maailma on utopiaa vielä pitkän aikaa, sillä joku niillä tiedostoilla vielä joutuu leikkimään. Ainakin se kaveri, joka asentaa tietokantoja pilvipalveluiden pohjaksi. Se asennusohjelma todennäköisesti ajetaan tiedostosta. Myös mainitsemani wiki luo ainakin html-tiedostoja, joita joku jossain joutuu ylläpitämään. Käytännössä tiedostojen kuolemalla tarkoitetaan siis tiedostojen ylläpitämisen vastuun siirtämistä pois loppukäyttäjältä. Loppukäyttäjän huoleksi jää vain luoda sisältöä, hyödyntää sitä ja päättää ketkä muut pääsevät ko. tietoa hyödyntämään.

Vielä puuttuu se yksi, kaiken tiedon yhdistävä käyttöliittymä, joka tappaa tiedostot lopullisesti loppukäyttäjän koneelta. Tuleeko se olemaan joku suuri valkotaulu, jossa tieto esitetään pieninä, automaattisesti luotavien relaatioiden perusteella muodostuneina aurinkokuntina, tyyliin Tuneglue?  Valkotaulu, joka mahdollistaa eri tyylisen datan hyödyntämisen ja tuottamisen (teksti, video, 3D-mallit, lomakkeet yms..)? No ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta yleensä yritysmaailma seuraa muutaman vuoden viiveellä kuluttajapuolen tottumuksia, joten odotettavissa on kuitenkin tiedostojen vaiheittaista katoamista lähitulevaisuudessa.

– Kalle