”Datalle on lottovoitto syntyä Suomeen”

Törmäsin oheiseen mainoslauseeseen ja – vaikkakin patrioottina – on pakko valitettavasti olla eri mieltä.

Olemme toteuttaneet puolisen sataa Datalyysiä eri teollisuusyrityksille Suomessa ja muualla Euroopassa. Yhteensä on analysoitu yli 5 miljoonaa nimikettä ja niiden attribuutteja. Kouluarvosanalla (4-10) keskiarvo on 6,2. Ei siis mitenkään hyvä, juuri ja juuri välttävä. No ikävin uutinen on se, että suomalaiset yritykset jäävät selvästi jälkeen eurooppalaisista verrokeistaan.

Insinööri vs. taiteilija

Mistä tämä mahtaa johtua? Itse voisin vastata tähän, että Suomesta puuttuu järjestelmällisyys ja kurinalaisuus suunnitteluosastoilla, jotka kuitenkin pääasiassa vastaavat nimikedatan syntyvaiheista. Suomalaiset yritykset ruokkivat vielä sankarikulttuuria ja näkevät päiväunia aikersantti Rokan uroteoista. Toisaalta olen useammalta taholta kuullut, että konepajoissakin suunnittelu on taidetta, johon koskeminen on tabu. Saksalaisten insinöörien DIN-standardien lähes uskonnollinen seuraaminen on yleensä herättänyt naureskelua suomalaisten taiteilijoiden keskuudessa. Mutta kun Italiassakin, Hollannista puhumattakaan, tuotetaan keskimäärin hyvälaatuista dataa, kannattaisi täälläkin herätä.

Asia paljastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun yritykset yhdistyvät ja dataa pitäisi alkaa migratoimaan yhteiseen muotoon – siinä on suomalainen ostaja housut kintuissa, kun paljastuu, että ostettu italialainen konepaja on hoitanut datansa huomattavasti paremmin. Pahimmassa tapauksessa integraattorin kaasukahva siirtyy väärään käteen.

Hyvä data on kasvun mahdollistaja

Mielenkiintoinen havainto Datalyysin tuloksista on myös se, että suuremmilla yrityksillä data on selkeästi parempilaatuista kuin pienemmillä yrityksillä. Tätä voisi nopeasti analysoida siten, että isommilla yrityksillä on paremmat resurssit datan hallintaan. Ehkä todellisempi analyysi on kuitenkin se, että firmat ovat kasvaneet isoiksi juuri siitä syystä, että heillä on alusta asti panostettu dataan ja prosesseihin.

Nyt kun eletään digitalisaation aikakautta ja kaikenlaista hypeä on ilmassa – VR, AR, AI, Blockchain, … niin muistetaan kuitenkin, että digitaalisessa maailmassa kaikki perustuu dataan.

-PDM Preacher

ERP – Toiminnan kehittämistä vai vallan väline?

Kumma juttu, mutta vieläkin jatkuvasti törmää yrityksissä globaaleihin ERP – hankkeisiin, jotka eivät ole menneet niin sanotusti putkeen. Yksi yhdistävä piirre on se, että niitä ajetaan pelkästään talousraportoinnin ohjaamana. Sanomattakin on selvää, että mitä suurempi yritys, sitä enemmän kassavirtaa liikkuu ja sitä suuremmat riskit, jos tähän ei ole läpinäkyvyyttä. Toimitusjohtaja sekä talousjohtaja, jotka istuvat yrityksen rahakasan päällä, nostavat luonnollisesti prioriteettilistalla ylimmiksi suoraan taloushallintoon liittyvät IT-investoinnit.

Sivuraide

Sivuraiteille ajellaan siinä vaiheessa, kun ajatellaan, että konsolidoituja talousraportteja tehokkaasti tuottavan järjestelmän pitäisi ohjata kaikkea toimintaa yrityksissä: tuotesuunnittelua, toimitusprojektien hallintaa, valmistuksenohjausta, resurssointia, kunnossapitoa tai logistiikka. Lopputulos on yleensä se, että talousraportointi ja pörssitiedotteet saadaan kyllä nopeasti ulos, mutta luvut niissä raporteissa eivät näytä hyviltä!

Operatiivisesta toiminnasta onkin yhtäkkiä tullut kankeaa ja tehotonta. Organisaatioon on syntynyt satoja uusia exceleitä, joilla toiminnan kyvykkyyttä yritetään ylläpitää. Tuotannon ja johdon väliin syntyy välikerros, joka purkaa exceleitä ERP-dataksi, jotta saadaan kulmahuone myhäilemään. Nämä excel–gurut työskentelevät kroonisessa ylikuormassa, koska virallisen organisaation ja toimintamallien mukaan heitä ei ole edes olemassa.

Herää kysymys, ovatko nämä kaiken kattavat ERP-järjestelmät enemmänkin vallan välineitä kuin oikeasti yrityksen toiminnan tehostamis-instrumentteja. Jos onnistuu rollaamaan ”oman” järjestelmän globaaliin käyttöön, niin silloin on yrityksessä korvaamaton ja palkkaneuvottelut ovat helppoja. Ja jos saadaan samalla tapettua muutama vanha järjestelmä ja niiden pääkäyttäjät ulkokehälle, niin kyllähän siitä tulee kingi olo.

Mistä suorituskyvyn parantaminen

Joskus pitäisi pysähtyä miettimään, kannattaisiko mieluiten satsata järjestelmiin, jotka optimoivat nimenomaan operatiivista toimintaa, josta ne luvut syntyvät. Raportoidaan vaikka kärjistetysti hieman huonommin, mutta parempia lukuja; luulisin, että loppupelissä omistajat kiittävät enemmän.

No globaalien standardoitujen järjestelmien etuna on tottakai se, että toimintatapojen kopiointi eri yksiköihin on ”helppoa” (koska vaihtoehtoja ei ole), ja onnistuessaan se johtaa selkeään ja läpinäkyvään johtamiseen. Resursseja on helppo siirrellä lokaatiosta toiseen tarpeen mukaan, koska toimintamallit ovat kaikkialla samat ja näin saadaan globaali synergia käyttöön. Mutta saavuttaako yritys suhteellista liiketoimintaetua kilpailijoihinsa onkin sitten eri kysymys.

Peruskysymys

Edelleen ollaan sen peruskysymyksen äärellä, voiko yksi järjestelmä hoitaa kaiken? Tai onko taloushallinto yrityksen strateginen funktio? Pankkimaailmassa varmaankin kyllä, mutta valmistavassa yrityksessä – tuskin. Lähes todistettua faktaa on myös se, että ERP sellaisena kun se tänä päivänä käsitetään on yrityksille MUST, mutta ei tuo niille kilpailuetua – varsinkin jos kaikilla on sama ERP. Kilpailuetu ja erinomainen tehokkuus luodaan ns. kakkostason järjestelmillä, joilla tehostetaan tuotesuunnittelua, tuote- ja tarjoomanhallintaa, tuotannonsuunnittelua ja –ohjausta, laadunvalvontaa sekä sisälogistiikan optimointia. Näiden lisäksi kun varmistetaan, että operatiivisissa järjestelmissä käytettävä data on hyvässä kunnossa, niin jo alkaa firmalla mennä lujaa; henkilöstö on tyytyväistä, asiakkaat antavat referenssitarinoita ja pörssikurssi nousee … ja mikään edellämainituista ei tyypillisesti kuulu ERP-implementointi scopeen. Siksi PLM, PIM, MES, MOM, WMS, MDM Rules!

PDM Preacher

Tuotetieto on nyt Roimasti tärkeämpää!

Kesälomien alla pääsin mukaan mielenkiintoiseen järjestelyyn, jossa tuotetiedonhallintaa vietiin mukaan isompaan kokonaisuuteen. Jo kesän aikana on lamppuja syttynyt monessa paikassa, kun on ymmärretty, mitä hyvä tuotetieto merkitsee varastonhallinnassa,valmistuksenohjauksessa ja IoT:ssä – myyntitoiminnoista puhumattakaan.

Sisälogistiikkaongelmia kymmeniä vuosia ratkaisseet kaverit heräsivät siihen tosiasiaan, että he paikkailevat tuotetietoja logistiikkaprosesseissa (milloin milläkin työkalulla SQL:stä jeesusteippiin), ja olisi mieletön etu, jos niihin ongelmiin puututtaisiin jo yläjuoksulla, kun tieto lähtee liikkeelle.

ERP ratkaisee kaiken?

Toisaalta surullista todeta, kuinka paljon edelleen eri järjestelmät toimivat omissa siiloissaan, omalla datallaan. Isot ERP-toimittajat eivät tätä asiaa ratkaise yhtään paremmin –  ehkä jopa huonommin. Transaktiohin ja konsernin konsolidointiraportointiin kehitetyt järjestelmät käsittelevät liiketoimintaobjekteja ainoastaan em. draivereiden pohjalta. Ne jättävät aukon syvällisempään asiakastiedon käsittelyyn, lattiatason työnohjaukseen tai tällä foorumilla erityisen kiinnostuksen kohteena olevaan tuoteinformaatioon. Jos isot nimeltä mainitsemattomat ERP-toimittajat samalla tekevät täydentävien järjestelmien integroinnin hankalaksi teknisesti tai lisenssipoliittisesti, ei tästä hyödy kukaan – ei ainakaan asiakas.

siilot

Omakin ymmärrys on jo lyhyellä matkalla laajentunut Roimasti ja uusia kolmikirjaimisia lyhenteitä, joita aiemmin en ollut kuullutkaan, on noussut kahvipöytäkeskusteluihin. Yllättäen ERP-scopen ulkopuolelta löytyy paljon erillistoimintoja, joihin tarvitaan omia järjestelmiä – on mommia (MOM), messiä (MES), vemssiä (WMS), ym. mutta yllättäen ja pyytämättä kaikissa järjestelmissä käsitellään tuotetietoa ja se tulee ”jostain” milloin missäkin muodossa, tai jos ei tule, niin naputellaan itse.

Varastopaikka vs. varastointiperuste

Todella mielenkiintoinen havainto on se, että nimikkeen varastopaikka on tyypillinen ERP- attribuutti – tämän kaikki ymmärtävät. Mutta mikään olemassaoleva järjestelmä ei tallenna esimerkiksi varastointiperustetta – eli onko tuote räjähdysherkkä tai helposti syttyvä, mitkä ovat varastointidimensiot, ABC-luokka tai esim myyntiaika. Näitä tietoja tarvitaan, jotta varastologistiikkaa päästään optimoimaan! Varastopaikkaa joudutaan, tai sitä kannattaa, vaihtaa monistakin syistä. Jos esimerkiksi jonkun tuotteen myyntiaika on päättymässä, kannattaa tuote sijoittaa toimituskeskuksessa lähelle lähtöporttia. Joten jos nimikkeestä tiedetään vain varastopaikka, joku joutuu tekemään paljon turhaa työtä uuden varastopaikan määrittelemiseksi.

tuotetietomaster

Olen saarnannut tuotetiedon roolista liimana eri prosessien ja järjestelmien välillä pitkään. On mahtavaa huomata, mikä potentiaali sillä todellisuudessa on! ICT Standard Forumin julkaisema informaatioarkkitehtuurimalli alkaa purra myös käytännössä. Viime aikoina olen jo kuullut julistuksia, että yritysintegraatioon tai järjestelmähankkeeseen mennään data edellä, mikä kuulostaa aika vallankumoukselliselta tietohallintojohtajien suusta kuultuna.

Ja lopuksi Mattia ja Teppoa siteeraten: Kaiken takana on nai… eikun siis…  nimike!

-PDM Preacher

Minun Datani!

Saimme vieraaksemme erään maailman arvostetuimmista dataguruista, tohtori Peter Aikenin, joka esitteli teesejään Betonia vai vaahtokarkkia – seminaarissa. Sehän ei ole tällä foorumilla uutinen, että betoninen perusta liiketoiminnalle ja varsinkin sähköiselle liiketoiminnalle on hyvälaatuinen data. Ehkä enemmän ajatuksia herätti datan omistajuus, se että omistajuutta on harvoin määritelty. Ja jos onkin, omistaja ylisuojelee dataa niin, että sen hyödyntäminen käy omistajan oman siilon ulkopuolisessa liiketoiminnassa mahdottomaksi.

Aikenin tunnetuimpia teesejä on Monetizing Data Management – eli miten kuvaat dataan liittyvät haasteet ja mahdollisuudet niin, että kulmahuonekin ne ymmärtää.

Tietosiilojen purkaminen – elämän ja kuoleman kysymys

Pysäyttävimmän esimerkin Aiken kertoi kuitenkin kategoriassa ”not yet quantified”. Hän oli saanut joitakin vuosia sitten toimieksiannon USA:n puolustusministeriöltä (DoD = Department of Defence). He halusivat selvittää, miten voidaan tunnistaa itsemurhiin taipuvat sotilaat mahdollisimman ajoissa.

Amerikassa oli noteerattu, että Vietnamin sodassa kuoli 50.000 sotilasta, mutta sotaretken jälkeen 120.000 ex-sotilasta kuoli oman käden kautta.

Nyt Irakin sodan jälkeen haluttiin oppia ja vaikuttaa riskitekijöihin etukäteen. Sotilaita lähdettiin ”nimikkeellistämään” erilaisten tietojen perusteella: fyysinen kunto, psyykkinen kunto, koulutus, rikosrekisteri, ym. ennen armeijaan tuloa, miten nuo parametrit muuttuivat armeijan aikana ja sen jälkeen. Ongelmana oli, että tietoja oli talletettu useaan eri tietovarastoon, jotka olivat eri osastojen vastuulla.Never let you Buddy fight alone

Kaikki suojelivat omaa tietoaan eikä kukaan uskaltanut julkistaa niitä yhteisen analyysin aikaansaamiseksi. Koko projekti oli jäädä paikoilleen, kunnes Aiken marssi puolustusministerin puheille ja selitti asian. Puolustusministeri kutsui kenraalikunnan palaveriin ja jyrähti: ”Tämä on minun dataani – kuka on sitä mieltä, että tätä dataa ei saa käyttää itsemurhien estämiseen?” Yhtään kättä ei noussut.

Kuka dataa huoltaa?

Hieman kevyempi esimerkki datan huonosta käytettävyydestä oli mielenkiintoinen havainto siitä, mitä IT-alan opiskelijoille opetetaan. Missään koulussa tai kursseilla ei opeteta olemassa olevan datan huoltoa. Yleensä ensimmäiseksi opetetaan, miten perustan uuden tietokannan. No tästä seuraa tietysti se, että kaikki perustavat omia tietokantojaan kun pääsevät yrityselämään ja siitähän se tiedon siiloutuminen alkaa.

create new data baseData ja yrityksen strategia

Risto Silvola Konecranesilta on väitöskirjaansa varten tutkinut suomalaisten yritysten Master Data Management -käytäntöjä ja strategiaa. Hän havaitsi, että joka kymmenes suuri suomalainen yritys on ottanut datan osaksi yritysstrategiaa samalle tasolle kuin asiakkuuden hallinta, tuotehallinta, tilaus-toimitusprosessi tms. perinteinen avainprosessi. Peter Aiken säesti, että jenkeissä tilanne on sama. Valistustyötä vielä riittää, koska tosiasia on se, että jos yritysjohto julistaa yrityksensä strategiaksi IoT:n tms. digitalisaatio-aiheisen viestin, on se todella pahasti ristiriidassa käytännön kanssa, ellei dataa nähdä strategisena asiana ja siihen kuuluvana resurssointina. Ilmeisesti nykyisen johtajasukupolven pitää vaihtua ennenkuin data ymmärretään samanlaisena tase-eränä kuin kiinteä omaisuus. Vai pitäisikö itseasiassa kirjanpitolaki muuttaa?

– koska datalle ei ole määritelty taseessa omaa tiliä – sitä ei siis ole oikeasti olemassa!

Harvasta yrityksestä löytyy johtajia, jotka nousisivat framille ja julistaisivat: Tämä on minun dataani. Vastaan siitä, että se on niin hyvässä kunnossa, että koko yrityksen ja verkoston toiminta on laadukasta ja kannattavaa.

Tässä hieman pohdittavaa kesälaitumille.

  • PDM Preacher

 

Asiakkaasi tarvitsee oikeat tuotetiedot

Kävin tutustumassa maaliskuussa pidettyyn e-commerece tapahtumaan. Herätteenä vierailulle toimi se, että useampi asiakkaamme pohtii tuotetietojensa kaupallista hyödyntämistä uusilla tavoilla. Kenelle se tarkoittaa asiakkaiden ja kumppaneiden parempaa palvelua, kenelle parempaa markkinointia ja myynnin edistämistä tai ihka oikeaa verkkokauppaa. Halusin siis nähdä mitä markkinoinnin ja verkkokaupan ammattilaiset asioista ajattelevat ja puhuvat.

Ensimmäinen havainto ja ehkä jopa pieni järkytys oli se, miten vierasta kieltä (siis minulle) tilaisuudessa puhuttiin. Hetki meni ennen kuin ymmärsin vaikkapa termin ”konversio” ja siitä johdetun suureen ”konversioprosentti”, joka on verkkokaupan oleellisimpia yksityiskohtia! Kyseessä on lukuarvo, joka kertoo kuinka moni verkkokaupan sadasta kävijästä tekee tilauksen.

Asiakas on keskiössä … mutta mitä varten?

Toinen havainto – ehkä ei niin yllättävä – oli se, että asiakas on kaiken keskiössä. Jopa niin keskiössä, ettei mitään muuta olekaan. Tuotenäkökulma puuttui miltei tyystin kaikessa viestissä. Jo viran puolesta pitää muistuttaa, että asiakas on kuitenkin aina ostamassa tuotetta tai palvelua!

Jotta ei tulisi omasta päästä, lainaan kirjasta Yrityksen asiakasmarkkinointi (Bergström, S. & Leppänen) tärkeitä tekijöitä, joilla organisaation päätöksentekoon voidaan vaikuttaa:

  • tuotteen ominaisuudet, ongelmanratkaisukyky ja tarjottu kokonaisuus
  • tuotteen ja tuotekokonaisuuksien helppo saatavuus ja toimitusvarmuus
  • toimitusten pitävyys ja nopeus sekä laatustandardien noudattaminen
  • informaation saaminen
  • asiantuntevuus asiakaspalvelussa ja asiakassuhteen hoidossa
  • oston jälkeiset palvelut (esim. takuut, huolto ja ylläpito)

Listalla on useampikin kohta, johon voidaan vaikuttaa hyvällä tuotetietojen hallinnalla ja hyödyntämisellä, joko suoraan tai epäsuorasti.

Kun (yritys)maailma digitalisoituu, kasvaa tuotetietojen merkitys entisestään. Kyse on tässä yhteydessä siitä, että asioita tehdään enemmän automaattisesti ja tietojärjestelmiä hyödyntäen: siis tilaus-toimitusketjun automatisoinnista. Tässä maailmassa ihmisen sankariteot (hyvä myyjä, asiantuntija tms.) jäävät taustalle. Tietojärjestelmät toimivat datan pohjalta ja sitä paremmin, mitä parempaa dataa ja mitä helpommin se on saatavilla!

Pois tietosaarekkeista

Ongelma, johon monen yrityksen kohdalla törmää on se, ettei olemassa oleva tuotetieto liity kovinkaan hyvin myynti- ja markkinointitoimintoihin. Verkkosivuilla, esitteissä ja jopa verkkokaupassa oleva tieto ylläpidetään täysin erillään ja usein aika manuaalisesti. Manuaalinen työ on tässäkin tapauksessa turhaa ja virhealtista. Jos tuotteen ”speksit” päivittyvät paremmiksi, päivittyvätkö ne myös eri kanaviin?

Viimeisenä asiana tällä kertaa nostan esiin datan laadun merkityksen. Kun toimintoja automatisoidaan ja tuotetietoa hyödynnetään myös kaupallisesti, tulee datan laadulle entistä tiukempia vaatimuksia. Datan laadun ylläpitäminen, parantaminen ja sisällön rikastaminen eivät ole ehkä sitä hauskinta työtä, mutta yhä tärkeämpää. Monesti datan laatuun liittyvät ongelmat tunnistetaan, mutta toimeen ryhtyminen onkin jo toinen asia. Asiaan vaikuttanee hauskuuden puutteen lisäksi ainakin kaksi asiaa: työmäärä (kustannus) ja saatavan hyödyn määrä.

Sokerina pohjalla: Vinkit datan laadun nostoon!

Hyödyn löytymiseen ja ymmärtämiseen on nyt tarjolla korkean tason apua: kansainvälisesti tunnustettu dataguru, tohtori Peter Aiken, konkretisoi datan laadun merkityksen yrityksen liiketoiminnalle. Modultek kutsui Peterin pääpuhujaksi dataseminaariin , joka pidetään keskiviikkona 1.6. Helsingissä. Tilaisuuden päätteeksi kerron omassa puheenvuorossani, miten yritys pystyy pienentämään datan laadunparannustyön työmäärää ja siten kustannuksia.

Pitääkö virheistä maksaa?

Kotiin tupsahti Maaseudun tulevaisuus -lehden näytenumero, kiitos siitä asiaankuuluville tahoille. Lehden etusivulla käsiteltiin tuotetietoja – lempiaihettani! Jutun kärki oli virheellisissä tuotetiedoissa, niiden aiheuttamissa kustannuksissa, ja kuka niihin saa puuttua. Esimerkkinä oli Ruokakesko. Kiinnostava juttu, joka soveltuu  muihinkin tuotteisiin kuin ruokakaupassa myytäviin.

Ruokakeskon Harri Hellman lähetti tavarantoimittajilleen kirjeen viime marraskuussa. Kirjeessä todetaan:

Mahdollisista tuotetietopuutteista, -virheistä ja myöhästymisistä aiheutuu aina lisätyötä, kustannuksia ja tehottomuutta koko toimitusketjussa sekä myynnin menetystä.

Ruokakeskolla on kurja ongelma: pieni virhe tuotetiedoissa kertaantuu myymälöissä ylimääräisenä työnä ja kustannuksina. Koska he ovat annettujen tuotetietojen varassa, parannus tilanteeseen saadaan kun annetut tuotetiedot tulevat oikein. Raha on kelpo motivaattori toiminnan kehittämiseen, siksi kai Ruokakesko ilmoitti tavarantoimittajilleen perivänsä tuotetietovirheiden aiheuttamat ylimääräiset kustannukset heiltä.

Tuotetietojen laatu vaikuttaa koko toimitusketjun tehokkuuteen ja kustannuksiin

Kaikki eivät Keskon menettelystä ole tykänneet. MTK:n ruokakulttuuriasiamies pitää  virhehinnastoa kohtuuttomana. Isoimmat kilpailijat puolestaan kertovat, että he eivät ole ottamassa käyttöön ”sakkomenettelyä”. En osaa ottaa kantaa hinnaston kohtuullisuuteen, mutta hinnaston takana oleva periaate on mielestäni ihan reilu.

Kritisoijat ovat itsekin yksimielisiä siitä, että tietojen oikeellisuus on tärkeää ja siihen pyritään. Virheellisiä tietoja taitaa kuitenkin olla jonkun verran, koskapa virhehinnasto nosti vastareaktion. Tästä seuraa jotenkin outo päättelyketju:

Mitä_ihmettä

Oikeat tuotetiedot – kaupankäynnin perusta ja menestystekijä

Ylläoleva otsikko ei ole meikäläisen markkinointijargonia, vaan lähtöisin Hellmanin kirjeestä. Miksi tuotteiden valmistajat eivät oma-aloitteisesti laita tietojaan huippukuntoon? Tuleeko oikeiden tuotetietojen luominen, ylläpitäminen ja jakaminen tuottajalle kalliimmaksi kuin virheellisten tietojen? Rahanmenon lisäksi pelätään ehkä suurta vaivaa ja ajanmenoa, ja löytyykö hankkeeseen osaamista ja omistajaa. Kenen vastuulla tuotetietojen laatu edes on. Ja mitä kaikkea epäselvää sieltä meidän tuotetietomassasta löytyy, jos uskalletaan pöyhäistä… Tämä pelko on muuten todella yleinen.

Alkuvaiheessa, kun yritykselle luodaan hyvän nimikkeen käytännöt, kustannuksia tulee ja vaivaa joutuu näkemään. Mutta investointi palkitaan nopeasti ja elämä helpottuu, kun uudet käytännöt ohjaavat jatkossa moitteettoman tiedon luomiseen ja jakamiseeen. Muistetaan sekin edelleen, että tuotetietojen laatu vaikuttaa koko toimitusketjun tehokkuuteen.

Ruokakeskon toimittajien saama virhehinnasto antaa heille osviittaa, paljonko rahaa tulee menemään tiedonlaatuun joka tapauksessa. Seuraavaksi myös Kespron toimittajat tulevat saamaan tuotetietojen parantamiseen motivoivan kirjeen hinnastoineen.

Lycka till Keskolle hyvien tuotetietojen vaatimiseen! Ja tsemppiä kaikille tavaran valmistajille ja toimittajille! Teillä on mahdollisuus tehdä hyvistä tuotetiedoista yrityksenne menestystekijä.

-Antitekniikan asiantuntija

PS. tässä vielä linkki 4.3. julkaistuun juttuun, joka näitä ajatuksia kirvoitti.

Mistä tuote alkaa?

Törmäsin taannoin erääseen konsulttiin, joka oli tekemässä asiakkaalleen määritystä, miten tuotteen elinkaaren aikaiset kustannukset ja tuotot pitäisi laskea. Tämähän on asia, joka kaikkia tietysti kiinnostaisi – mikä on tuotteen kannattavuus koko sen elinkaaren aikana?

Yllättäen ja pyytämättä

Siinä sparratessa törmättiin aika nopeasti kysymykseen, tiedämmekö me milloin tuotteen elinkaari alkaa. Väittäisin, että erittäin harvoin tehdään yksiselitteistä päätöstä, että nyt aloitetaan uuden tuotteen suunnittelu ja tästä alkaa tuotekehityskustannukset juosta. Useimmiten tuote-/tuotteistuspäätös syntyy vähitellen ja asiakkaiden kanssa tehty protoilu tai todellinen toimitusprojekti ”liukuu” tuotteeksi yllättäen ja pyytämättä. Varsinkin nykyään vallalla oleva kokeilukulttuuri vie tällaista perinteistä tuotekannattavuuslaskentakulttuuria hieman eri polulle.

Nokian kulta-aikana siellä toimittiin näin: Perustettiin tuoteprojekti, joka hoiti uuden tuotteen suunnittelun, valmistuksen ramp-upin, markkinoinnin jne. alusta loppuun. Näin pystyttiin yksiselitteisesti raportoimaan tuotekohtainen kannattavuus. Se, että tuoteprojektit saivat itsenäisesti päättää tuotteesta,  käytettävästä teknologiasta ja komponenteista, palveli hyvin tuotteen elinkaarenhallintaan liittyvää raportointia. Mutta: syntyikö yritykselle hyvä tuoteportfolio, joka reagoi nopeasti ja joustavasti markkinoiden vaatimuksiin? Tähän kysymykseen on nyt vuosien jälkeen saatu vastaus.

Tuote vs. tuotealusta

Nykyään puhutaan paljon tuotealustoista, tuotearkkitehtuurista ja tuoteportfolioista. Tässä yhteydessä käytetään aina esimerkkinä VAG-konsernia (hyvä esimerkki edelleen, riippumatta luovasta päästömittausteknologiasta). Scoda Octavian tietyn mallin elinkaari pystytään todennäköisesti määrittämään tarkasti, mutta pitääkö kannattavuutta tarkasteltaessa ottaa huomioon itse tuotealustaan tehdyt investoinnit? Mikä on oikea taso kertoa Yhtiön omistajille, oliko ko. tuote meille kannattava vai ei? No, ehkä tämä on hieman epärelevantti asia meille Suomessa, koska tällä tasolla tuotteita tekeviä yrityksiä on meillä vain kourallinen.

Auto vai pyörillä kulkeva ajoneuvo

Ketterien menetelmien kautta tullut käsite MVP – Minimum Viable Product – tuo vielä uuden haasteen koko tuote-käsitteelle. Kuvan esimerkissä tehdään perinteisesti auto, joka on helposti ymmärrettävä tuote, jonka aikaansaamiseksi on projektisuunnitelma ja -budjetti. Elinkaari on helppo määrittää. Toisessa esimerkissä tehdään pyörillä kulkevaa kulkuneuvoa. Jos halutaan takaisinpäin selvittää tuotekustannukset, niin seurataanko skeitti-laudan vai auton kustannuksia, ja ketä se oikeastaan kiinnostaa, jos heti rullalaudasta saakka tekeminen on ollut kannattavaa.

mvp

PLM Rules

Meillä suurin osa tuotteista syntyy siis liukumalla yhden tai useamman asiakasprojektin tuotoksena. Koska kukaan ei välttämättä tiedä – lähtiessään tarjoamaan asiakkaan ongelmaan ratkaisua – tuleeko tästä tuote vai ei, kannattaa jo ensimmäisetkin projektit toteuttaa tuotemaisesti niin, että osat nimikkeellistetään, otetaan revisiohallinta käyttöön, jolloin huomoidaan mahdollinen uudelleenkäyttö… kerroinko jo, että toimitusprojektitkin kannattaa dokumentoida PLM-järjestelmään….

-PDM Preacher