About Lilli

Love at first sight with PDM. Low-tech person with a motto: if you act like a robot, you could be replaced by one.

Pitääkö virheistä maksaa?

Kotiin tupsahti Maaseudun tulevaisuus -lehden näytenumero, kiitos siitä asiaankuuluville tahoille. Lehden etusivulla käsiteltiin tuotetietoja – lempiaihettani! Jutun kärki oli virheellisissä tuotetiedoissa, niiden aiheuttamissa kustannuksissa, ja kuka niihin saa puuttua. Esimerkkinä oli Ruokakesko. Kiinnostava juttu, joka soveltuu  muihinkin tuotteisiin kuin ruokakaupassa myytäviin.

Ruokakeskon Harri Hellman lähetti tavarantoimittajilleen kirjeen viime marraskuussa. Kirjeessä todetaan:

Mahdollisista tuotetietopuutteista, -virheistä ja myöhästymisistä aiheutuu aina lisätyötä, kustannuksia ja tehottomuutta koko toimitusketjussa sekä myynnin menetystä.

Ruokakeskolla on kurja ongelma: pieni virhe tuotetiedoissa kertaantuu myymälöissä ylimääräisenä työnä ja kustannuksina. Koska he ovat annettujen tuotetietojen varassa, parannus tilanteeseen saadaan kun annetut tuotetiedot tulevat oikein. Raha on kelpo motivaattori toiminnan kehittämiseen, siksi kai Ruokakesko ilmoitti tavarantoimittajilleen perivänsä tuotetietovirheiden aiheuttamat ylimääräiset kustannukset heiltä.

Tuotetietojen laatu vaikuttaa koko toimitusketjun tehokkuuteen ja kustannuksiin

Kaikki eivät Keskon menettelystä ole tykänneet. MTK:n ruokakulttuuriasiamies pitää  virhehinnastoa kohtuuttomana. Isoimmat kilpailijat puolestaan kertovat, että he eivät ole ottamassa käyttöön ”sakkomenettelyä”. En osaa ottaa kantaa hinnaston kohtuullisuuteen, mutta hinnaston takana oleva periaate on mielestäni ihan reilu.

Kritisoijat ovat itsekin yksimielisiä siitä, että tietojen oikeellisuus on tärkeää ja siihen pyritään. Virheellisiä tietoja taitaa kuitenkin olla jonkun verran, koskapa virhehinnasto nosti vastareaktion. Tästä seuraa jotenkin outo päättelyketju:

Mitä_ihmettä

Oikeat tuotetiedot – kaupankäynnin perusta ja menestystekijä

Ylläoleva otsikko ei ole meikäläisen markkinointijargonia, vaan lähtöisin Hellmanin kirjeestä. Miksi tuotteiden valmistajat eivät oma-aloitteisesti laita tietojaan huippukuntoon? Tuleeko oikeiden tuotetietojen luominen, ylläpitäminen ja jakaminen tuottajalle kalliimmaksi kuin virheellisten tietojen? Rahanmenon lisäksi pelätään ehkä suurta vaivaa ja ajanmenoa, ja löytyykö hankkeeseen osaamista ja omistajaa. Kenen vastuulla tuotetietojen laatu edes on. Ja mitä kaikkea epäselvää sieltä meidän tuotetietomassasta löytyy, jos uskalletaan pöyhäistä… Tämä pelko on muuten todella yleinen.

Alkuvaiheessa, kun yritykselle luodaan hyvän nimikkeen käytännöt, kustannuksia tulee ja vaivaa joutuu näkemään. Mutta investointi palkitaan nopeasti ja elämä helpottuu, kun uudet käytännöt ohjaavat jatkossa moitteettoman tiedon luomiseen ja jakamiseeen. Muistetaan sekin edelleen, että tuotetietojen laatu vaikuttaa koko toimitusketjun tehokkuuteen.

Ruokakeskon toimittajien saama virhehinnasto antaa heille osviittaa, paljonko rahaa tulee menemään tiedonlaatuun joka tapauksessa. Seuraavaksi myös Kespron toimittajat tulevat saamaan tuotetietojen parantamiseen motivoivan kirjeen hinnastoineen.

Lycka till Keskolle hyvien tuotetietojen vaatimiseen! Ja tsemppiä kaikille tavaran valmistajille ja toimittajille! Teillä on mahdollisuus tehdä hyvistä tuotetiedoista yrityksenne menestystekijä.

-Antitekniikan asiantuntija

PS. tässä vielä linkki 4.3. julkaistuun juttuun, joka näitä ajatuksia kirvoitti.

Tietoturva – siitä puhe mistä puute

Tällä kertaa en osunut tuotetiedon vaan harmistuksen ytimeen:

Miten ihmeessä nettirikolliset ja kaikenmaailman ketkut, nsat ja googlet pystyvät jatkamaan tunkeutumista niin yksityisten ihmisten, yritysten kuin valtioiden koneisiin ja verkkoihin. Eikö mitään ole tehtävissä? Tule apuun, Petteri Järvinen!

Omakin sähköposti oli taannoin lähellä joutua roistojen käsiin. Sain yhteistyökumppanilta sähköpostin, jossa oli linkki Google Drive -dokumenttiin. Viesti oli epäilyttävä, joten kysyin (sähköpostitse, luonnollisesti :o) oliko viesti tosiaan häneltä. Sain vastauksen:

Moi Lilli,

Lähetin sinulle Google Doc drive, avaa nähdäksesi, miten päivä menee?

Kiitos,

Soitin kaverille, eikä hän tiennyt mitään lähettäneensä. Kertoi saaneensa aiemmin vastaavan viestin kollegaltaan, ja pahaa aavistamatta oli avannut linkin ja antanut Google-tunnuksensa. Järkytys oli suuri kun hän tajusi, että nyt tunnuksia kalasteli hänen sähköpostinsa, ties mitä rikollisia tarkoituksia varten.

70-luvun kirkasotsaiset nörtit

Jo tietokoneiden alkuaikoina aavisteltiin tietojen väärinkäytön mahdollisuutta ja pelättiin tietorekistereiden intimiteettisuojan pitävyyttä. (Suomen tietokoneistumisen alkumetreille pääsee aikamatkailemaan Ylen Elävän arkiston  mukana, suosittelen lämpimästi 70-luvun nostalgiapläjäystä.)

Tietoturva arvelutti jo silloin, kun Suomessa oli 250 tietokonetta, ja nekin pääasiassa poliisin, teollisuuden, kaupan ja vakuutusyhtiöiden käytössä.

Mutta tietoturvahuolet oli helppo hälventää. Luotettiin siihen, että lainsäädäntö kontrolloi tietorekisteiden käyttöä. Ja osasihan tietokoneen käyttöjärjestelmä estää väärillä käyttäjätunnuksilla annetut käskyt, joten luvattomia tunkeutumisia ei voinut tapahtua.  70-luvulla Internetin tuloon oli vielä neljännesvuosisata, kannettavista tietokoneista puhumattakaan, joten uhkakuvatkin olivat toiset.

Insinööri on nerokas olento, joka löytää ratkaisun kaikkiin teknologisiin ongelmiin. Haluttaessa myös internetin ja tietokoneiden tietoturva olisi voitu suunnitella siten, että väärinkäytökset olisivat paljon vaikeampia. Mutta kehittäjillä ei ollut syytä pyrkiä ensisijaisesti tietoturvalliseen lopputulokseen, vaan oltiin (aivan aiheestakin) hullaannuttu ennen näkemättömistä saavutuksista ja otettiin nopeita teknologisia kehitysaskelia toisensa perään. Lisäksi suunnitelmallista tietoturvaa vaikeutti se, että kehitystä tapahtui yhtä aikaa monella eri taholla, ja edistysaskeleet toimivat katalysaattoreina toisilleen. Tämä voi olla yksi syy tilanteeseen, jossa riittää porsaanreikiä, joita moraalittomat, röyhkeät ja ahneet sumeilematta hyödyntävät.

Tietokone tuo rikkautta ja onnellisuutta…

Palatakseni vielä 70-luvun ”Kaikkialla ATK” -ohjelmaan, tässä suora lainaus toimittajalta: ”Tietokone on tuonut ihmiskunnan mittaamattomien mahdollisuuksien eteen. Jos opimme kontrolloimaan tuota voimaa, ihmiskunnasta tulee rikas ja onnellinen. Jos emme, näkymät eivät vaikuta kovinkaan valoisilta. ”

Näyttää siltä, että 40 vuotta ja lukematon määrä tietokoneita ei ole riittänyt tuomaan rikkautta ja onnellisuutta kuin murto-osalle ihmiskuntaa. Emmekö siis oppineet kontrolloimaan tuota voimaa? Vai onko onnellisuudella ja teknologialla sittenkään mitään tekemistä keskenään.

epäilee Antitekniikan asiantuntija, ja toivottaa onnellista loppupäivää sinulle tietokoneen kanssa tai ilman.

Uutta vuotta ja hyvää verta!

Kävin terveystarkastuksessa. Ei tässä mitään vaivoja ole, perusterve pullukka, mutta kun lakisääteinen tarkastus piti käydä. Siellä ilmeni, että kolesteroli oli vahvoissa lukemissa, yli 9. Lääkäri kirjoitti siitä paikasta reseptin; nyt laitetaan arvot kuntoon ja veri virtaamaan ilman kolestroliklimppejä. (En muuten sitä reseptiä hakenut, vaan tein elintapamuutoksia joilla lukemat laskivat kuuden tuntumaan).

Tarinan pihvi on siinä, että ilman terveystarkastusta en olisi tiennyt korkeasta kolesterolista, se kun ei tunnu eikä näy. Mutta tekee myyräntyötään ja tukkii suonia pikkuhiljaa.

Ja tässä on oiva aasinsilta yrityksen dataan. Sehän on liiketoiminnan verenkiertoa! Tieto virtaa henkilöltä, osastolta ja toiminnosta toiseen, kuljettaen tarpeellista informaatioita.

Tieto voi olla joko rikastettua tai aneemista, laadukasta tai kuonan peitossa. Datan laadun tilaa yritys ei yleensä tiedä, mutta aika pitää huolen siitä, että datan laatu joka tapauksessa heikkenee.

Henkilöstö kutsutaan ikäkausitarkastuksiin säännöllisesti, mutta kuka huomaisi kutsua yrityksen datan terveystarkastukseen?

Huonolaatuinen data voi vaivata pitkään, ennen kuin suuri vahinko pläjähtää silmille. Pientä harmia puutteellinen ja virheellinen data aiheuttaa päivittäin, mutta datamurheista kärsivillä ei ole kokonaiskuvaa tilanteesta, eikä ehkä mandaattia puuttua asiaan.

Olisiko uusi vuosi sopiva hetki laittaa datan verenkierto kuntoon? Nykytilanteen selvittää helppo ja nopea terveystarkastus, nimittäin Datalyysi ™. Lisätietoja voit katsoa täältä. On toistaiseksi vielä maksutonkin, kannattaa kokeilla!

Terveyttä ja Iloa Uuteen Vuoteen sekä Sinulle että firmallesi,

toivottaa Lilli

Ollako vai eikö olla varattu?

Ajattelin jakaa kanssanne kokemuksen viime viikonlopulta – tiedä vaikka olisi hyötyä jollekulle.

Aurinkoisten hiihtosäiden houkuttelemana alettiin suunnitella laskettelureissua viikonlopulle. Parempi puoliskoni selasi nettiä ja löysi yhdestä hiihtokohteesta vapaita mökkejä lauantaille. Hiihtokeskuksen hotellin aamupala, iltasaunat & uinnit sisältyivät myös hintaan. Mies varasi mökin saman tien, eikä sitten muuta kuin iloisena viikonloppua odottelemaan.

Tuli kuitenkin mieleen, että mahtaako mökin vuokraan sisältyä liinavaatteet, joten hän päätti tarkistaa asian. Nettivarauksen palveluntarjoajan sivuilla kerrottiin, että puheluihin vastataan englanniksi ja sähköposteihin suomeksi. Koska mies halusi saada heti vastauksen ja mielellään suomeksi, hän päätti ohittaa varauspalvelun ja soitti suoraan hotelliin, joka näitä mökkejä hallinnoi.

Soittaminen oli fiksu veto, sillä hotellista kerrottiin, että mökit ovat olleet loppuunvarattuja jo pitkään. Meidän mies siihen, että hänen oli onnistunut tehdä varaus vielä samana päivänä, ja varaustilanne näytti että 4 mökkiä jäi vapaaksikin.

Hotellista pahoiteltiin. Nettivarauksissa on ollut vikaa ennenkin, siellä on softavirhe. Pyysivät ottamaan yhteyttä varauspalveluun ja käymään asian heidän kanssaan läpi. No, parin englanninkielisen puhelun ja suomenkielisen sähköpostin jälkeen homma oli kunnossa – mökki peruttu ja huoneisto varattu sen sijaan.

It-alan kokemuksesta tiedän, että ”pobody’s nerfect”: softabugeja valitettavasti on ja tulee. Kaikkia ei saada kiinni ennen tuotantoon menoa, joten niitä aletaan korjata mahdollisimman nopeasti, ja vähintäänkin haetaan kiertotie korjauksen ajaksi. Asiakkaalle pitää olla softan käytöstä aina hyötyä eikä haittaa.

Hakematta tuli mieleen ehdotus, että hotelli ottaisi varaukset vain puhelimitse, kunnes nettiohjelmisto todella toimii. Ja kun varauksessa ilmenee ongelma, kannattaako laittaa asiakas soittamaan ulkomaiselle palveluntuottajalle…

Tällä hetkellä kysyntää on paljon enemmän kuin tarjontaa, joten huonompikin palvelukokemus meille asiakkaille näyttää riittävän. Todisteena tästä ajelimme lauantaina hiihtokeskukseen tyytyväisinä siitä, että mieleen oli tullut tarkistaa ne liinavaatteet. Pohdimme, mahtoiko joku joutua kääntymään mökin pihasta heti paluumatkalle.

Loppu hyvin, kaikki hyvin – huoneisto oli ok ja rinteissä tilaa lasketella mielin määrin, josta todisteena on nyt kipeät pohkeet. Toivottelen punaisia poskia ja aurinkoisia ulkoilukelejä Pääsiäiseksi itse kullekin!

Big data – isoakin isompi

Tykkään siitä kun asiat sanotaan suoraan ja suomeksi. Antaa ihmiselle täällä pohjan perukoilla mahdollisuuden ymmärtää kaikenmaailman asiat oikein. Viimeksi ilahduin törmätessäni yhteen suomalaiseen määritelmään isolle datalle: Jäsentymätön sähköisen tiedon tulva. Tämä kuvaus löytyi toimittaja Elina Lappalaisen kolumnista ”Iso data on rahaa”, Talouselämä 2/13.  (Ei liity aiheeseen, mutta kyseessä on sama Elina Lappalainen, jonka teos ”Syötäväksi kasvatetut”, voitti viime vuoden Tieto-Finlandia-palkinnon.)

Iso data on aika vaatimaton termi ilmiölle, jossa dataa kertyy käsittämättömiä määriä joka hetki. Kuten Elina kirjoittaa, big data on avannut markkinan yrityksille, jotka kehittävät datan ymmärtämistä ja hyödyntämistä helpottavia työkaluja. Heidän ansiostaan saamme lähitulevaisuudessa tehtyä kehittyneitä hakuja eri lähteissä sijaitsevista valtavista datamassoista ja jalostettua tietoa eri tahojen haluamaan käyttöön. Hyödyntäjiä löytyy ainakin markkinoinnin, tutkimuksen, politiikan ja yrityspäättäjien tahoilta.

Big data, big brother?

Huolimatta kaikesta hyvästä mitä siitä seuraa, nousee mieleen jotain orwellimaista…  Toisaalta turha maalata piruja seinälle; elämmehän jo nyt tilanteessa, jossa internetin hakupalveluja käyttävä henkilö voi unohtaa käsitteen ”yksityisyyden suoja”. Koko maailman kaikki nettiin liittyneet yksittäiset tietokoneet ja palvelimet muodostavat jonkinlaisen globaalin data-arkiston. Ei sentään globaalia datanhallintajärjestelmää, koska big datan massan tuottamista, määrää ja sisältöä ei kukaan voi hahmottaa, saati sitten hallita (ainakaan vielä).

Tällaiselle ruohonjuuritasolta maailmaa katsovalle tyypille eräänlaista isoa dataa on omaan sähköpostiin saapuva sekalainen aineisto. Sitäkin voi kuvata määritelmällä jäsentymätön sähköisen tiedon tulva… 

arvelee Antitekniikan asiantuntija Lilli

Nimikkeellistämistä etsimässä

Tuotteistamisen puolesta ei enää tarvitse hehkuttaa, etenkin fyysisten tuotteiden osalta se on monessa firmassa hyväksi koettu käytäntö. Palvelujen osalta homma vaatii enemmän ponnistelua, mutta siinäkin vaivannäkö kannattaa.

Sen sijaan nimikkeellistäminen kuulostaa jo paljon vieraammalta. Silti nimikkeellistäminen voisi olla hyvin tehdyn tuotteistamisen perusta. (Jos nimike käsitteenä on vieras, lukaise tämän blogin avauskirjoitus aiheesta).

Paitsi että yritys itse hyötyy nimikkeellistämisestä, olisi siitä yllättävän suuri ilo myös asiakkaalle. Varsinkin, kun se mitä nykyään sanotaan palveluksi, oli aiemmin nimeltään itsepalvelu.

Esimerkiksi otan lentojen varaamisen – palvelun josta viimeksi tuli tikkuja käteen. Meidän 6 hengen porukka (4 aikuista, 2 lasta) alkoi etsiä hiihtolomalentoja hyvissä ajoin elokuussa. Ennen internettiä lentojen varaaminen hoitui yleensä matkatoimiston kautta. Riitti kun kertoi virkailijalle mistä lähti ja mihin halusi, ja sitten käveltiin ulos toimistosta lippu kädessä. Kaikilla lentoyhtiöillä oli lähes yhdenmukaiset palvelut, tietynmittaisille reiteille sisältyi samat tarjoilut ja laukku kulki maksutta mukana tiettyyn kilorajaan asti. Se oli aikaa ennen halpalentoyhtiöitä.

Haave nimeltä nimikkeellistetty lentomatka

Nyt googlaamalla löytyy lukuisia palveluita – oikeastaan konfiguraattoreita –  joiden avulla saa speksattua itselleen haluamansa lennon. Sopivat vaihtoehdot listautuvat näytölle halutussa järjestyksessä. Minun tapauksessani hintajärjestyksessä, halvimmat ensiksi.

Konfiguraattorit poikkeavat hiukan toisistaan, joten kokeilin muutamaa vaihtoehtoista palvelua sekä lentoyhtiöiden omilta nettisivuilta löytyviä matkahakuja.

Lentovaihtoehtoja löytyi paljon. Speksejä syöttäessäni huomasin, että lapsimatkustajan ikäraja vaihtelee palveluissa, meidän porukassa oli joko 1 tai 2 lapsen hintaista matkustajaa. Varsinainen säätäminen alkoi, kun kysyttiin montako matkalaukkua otamme mukaan. Ja minkä painoisia laukut ovat. Se olikin jo kinkkisempi tilanne, laukut kun pakattaisiin reilun puolen vuoden kuluttua. Laukkujen kustannus vaihteli sekä määrien että painojen suhteen yllättävän paljon eri lentoyhtiöillä, ja jos jättäisi päätöksen vasta lentokentälle, laukkujen hinta nousisi selvästi. (Joku voisi jo tässä vaiheessa todeta, että jos rahat on noin tiukalla niin kannattaako yleensä lähteä kotoa mihinkään.)

Lentomatkan rakenteellistaminenEntä sitten suksipussi, hiihtämään kun oltiin menossa. Jollain yhtiöllä suksipussi sisältyy lennon hintaan, useimmilla ei. Kallein suksikuljetus maksoi suunnilleen saman verran kuin viikon välinevuokraus kohdemaassa. Tietoa eri lentoyhtiöiden käytännöistä ei saanut palvelun sivuilta, vaan pyydettiin menemään jokaisen lentoyhtiön nettisivuille erikseen lukemaan pienellä präntättyä.

Lentohintojen todellinen vertailu osoittautui niin työlääksi, että meidän porukka kyllästyi ja päätyi tuttuun ”finskin suorat lennot kohteeseen”. Ei varmasti halvin, eikä tarkoitus ole markkinoida kyseistä yhtiötä, mutta vaihtoehtojen vertailun sekavuus uuvutti. Asiakkaan edun mukaista olisi, jos lentomatkat lisäpalveluineen standardoitaisiin ja pilkottaisiin nimiketasolle.  Jokainen liikkuva osa olisi siten vertailukelpoinen muihin. Ei liene mahdotonta toteuttaa teknisesti, kai tietokoneissa laskuvoimaa ja nopeutta riittää hakea tieto sovituista lähteistä. Mutta tahtotilaa tähän tuskin löytyy, vedotaan kilpailuun ja erottautumiseen. Jään edelleen kaipaamaan sitä yritystä, joka haluaisi asiakaspalvelullakin erottautua.

Turvallista matkaa maalla, merellä ja ilmassa, toivoo Lilli

Innostuneet linnut

Kesän lomapäivät on lomittu ja on lomaltapaluu-blogin aika. Huippuhetki (myös maantieteellisesti) oli  Jäämeressä uinti, mutta mukavaa oli myös lueskelu pihakeinussa. Sain siinä makoillessa uuden eläinystävänkin, jonka temppuja oli hauska seurata. Pirteä västäräkki tepasteli nurmikolla, hyppi laattakiveltä toiselle ja kävi välillä tasapainoilemassa koiran purulelun ja pallon päällä. Iloinen siipiveikko laski jopa mäkeä multakasalta.

Ennen loman alkua tuli vietettyä aikaa enimmäkseen ihmisten parissa, joita liikkuikin Porissa runsain mitoin Jazzeilla ja SuomiAreenalla. Mieleen jäi keskustelu erään yrityshautomossa työskentelevän henkilön kanssa. Kiinnosti tietää, millä perusteella aloittava firma valikoituu tuettavien start-up-yritysten joukkoon. Hiukan yllätyin kun kuulin, että tärkein kriteeri ei ole liikeidea, vaan yrittäjän asenne.  Talliin otettavalla yrityksellä pitää olla innostunut ja sitoutunut vetäjä, jolla on palo omaan asiaansa.

Innostus ja menestys

Tietysti on selvää, että pelkkä into ilman taitoa ja oikeita työkaluja ei vie mihinkään. Mutta hyvä motivaatio auttaa vastoinkäymisten tullen; etsitään ratkaisua eikä heitetä hanskoja naulaan. Ehkä yhteisestä tavoitteesta ja saavutuksista syttynyt ammattilainen jaksaa hoitaa myös pakolliset kuviot (esim. dokumentointi) tunnollisemmin ja näkee niiden merkityksen kokonaisuudelle, voipa hyödyntääkin luovemmin kuin ei-motivoitunut kollegansa.

Innostus tarttuu johtajasta työntekijöihin ja vetää puoleensa samantyyppisiä ihmisiä. Kukapa ei haluaisi työskennellä firmassa, jossa pomo uskoo asiaansa ja on ensimmäisenä innostamassa ja luomassa hyvää draivia. Siinä tulee itsekin annettua parhaansa. Innokkaiden ja sitoutuneiden suunnittelijoiden käsissä tuote alkaa kehittyä uusiin ulottuvuuksiin ja herättää asiakkaiden kiinnostuksen. Innostunut markkinointi keksii yhä uusia kanavia tuotteen esille saamiseen. Kun organisaation jokaisella tasolla on hyvä tekemisen meininki, maailmanvalloitus voi alkaa. Mieleen tulee hakematta ainakin tietty pelialan yritys, jonka innostunut porukka on nostanut lintunsa vielä korkeammalle kuin kotipihan västäräkki.

Näissä mietteissä toivotan innostusta, innostavia pomoja ja energistä syksyn alkua itse kullekin. Annetaan palaa! Ja muistetaan pitää tuotetiedot kunnossa.

– Lilli –

Jäämeren vuonolla

Mieli lepää kun horisontti on kaukana