Tietoturva – siitä puhe mistä puute

Tällä kertaa en osunut tuotetiedon vaan harmistuksen ytimeen:

Miten ihmeessä nettirikolliset ja kaikenmaailman ketkut, nsat ja googlet pystyvät jatkamaan tunkeutumista niin yksityisten ihmisten, yritysten kuin valtioiden koneisiin ja verkkoihin. Eikö mitään ole tehtävissä? Tule apuun, Petteri Järvinen!

Omakin sähköposti oli taannoin lähellä joutua roistojen käsiin. Sain yhteistyökumppanilta sähköpostin, jossa oli linkki Google Drive -dokumenttiin. Viesti oli epäilyttävä, joten kysyin (sähköpostitse, luonnollisesti :o) oliko viesti tosiaan häneltä. Sain vastauksen:

Moi Lilli,

Lähetin sinulle Google Doc drive, avaa nähdäksesi, miten päivä menee?

Kiitos,

Soitin kaverille, eikä hän tiennyt mitään lähettäneensä. Kertoi saaneensa aiemmin vastaavan viestin kollegaltaan, ja pahaa aavistamatta oli avannut linkin ja antanut Google-tunnuksensa. Järkytys oli suuri kun hän tajusi, että nyt tunnuksia kalasteli hänen sähköpostinsa, ties mitä rikollisia tarkoituksia varten.

70-luvun kirkasotsaiset nörtit

Jo tietokoneiden alkuaikoina aavisteltiin tietojen väärinkäytön mahdollisuutta ja pelättiin tietorekistereiden intimiteettisuojan pitävyyttä. (Suomen tietokoneistumisen alkumetreille pääsee aikamatkailemaan Ylen Elävän arkiston  mukana, suosittelen lämpimästi 70-luvun nostalgiapläjäystä.)

Tietoturva arvelutti jo silloin, kun Suomessa oli 250 tietokonetta, ja nekin pääasiassa poliisin, teollisuuden, kaupan ja vakuutusyhtiöiden käytössä.

Mutta tietoturvahuolet oli helppo hälventää. Luotettiin siihen, että lainsäädäntö kontrolloi tietorekisteiden käyttöä. Ja osasihan tietokoneen käyttöjärjestelmä estää väärillä käyttäjätunnuksilla annetut käskyt, joten luvattomia tunkeutumisia ei voinut tapahtua.  70-luvulla Internetin tuloon oli vielä neljännesvuosisata, kannettavista tietokoneista puhumattakaan, joten uhkakuvatkin olivat toiset.

Insinööri on nerokas olento, joka löytää ratkaisun kaikkiin teknologisiin ongelmiin. Haluttaessa myös internetin ja tietokoneiden tietoturva olisi voitu suunnitella siten, että väärinkäytökset olisivat paljon vaikeampia. Mutta kehittäjillä ei ollut syytä pyrkiä ensisijaisesti tietoturvalliseen lopputulokseen, vaan oltiin (aivan aiheestakin) hullaannuttu ennen näkemättömistä saavutuksista ja otettiin nopeita teknologisia kehitysaskelia toisensa perään. Lisäksi suunnitelmallista tietoturvaa vaikeutti se, että kehitystä tapahtui yhtä aikaa monella eri taholla, ja edistysaskeleet toimivat katalysaattoreina toisilleen. Tämä voi olla yksi syy tilanteeseen, jossa riittää porsaanreikiä, joita moraalittomat, röyhkeät ja ahneet sumeilematta hyödyntävät.

Tietokone tuo rikkautta ja onnellisuutta…

Palatakseni vielä 70-luvun ”Kaikkialla ATK” -ohjelmaan, tässä suora lainaus toimittajalta: ”Tietokone on tuonut ihmiskunnan mittaamattomien mahdollisuuksien eteen. Jos opimme kontrolloimaan tuota voimaa, ihmiskunnasta tulee rikas ja onnellinen. Jos emme, näkymät eivät vaikuta kovinkaan valoisilta. ”

Näyttää siltä, että 40 vuotta ja lukematon määrä tietokoneita ei ole riittänyt tuomaan rikkautta ja onnellisuutta kuin murto-osalle ihmiskuntaa. Emmekö siis oppineet kontrolloimaan tuota voimaa? Vai onko onnellisuudella ja teknologialla sittenkään mitään tekemistä keskenään.

epäilee Antitekniikan asiantuntija, ja toivottaa onnellista loppupäivää sinulle tietokoneen kanssa tai ilman.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s