Vaaleanpunaisia omenia

Peter Benson heitti ECCMA:n kesäkuun uutiskirjeessä mielenkiintoisen esimerkin hierarkisten luokittelujen ongelmista. Vaikka yritykset orjallisesti noudattaisivat UNSPSC – luokittelua tai jotain muuta standardia, joka pohjautuu hierarkisuuteen, törmätään vääjäämättä jossain vaiheessa hankaluuksiin. Sama nimike näyttäisi yksiselitteisesti kuuluvan useampaan luokkaan.

Peterin esimerkki oli omenat – ei se puhelimiakin valmistava IT-yritys, vaan tämä ihmiskunnan historiassa merkittävää roolia näytellyt hedelmä, jota Aatami ja Eeva maistelivat ja joka Newtonin päähän pudotessaan mullisti käsityksen maailmankaikkeudesta.  Siis ruokakaupan hyllyiltä löytyvä tuote ”Pink Lady® apple”, joka on UNSPSC luokittelussa määritelty kahdeksaan (8) eri luokkaan:

Pink lady apple UNSPSC luokat

Pink lady apple UNSPSC luokat

Tuon omena-esimerkin voi käydä lukemassa originaalina täältä, hyvä tarina: ECCMA June Newsletter

Esimerkki on loistava siinä mielessä, että siinä esiintyy lähes kaikki tyypilliset nimikeluokittelussa tehtävät virheet. Ensinnäkin Pink Lady® on rekisteröity tavaramerkki – siis brandi. Sitä ei kannata sotkea esimerkiksi termiin, joista muodostuu yrityksen sanasto.

Viime aikoina olemme tehneet useampia sanastoprojekteja, joissa brandi-nimien ohella on tullut vastaan erilaisia apusanoja, kuten ylä, ala, taka, sivu, oikea, vasen. Pahimmillaan sanastossa on termejä tyyliin: ”1. vasen tukivarsi”, ”2. vasen tukivarsi”, ”3. oikea tukivarsi” … Tämä generoi tietysti kielenkääntäjälle töitä, kun kaikki variaatiot käännetään jopa kymmenille kielille.

Loputon suo

Omena-esimerkissä luokittelutekijöihin on lisäksi sotkettu viljelysmenetelmä sekä jälkiprosessointi, joka johtaa siis jäädytettyihin orgaanisesti viljeltyihin omeniin sekä jäädytettyihin muuten vaan viljeltyihin omenoihin. Koska ryhmä ei vielä kerro, onko omenat jäädytetty kokonaisina, viipaloituina vai murskattuina tarvitsemme todennäköisesti vielä lisää ryhmiä. Tällä mallilla suo on loputon. Konepajamaailmassa tyypillisin luokittelusynti on sekoittaa nimikkeen käyttökohde ja funktio – siis esim. KIINNITYSLAIPPA vs. MOOTTORIN KIINNITYSLAIPPA, KYTKIMEN KIINNTYSLAIPPA, NOSTURIN NH15 KIINNITYSLAIPPA jne

Hierarkisuus sinänsä on erittäin ymmärrettävää, koska ihmiset ja varsinkin me insinöörit olemme tottuneet jäsentämään asioita hierarkisesti. Tietojärjestelmät eivät hierarkisuutta tarvitse, joten näin tietointensiivisenä aikana olisi hyvä yhdistää nämä molemmat asiat. Tietomallin luonnissa siis pyritään välttämään kiinteitä hierarkioita, jottei synny duplikaatteja, mutta käyttäjälle pitäisi pystyä asiat tuomaan tarpeen mukaan erilaisten näkymien ja polkujen kautta.

ISO 8000 mukainen kuvaus

ISO 8000 mukainen kuvaus

Tässä hypätään nyt hieman idealistiselle puolelle. Koko nimikkeistön attributisointi kyseiseen tasoon on monelle yritykselle tekemätön paikka. Tietotekniset työkalut ja algoritmit kyllä työssä auttavat mutta puhutaan joka tapauksessa megalomaanisesta työmäärästä, jos nimikemäärä on satoja tuhansia.

Suunta kyllä kannattaa pitää mielessä ja aloittaa esimerkiksi myytävistä omista tuotteista, toimittajat nimittäin vastaavat ostokomponenttien jalostamisesta, mikäli haluavat niitä myydä 😉

PS: En siis mitenkään halua kyseenalaistaa UNSPCS-luokittelun käyttämistä – päinvastoin, mutta sitä kannattaa käyttää omiin tarpeisiin järkevästi soveltaen.

Tässä kesäkuun saarna. Eiköhän lähdetä nauttimaan kotimaisista, UNSPSC-vapaista, kirkkaan punaisista mansikoista.

-PDM Preacher

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s