Nimikkeisiin tutustumista

Aloitin alkuvuodesta diplomityötäni. Painin algoritmien parissa ja yritän viilata niitä tunnistamaan duplikaatteja nimikeaineistosta.

Tuotetiedon maailma oli vielä tammikuussa aika etäinen. Koneinsinööritausta auttoi ymmärtämään suunnittelijoiden ongelmia ja kappaletavarateollisuuden arkea, mutta rehellisesti sanoen olin silti melko pihalla.

Tähänkin blogiin kirjoittaneilta konkareilta sain evästystä ja pian opin hahmottamaan, että kuralle päästetyt ydintietot kyykyttävät paremmankin bisneksen. Tuplanimike on vihoviimeinen riiviö ja niiden kesyttäminen on hyvinkin rahanarvoista puuhaa.

Silmiä avasi viimeistään se, kun vajaan vuoden ikäisestä Daman raportista luin huonon datan kustantavan suomalaisyrityksille noin kymmenen miljardia euroa vuositasolla. Tässä on toki mukana kaikki muukin kuin nimiketieto, mutta summa kuulosti silti häkellyttävän suurelta. Miljardiluokan hukka kannustaa tekemään omaa projektia sillä kunnianhimolla, millä siihen alun alkaenkin lähdin: teemme yhdessä tärkeää asiaa. En pysty opinnäytteessäni ratkaisemaan kuin pienen nurkan jostakin yksittäisestä osaongelmasta, mutta vähäinenkin työntöapu tuon summan selättämisessä on taatusti tervetullutta.

Ihmisen sanotaan ymmärtävän korkeintaan sellaisia rahamääriä, joita omassa taloudessa pyörii kuukausitasolla. Noin suuren rahareiän hahmottamiseen on pakko etsiä vertailukohtia jostain muusta kuin omasta taloudesta. Arjesta ei löydy moisille määrille konkretiaa.

Seitsemän miljardia litraa rasvatonta maitojuomaa. Miljoona tonnia irtokarkkeja. Reilun puolen miljoonan vuoden polttoaineet.

Ymmärtämiseen pitää hakea tukea nasevammista numeroista.

Himaselta voitaisiin ostaa vuoden jokaisena arkipäivänä viitisenkymmentä Sinistä kirjaa ja silti jäisi miljardi euroa pahan päivän varalle. Telakkayhtiö STX:lle myönnetyt TUI-risteilijätuet pystyttäisiin maksamaan lähes vuoden jokaisena päivänä täysmittaisina.

Yksi samankin suuruusluokan vertailukohta löytyy. Kestävyysvaje, eli valtiotaloudessa turpiin tuleva summa on samalla hehtaarilla. Toki tasavalta käyttää eri kukkaroa kuin bisnesmaailma, mutta vertailu tuntuu silti puhuttelevalta. Riemurinnoin paukuttelemme henkseleitä yhtenä maailman kilpailukykyisimmistä maista, mutta kuitenkin samaan aikaan kaadamme rahaa saavitolkulla viemäriin.

finopoly

Ihan sama vertaako summaa YLE-veroon, EU-maksuihin, Siniseen kirjaan tai hevosenlihakohun tuomiin PR-menetyksiin elintarviketeollisuudessa – summa on ja pysyy valtavana. Sen merkitys Suomen kilpailukyvyn kyykyttäjänä on lähes pelottavan suuri.

Puuttuuko meiltä työkaluja, tekijöitä vai tahtoa? Vai mistä homma kiikastaa?

Kuten totesin, tulen ydintietojen maailmaan ummikkona ja esitän enemmän kysymyksiä ja arvauksia kuin viisauksia. Tässä arvaisin, että teollisuutta riivaa sama kommunikaatio-ongelma kuin monessa muussakin yhteydessä: ne, joilla on valta päättää, eivät ymmärrä ongelmaa ja ongelman näkevät taas eivät pysty tekemään asialle tarpeeksi.

Koulupojan arvailu voi mennä pieleen, mutta lukijakunnan kollektiivinen kokemus on kattava. Kommentoikaa ja jakakaa ajatuksenne – haluan ymmärtää ongelman syitä paremmin.

Ymmärryksen karttumista odotellessa käärin hihat ja palaan algoritmien pariin. Näissä talkoissa se on paras panos minkä osaan antaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s