Kommunikointikatkoksia 2000-luvulla?

Tuotetiedot ovat nousseet julkisen keskustelun keskiöön aiheella nauta = hevonen. Elintarvikeala tuo hienosti esiin mahdolliset riskiskenaariot tuotetietoprosessin puutteellisesta hoitamisesta. Lidlin hevosraviolien jälkeen yhä useamman valmistajan tuotteista on löydetty hevosenlihaa. Ongelma ei niinkään ole itse lihassa vaan siinä, ettei siitä ole tuoteselosteessa mainittu mitään. Ymmärrettävästi moni kokee itseään johdetun harhaan ja herne on vedetty nenään niin syvälle, ettei sitä sieltä ota pois edes Kiminkisen Tapanikaan.

Syy hevosteluun oli ”inhimillinen virhe”. Sillä tuskin on mitään tekemistä asian kanssa, että hevosen lihan tuottajahinta on poskettoman halpaa nautaan verrattuna. Paitsi että hevosenlihaa on myyty nautana, niin sitä on valmistusverkon sisällä myyty myös kotimaisella leimalla, vaikkakin se olisi tullut rapakon takaa. Valmistajille näistä ”inhimillisistä” virheistä on väistämättä aiheutunut merkittäviä  suoria kuluja, sillä hevosenlihaa sisältäviä tuotteita on jouduttu vetämään pois myynnistä. Lisäksi tällaisella virheestä johtuvalla valheella on vaikeammin mitattavissa oleva vaikutus yrityksen uskottavuuteen nyt ja tulevaisuudessa. Todellisia tappioita on siis vielä liian aikaista arvioida.

Ei koske meitä?

Tapaus pisti itseni ajattelemaan, että tällaisia inhimillisiä virheitä sattuu aivan taatusti paljon, eikä pelkästään elintarviketeollisuudessa. Onko laitevalmistuksessa alumiini = tina tai kulta = kupari? Jos puhutaan bisneksestä, jossa toimitetaan miljoonaluokan ratkaisuja suhteellisen pienillä volyymeilla, niin virheellisen reseptin aiheuttamat ongelmat iskisivät äärimmäisen lujaa. Onneksi tämänkaltaisessa liiketoiminnassa koko tuotetiedonhallintaprosessi on hoidettu useimmiten sen verran hyvin, että mahdollisuus virheisiin on minimaalinen.

Ei kommunikaatiokatkos saisi mikään tekosyy olla massavalmistuksessakaan. Se on ihan sama kuka sen virheen loppupeleissä tekee tai missä katkos tapahtuu asiakkaan kannalta. Virhe on jo tapahtunut ja syyllinen on se, jonka logon asiakas näkee. Alihankkijoiden nivominen osaksi oman yrityksen tuotetiedonhallintaprosessia voi olla haastavaa, mutta se on pakko runnoa läpi, jotta virheet saataisiin minimoitua.

Miten sitten asiassa pääsisi eteenpäin: Urakan voi aloittaa luomalla organisaatiosanaston, eli yhteisesti sovitun termistön koko valmistusverkoston sisällä. Näin kieli olisi yhtenäistä, eikä hevonen (Horse/ Pferd/ Caballo/ Cheval/) olisi enää nauta (Bovine/ Rind/ Bovino/ Bovin). Sitten poistetaan se ”korvaava komponentti”-relaatio sieltä järjestelmistäA Cowse ja luodaan uusi, kurinalaisempi hyväksymisprosessi tuotantoon siirtyville resepteille.

Virheistä opiksi

Hieman surkuhupaisaksikin nousseesta kohusta on toivottavasti sen verran hyötyä, että virheistä opitaan ja moni muukin yritys on herännyt tarkastelemaan omien prosessien toimivuutta uudella tavalla. Mikään ei tule koskaan täydelliseksi, mutta virheiden määrää voidaan vähentää. Suomalainen elintarviketeollisuus on kokenut kovan kolauksen uskottavuuteensa. Ei anneta samaa tapahtua esim. elektroniikka- ja sähköteollisuudelle.

Loppuun vielä muistutuksena Antti Sääksvuoren ja Anselmi Immosen kirjasta ”Tuotetiedonhallinta – PDM” lainattu yhteenveto tuotetiedonhallinnasta:

”Tuotetiedonhallinta tarkoittaa yrityksissä yhteisesti sovittuja menetelmiä ja niitä tukevia työvälineitä, joiden avulla  järjestelmällisesti hallitaan ja välitetään tuotteisiin liittyvää tietoa tuotteen eri elinkaarivaiheissa.”

– Kalle –

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s