Järjestelmän orjat sorron yöstä nouskaa!

The workers shall control the means of production

Yllä mainitussa sosialismin siemenessä piilee viisaus, etenkin jos tarkastellaan sitä järjestelmävinkkelistä. Yksi yleisimmistä epäonnistuneen käyttöönoton syistä on nimittäin käyttäjävastarinta. Käyttäjät, nuo järjestelmämaailman työläiset, määrittelevät onko järjestelmästä todellista hyötyä vai ei ja liian usein heidän tarpeensa jäävät kuulematta.

Se sosialistinen ajatus, että työläinen antaisi kaikkensa organisaation puolesta, taitaa olla aikaa sitten kuollut ja kuopattu.

Aika usein näkee käyttöönottoprojekteja, joissa käyttäjille kylmästi todetaan, että siirrymme nyt käyttämään tätä. Piste. Käytä! Koulutuksesta säästellään. Harva järjestelmä on kuitenkaan niin näppärä, että käyttäjä kuin käyttäjä osaa sitä siltä istumalta käyttää ja omaksuu sen välittömästi osaksi jokapäiväistä työtään. Se käyttäjiltä tuleva nurina syö hyvää työtehoa ja kallista aikaa. Pahimmassa tapauksessa tosiaan kaataa koko projektin.

Punainen systeemi

Miten kuroa luokkaerot umpeen?

Miten sitä nurinaa voi sitten vähentää? Meidän järjestelmätoimittajien osalta vastaus on tehdä vakaasti toimivia ja helppokäyttöisiä järjestelmiä ja luettavia käyttöohjeita sekä tarjota mahdollisuus kouluttautua järjestelmän käytössä. Ainakin tähän pyritään.

Organisaation sisällä käyttäjävastarintaa voi vähentää ainakin seuraavin keinoin:

  1. Viesti ajoissa ja riittävän aktiivisesti projektin etenemisestä
  2. Käyttäjien osallistuttaminen projektiin ja päätöksentekoon
  3. Kerro ja osoita hyödyt käyttäjätasolla -> Vastaa kysymykseen miksi tätä pitäisi käyttää
  4. Älä pakota

Viestintä on vaikeaa. Ei oikein viitsittäisi spämmätä sähköpostia kaikille, eikä toisaalta aika riitä kirjoittamaan projektista mitään sisäistä blogiakaan… Projektin etenemisestä viestiminen kuitenkin pitää käyttäjät ajan tasalla, eikä muutos hyökkää yllättäen niskaan. Toimiva sisäinen viestintä on kaikenlisäksi eräs suurimmista työtyytyväisyyteen vaikuttavista tekijöistä. Ihmisillä on synnynnäinen halu tietää minne ollaan menossa ja miksi.

Tulevien käyttäjien osallistuttaminen projektiin voi tuntua vaikealta, mutta kenelle sitä järjestelmää taas ollaan ottamassakaan käyttöön? Lähinnä tarkoitan nyt sitä, että käyttäjien toiveet ja esitykset tulisivat myös huomioitua järjestelmän valinnassa, eikä pääosaa näyttelisi hintalappu tai yksittäisen teknouskovaisen toiveet.

Jos et osaa perustella järjestelmän hyötyjä käyttäjälle, niin miksi kukaan alkaisi käyttää järjestelmää? Perustelut tulisi nimenomaan antaa siten, että miten järjestelmä hyödyntää käyttäjää, eikä niin, että käyttäjä kokee antavansa jotain hienoa yritykselle saamatta kuitenkaan itse mitään takaisin. Äläkä pakota ketään käyttämään järjestelmää vastentahtoisesti piiloutumalla jonkun prosessimallin taakse. Sillä saavutetaan lyhytaikainen ja vaillinainen käyttö järjestelmälle, eikä projektille asetettuja tavoitteita tulla koskaan saavuttamaan.

Manifesti loppuu tähän ja lähden käynnistelemään lokakuun vallankumousta marraskuulle.

– Kalle –

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s